Vaasan poika IHL-liigassa

Washington Capitals varasi vuoden 2006 NHL:n varaustilaisuudessa 18-vuotiaan hyökkääjän Oskar Osalan. 193-senttinen ja 96-kiloinen Osala otti rohkean askeleen kaudelle 2005-2006 ja lähti Kanadaan pelaamaan OHL-liigaa.


OHL on yksi Kanadan kolmesta pääjuniorisarjasta, jossa pelaavat huomispäivän kiekkotähdet.

Viisitoistavuotiaana ensimmäisen Mestis-ottelunsa pelannut Osala on useiden kykyjenetsijöiden mielestä seuraava kyvykäs suomalainen voimahyökkääjä NHL:ssä.
Viisivuotiaana jääkiekon aloittanut Osala jatkaa tulevallakin kaudella OHL:n Mississauga IceDogsin riveissä.

”Vaasassa Hietalahden ’isolla jäällä' yritin pikkupoikana opetella luistelemaan, mutta siitä ei tullut mitään kun halusin ottaa kengät pois ja vaan lämiä kiekkoja”, Osala muistelee.

Kotikaupunkinsa jääkiekkoseuraa Vaasan Sportia koko elämänsä kannattanut Osala
ei nimeä ketään yksittäisiä pelaajia esikuvikseen, vaan kertoo ihannoinneensa koko Sportin joukkuetta. Kokemusta Osala on hankkinut nuorena myös puolustajan tontilta.

”Kun aloitin pelaamisen jengissä olin aluksi pakkina varmaan nelisen vuotta. Sitten minusta tehtiin hyökkääjä kun tein pakin tontilta aina paljon pisteitä.”

Nuoruusvuosien hienoimpia muistoja Osalalle ovat turnaukset, joissa SM-liigaa pelaavien joukkueiden juniorijoukkueet voitettiin turnausten ratkaisuotteluissa. Kovin saavutus joukkuetasolla on Osalan mielestä kausi, jolloin hän pelasi B-junioreissa suuressa roolissa ollen itse vasta C-juniorien ikäinen. Joukkue nousi B-juniorien SM-sarjaan. Samoihin aikoihin Osalan joukkuetoverina oli muun muassa SM-liigastakin nykyään tuttu Leo Komarov.

Kaudella 2004-2005 Osala pelasi niin alle kahdeksantoistavuotiaiden maajoukkueessa, Mestiksessä kuin A- ja B-juniorien otteluita samanaikaisesti. Mestiksessä nuorukainen pelasi lähinnä tasakentällisin saaden ainoastaan satunnaisia vaihtoja erikoistilanteissa. Ensimmäisen maalinsa Mestiksessä Osala iski rystyltä maalivahdin jalkojenvälistä sisään.

”Oli uskomattoman hienoa päästä Mestiksessä pelaamaan herrojen kuten Patrik Westerback, Vesa Myllyaho sekä Miika ja Markus Jämsän kanssa. Heitä tuli nuorena seurattua kuitenkin aika paljon.”

Vaikea alku

Mahdollisuus pelata OHL:ssä tuli Osalan agentin kautta, joka pitää majaansa Torontossa lähellä Mississaugan joukkuetta.

”Oli ihan selvä vaihtoehto, että OHL on minun liigani. Jos muiden junioriliigojen (WHL ja QMJHL) joukkueet olisivat minut varanneet, niin en olisi lähtenyt. Agenttini on Torontosta ja halusi minut tänne pelaamaan, sillä hän tuntee hyvin tämän liigan joukkueet.”

Alku uudessa liigassa ja kulttuurissa oli vaikeahko. Mutta kun pelijyvä löytyi kauden puolivälin paikkeilla, alkoi tehojakin tulla kovaan tahtiin. Kauden 2005-2006 lopulliset saldot olivat 68 ottelua ja 17 26=43 pistettä. Pisteistä peräti 27 tuli viimeisen kolmenkymmenen ottelun aikana.

”Peliaikaa tuli alusta asti. Kesti kauan tottua uuteen pelityyliin ja pelipaikkaan laiturina”, hän kertoo.

Kanadalaisessa kiekkoilussa kilpailu on kovaa otteluissa ja harjoituksissa. Osala joutui kertaalleen pieneen myräkkään joukkueen harjoituksissa, mutta kertoo että homma sovittiin välittömästi. On tuttua kuultavaa, että muualta kuin Kanadasta ja Yhdysvalloista tulleita pelaajia koetellaan enemmän tai vähemmän.

