Mikähän musta tulee isona? Heh
Ihan joskus nuorena tyttönä olin muka täysin hetero. Sitten jossain vaiheessa tajusin olevani bi, ja että ihanaa tykätä kaikista, jotenkin helpotti kun sen älysi. Nyt sitten tunnen olevani enemmän bi kuin koskaan aikaisemmin, haluan ja katselen naisia jo enemmän kuin miehiä. Eli, mitä olette mieltä, lepakkoko?
Ihan joskus nuorena tyttönä olin muka täysin hetero. Sitten jossain vaiheessa tajusin olevani bi, ja että ihanaa tykätä kaikista, jotenkin helpotti kun sen älysi. Nyt sitten tunnen olevani enemmän bi kuin koskaan aikaisemmin, haluan ja katselen naisia jo enemmän kuin miehiä. Eli, mitä olette mieltä, lepakkoko?
Vastaukset 11
Vanhimmat
olevasi vähintäänkin bi?
....tarkelleen muista, mutta olisikohan ollut 19v. Nythän olen 31v.
Mun aikaisempi teksti tuntuu jotenkin tyhmältä ja teinin kirjoittaneelta. Mä en siis pelkää mikä musta on tulossa, vaan kysymys oli ihan yleinen, että onko muilla samanlaista "kehitystä". Ja että onko tämä yleistäkin tai tavallista bisseille?
Ääh, mä en saa sellaista tekstiä aikaiseksi kuin haluaisin.
Kylläpä tuo tutulle kuullosti....en minäkään osaa sitä selittää, mutta tiedän tarkalleen mitä tarkoitat.
Omalta kohdalta en usko "muuttuvani" lesboksi, tiedän tarkalleen, että koen miehetkin tulevaisuudessa kiinnostavina. Vaikkakin suurempi mielenkiinto kohdistuu naisiin juuri tällä hetkellä ja päätäni ei juuri käännä minkäänlainen uros (poikkeuksiakin toki on)
Olisikohan miehinen maailma kokenut inflaation, ainakin tällä hetkellä..who knows??
... tuollaista "kehitystä" ole muillakin. Minulle se on ainakin täysin tuttu ilmiö. Seksuaalisen suuntautumisen prosessinomaisuus.
Lainaus Setan nettisivulta:
"Biseksuaalisuus tuo esiin seksuaalisuuden dynaamisen ja prosessinomaisen luonteen. Se kyseenalaistaa pitkään vallalla ollutta käsitystä, jonka mukaan seksuaalisuus olisi muuttumatonta ja ennalta määrättyä. Bi-ihmisellä seksuaalisen halun kohteet voivat vaihdella elämän aikana."
minullakin ja olen vasta alkuvaiheessa, mutta kertokaa jos osaatte, miten opin torjumaan seksuaalisuuteeni liittyvät syyllisyydentunteet. Vaikka olen tavallisesti järki-ihminen, niin nyt olen alkanut kammoamaan itseäni kuin olisin jokin nymfomaani.
Elän kultani kanssa, ja minua alkaa ahdistaa aina kun tapaan ihqun henkön. En halua kenenkään huomaavan, että ihailen häntä, ja siinä on ihan sama saisinko vastakaikua vai en. Heteronakaan en ollut mitenkään vapautunut nainen, mutta nyt tämä alkaa mennä jo överiksi...Apua!
tutlta. Ihastuin palavasti noin kolme vuotta sitten, ja tosiaan en käsittänyt tilannetta heti. Itse asiassa mun kaveri nykäs mut ulos kaapista. Se on ottanut asiakseen tiedottaa siitä kaikkialle. Ihana:) Nyt sitten olen olevinaan biitsari (vaikkei miehet ole vähään aikaan kiinnostanu...) Hassu juttu. Naista ainankin halua, se on varma. Mut mutsi ei oikein tykännyt. SIIS kaikki vanhemmilleen tunnustaneet varmaan on kokenut saman kuin minä. Järkytys! Tää kuulostaa taas ihan "jostain" temmatulta, mut paska tsägä!
Voihan se tietysti olla että oot kehittynyt lepakoksi. Tiedän kyllä kanssa tavallaan mitä tarkoitat. Tai mulla on lähinnä se että se on älyttömän kausittaista että katselenko miehiä vai naisia. Joskus kun on ollut niin pitkä ja intensiivinen vaihe jolloin on ollut kiinnostunut naisista, niin on melkein "pelottanut" että olenko kuitenkin lesbo. Enkä nyt tarkota sitä sillä että ois paha juttu olla lesbo tai etten välttämättä haluais olla lesbo ("haluta" sana kuulostaa hölmöltä mutta tätä on vaikee selittää...). Ihan vaan se että jotenkin sitä elää pienessä epävarmuudessa. On toki hienoa ja vapauttavaa kun sukupuolella ei ole niin väliä, mutta joskus siitäkin hämmentyy. Ja sitten kun tunteet tuntuu kallistuvan vahvasti jonnekin suuntaan niin se on aika uutta ja tavallaan pelottavaa. Mutta sitten toisena hetkenä ne heilahtaakin eri suuntaan.. En nyt tiiä onko tässä ees mitään järkeä. :D
Täysin heteroa musta ei koskaan tule. Mutta saa nähdä onko mullakin edessä sama kehityssuunta kuin sulla mahdollisesti on vai jäänkö loppuiäkseni tällaiseksi haahuilijaksi..
Niin se kyllä on. Että mullakin nyt varmaan sellainen kausi, että naiset vaan kiinnostaa, se on kyllä kestänyt aika kauan. En edes muista koska olisin miestä sillä silmällä katsonut. Jotenkin tuntuu väärältä kun kuitenkin miehen kanssa naimisissa, en ole viitsinyt sille puhua asiasta vaikka se tietääkin mikä olen.
Tiedät mihin päin olet menossa kun vain teet niinkuin itse oikeaksi näet :) ei siinä muiden mielipiteitä tarvita :)
hyvä pontti!