tarjouksesta

Tarjousta tehdessä täytyy olla joku kohtuus.
Mikäli ostaja tarjoaa huomattavan alhaisen hinnan niin myyjä hylkää tarjouksen ja tuskin vaivautuu edes tekemään vastatarjousta koska pitää sitä pelleilynä. Tämän jälkeen yhteisen sävelen löytäminen onkin sitten toivotonta.

Tarjous kannattaa toki olla alhaisempi kuin pyyntihinta mutta kuitenkin ihan järkevä ja käypä summa. Jos kohde on ollut myynnissä jo muutamia kuukausia niin myyjä tuskin edes tekee vastatarjousta vaan hyväksyy kohtuullisen tarjouksen.

Itse ostin omakotitalon jokunen vuosi sitten ja pyyntihinta oli 140000. Tarjosin ensin suullisesti 128000 jota myyjä ei hyväksynyt. Muutaman päivän päästä tarjosin saman summan kirjallisena joten tarjous oli siis sitova. Välittäjän mukaan myyjä ei meinannut sitä vieläkään hyväksyä mutta välittäjä oli myyjälle kertonut että jos tämä tekee vastatarjouksen niin se tarkoittaa myös sitä että hän hylkää tarjoukseni eikä ostajaehdokas välttämättä lähde leikkiin mukaan.
Kirjallinen tarjous siis hyväksyttiin sellaisenaan.

Jos olisin tarjonnut vaikkapa 120000 niin on hyvinkin mahdollista että kauppoja ei olisi koskaan tehty.

Ennen tätä olin tarjonnut suullisesti erästä toista kohdetta jossa olin tinkinyt vielä vähemmän. Tarjousta ei hyväksytty mutta ei saatu myöskään vastatarjousta. Nostin omaa tarjoustani lähelle pyyntihintaa jolloin sain vastatarjouksen joka oli vain 2000 pyyntiä alhaisempi. Lopetin sen kohteen tarjoamisen siihen paikkaan vaikka hinta oli vieläkin suht kohdillaan mutta tuollainen vedättäminen ei ostajia houkuttele.

tekeminen kirjoitti:

Tarjousta tehdessä täytyy olla joku kohtuus.
Mikäli ostaja tarjoaa huomattavan alhaisen hinnan niin myyjä hylkää tarjouksen ja tuskin vaivautuu edes tekemään vastatarjousta koska pitää sitä pelleilynä. Tämän jälkeen yhteisen sävelen löytäminen onkin sitten toivotonta.

Tarjous kannattaa toki olla alhaisempi kuin pyyntihinta mutta kuitenkin ihan järkevä ja käypä summa. Jos kohde on ollut myynnissä jo muutamia kuukausia niin myyjä tuskin edes tekee vastatarjousta vaan hyväksyy kohtuullisen tarjouksen.

Itse ostin omakotitalon jokunen vuosi sitten ja pyyntihinta oli 140000. Tarjosin ensin suullisesti 128000 jota myyjä ei hyväksynyt. Muutaman päivän päästä tarjosin saman summan kirjallisena joten tarjous oli siis sitova. Välittäjän mukaan myyjä ei meinannut sitä vieläkään hyväksyä mutta välittäjä oli myyjälle kertonut että jos tämä tekee vastatarjouksen niin se tarkoittaa myös sitä että hän hylkää tarjoukseni eikä ostajaehdokas välttämättä lähde leikkiin mukaan.
Kirjallinen tarjous siis hyväksyttiin sellaisenaan.

Jos olisin tarjonnut vaikkapa 120000 niin on hyvinkin mahdollista että kauppoja ei olisi koskaan tehty.

Ennen tätä olin tarjonnut suullisesti erästä toista kohdetta jossa olin tinkinyt vielä vähemmän. Tarjousta ei hyväksytty mutta ei saatu myöskään vastatarjousta. Nostin omaa tarjoustani lähelle pyyntihintaa jolloin sain vastatarjouksen joka oli vain 2000 pyyntiä alhaisempi. Lopetin sen kohteen tarjoamisen siihen paikkaan vaikka hinta oli vieläkin suht kohdillaan mutta tuollainen vedättäminen ei ostajia houkuttele.

kovin riippuu kohteesta,
jos kohde on ollut 2-3 kk, pitää ehdottomasti tinkiä 20 %.

Myös kannattaa neuvotella välittäjän kanssa pidempään.

Totuus on se , että varsinkin omakotitalot, niissä ei ole mitään muuta kuin koko ja sijainti yhtäläisyyttä ed. kauppoihin,

Ainakin meillä on lasten asunnoista aina tippunut 20 % vähintään.
Ja yksi kohde tietysti meni ohi,
mutta ei millään voi ajatella että se olisi ollut ainoa vaihtoehto,
löytyi jopa paremmalle tilalle.


Kyllä varsinkin suurkaupungeissa on kovat lähtöhinnat, Hki, Turku Tampere