Isokokoinen Osala joutui puolustamaan itseään kauden mittaan neljä kertaa ilman hanskoja, mutta tietää että tulevaisuudessa iso rooli ja runsas vastuu joukkueessa vaatii hänen läsnäoloaan jäällä eikä jäähyaitioon ole syytä luistella liian usein. Taka-askelia Osala ei aio kuitenkaan ottaa, eikä nuorta poikaa helposti pelotellakaan.

”Pystyn pitämään puoleni lähes jokaisen kanssa tässä liigassa joten en kyllä ketään pelkää kentällä.”

Eräs virstanpylväistä uralla tuli saavutettua, kun Washingon Capitals varasi Osalan neljännellä kierroksella kuluneen kesän aikana.

”Olin mökillä ja faijan kanssa valvottiin ja netistä seurattiin varaustilaisuuden etenemistä. Ei me varausta mitenkään juhlistettu, mutta kun nimi ilmestyi ruutuun niin sekosin ihan täysin. Pompin ympäri taloa, hieno fiilis oli! Ei ollut suuri yllätys, että Capitals varasi minut. He tekivät kiinnostuksensa selväksi ennen varaustilaisuutta järjestetyissä haastatteluissa.”

Fiksulta nuorelta mieheltä vaikuttava ”Osku” haaveili nuorempana meteorologin urasta, mutta pitkä matematiikka ja fysiikka eivät koulunpenkillä sujuneet ihan niin hyvin kuin mies itse toivoi. Siitä unelmasta piti luopua, mutta samanaikaisesti hän kertoo että ilman jääkiekkoa ei tiedä missä ja minkäläistä elämää tällä hetkellä viettäisi.

Kanadan junioriliigoissa pelaajia myydään ammattilaisliigojen malliin. Osalan viereltä lähti ensimmäisen OHL-kauden aikana paljon joukkuetovereita muihin joukkueisiin ja välillä nuorukainen onkin miettinyt, että mitä jos kauppa osuu omalle kohdalle.

”Siihen ajatukseen kerkesi tottumaan viime kaudella. Noin puolet jätkistä vaihtui kauden mittaan. Kyllä se motivoi harjoittelemaan kovaa ja pelaamaan hyvin jos ei halua tulla kaupatuksi.”

Tulevalle kaudelle Osala ei lähde asettamaan henkilökohtaisia tavoitteita. Joukkueen menestyminen on etusijalla.

”Totuus on, että jos on voittavassa joukkueessa niin henkilökohtaiset onnistumiset tulevat itsestään. Tavoite on tehdä kaikkeni, että IceDogs on voittava joukkue ensi kaudella.”

Usein puhutaan ”sophomore jinxista”, eli pelaajien huonosta toisesta kaudesta onnistuneen ensimmäisen kauden jälkeen. Oskar Osala ei tätä ilmiötä pelkää.

“En kyllä pelkää 'sophomore jinxia' ollenkaan. Se tapahtuu yleensä silloin jos tulokaskaudella pääsee pelaamaan jossain tehoketjussa ja sitten seuraavana vuonna ei pääsekään. Viime kaudella en todellakaan pelannut missään sellaisessa kentällisessä, eli ei kyllä pelota pätkääkään.”

Osalan kuulumisia on luvassa kauden mittaan lisää kiekko.fi:ssä. Tulossa on tarinoita otteluista, ottelumatkoista ja muista mielenkiintoisista asioista.

Naulan kantaan!

Kyllä se aika kova suoritus on kun ylipäätänsä pääsee ulkomaan ammattisarjoihin pelaamaan.
Ja mielestäni Osku voitti tappelun tuossa kuvanauhassa. Tuomarit tulivat väliin kun pojat kaatuivat. Enemmän osumia Osku sai sisään kun Cope.

Amerikassa kiekkoiluun melkein "kuuluu" pienet nyrkkipokat. Katsotaan kuka on kuka. Jokaisella joukkueella on oltava omat "poliisinsa". Ei ole korviin kantautunut että noista nyrkkipeijaisista olisi koskaan mitään vakavampaa tullut. Iskut eivät ole niin vaarallisia miltä näyttää. Kyllä se luo mainetta kaukalossa jos et pelkää ketään. Ja hyvin Vaasan poika hoiti homman, selostajatkin noteerasivat. Vaasan poika on isoimmasta päästä tuossa nuorten ammattisarjassa. Haastajiakin varmaan riittää senkin takia. Ei silloin auta pistää päätä pensaaseen kun joku pudottaa hanskansa jään pintaan.