Ilosanomaa?

Ahdistaa.

auroraboreallis kirjoitti:

Ahdistaa.

toisista? Jos näin on, mene ja pyydä anteeksi, äläkä enää jatka samaan malliin. Ystävän neuvo!

puhuttua kirjoitti:

toisista? Jos näin on, mene ja pyydä anteeksi, äläkä enää jatka samaan malliin. Ystävän neuvo!

nyt täytyy lopettaa tältä päivältä: AA-kokous.

auroraboreallis kirjoitti:

nyt täytyy lopettaa tältä päivältä: AA-kokous.

Tämän palstan juttuja lukiessa alkaa usein ahdistaa. Miksi? Syynä lienee täällä jaettu rakkaudeton evankeliumi: usko tai joudut helvettiin, tai: uskot väärin, joudut helvettiin.

Useimmilta tämän päivän kristityiltä ilmeisesti puuttuu se, mistä Johannes kirjoittaa:
"1.Joh 4:16. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. 17. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. 18. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa."

Onneksi pelastus ei riipu uskomme vahvuudesta tai täydellisyydestä vaan "jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu" (Jooel 2:32, Apt 2:21).

Kempiläinen kirjoitti:

Tämän palstan juttuja lukiessa alkaa usein ahdistaa. Miksi? Syynä lienee täällä jaettu rakkaudeton evankeliumi: usko tai joudut helvettiin, tai: uskot väärin, joudut helvettiin.

Useimmilta tämän päivän kristityiltä ilmeisesti puuttuu se, mistä Johannes kirjoittaa:
"1.Joh 4:16. Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. 17. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa. 18. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa."

Onneksi pelastus ei riipu uskomme vahvuudesta tai täydellisyydestä vaan "jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu" (Jooel 2:32, Apt 2:21).

Lue lisää

"Pelossa on jo rangaistusta."
Musta tuntuu, että nämä homot ja bodofiilit on meille rangaistus.(Jukka sä oot rangaistus.)
Kaippa se on niin...Jobkaan ei pelännyt vaikka oli vaikka mitä vitsauksia ilman omaa syytä.
En tiedä mun täytyy vielä miettiä minkä synnin oon tehnyt ja ketä jättänyt rakastamatta, ehkä sitten tää pelko lakkaa.
Kiitos sinulle, nm.Kempiläinen. Kiitos.

auroraboreallis kirjoitti:

"Pelossa on jo rangaistusta."
Musta tuntuu, että nämä homot ja bodofiilit on meille rangaistus.(Jukka sä oot rangaistus.)
Kaippa se on niin...Jobkaan ei pelännyt vaikka oli vaikka mitä vitsauksia ilman omaa syytä.
En tiedä mun täytyy vielä miettiä minkä synnin oon tehnyt ja ketä jättänyt rakastamatta, ehkä sitten tää pelko lakkaa.
Kiitos sinulle, nm.Kempiläinen. Kiitos.

Lue lisää

En kylläkään tarkoittanut, että sinä et olisi jonkin synnin takia päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Synti tarkoittaa alkuperäisessä kreikankielisessä tekstissä harhaan ampumista - eikä kukaan meistä välty harhalaukauksilta, mutta niiden tehtävä on kasvattaa meitä ymmärtämään Jumalan armoa ja toistemme virheitä.

Mutta se monilta nykyuskovilta puuttuu, että he eivät ymmärrä Jumalan täydellistä rakkautta. Monilla on hyvin ankara ja pelottava Jumala - eikä se useimmiten johdu synnistä vaan yksinkertaisesti siitä, että meillä nykyihmisillä on niin vähän aikaa seurustella Jumalan kanssa. Elämä on täynnä jos jonkinlaista ohjelmaa ja aina on kiire johonkin.

Minullakin oli ennen hyvin ankea ja pelottava kuva Jumalasta ja maailmasta. Sitten pyysin Jumalaa opettamaan minua rukoilemaan. Vastauksena oli elämäni pahin kriisi, jonka aikana en kolmeen päivään pystynyt tekemään juuri muuta kuin sisimmässäni huutamaan Jumalaa avuksi. Sitten Jumala opetti minulle ns. hiljaisen rukouksen. Sen aikana ei käydä läpi 'ostoslistaa' asioista, joita Jumalalta halutaan eikä myöskään esirukoilla toisten puolesta. Esirukoukselle on oma aikansa, mutta hiljaisessa rukouksessa vain odotetaan Jumalaa ja kuunnellaan sitä hiljaista Jumalan puhetta omassa sisimmässä, joka yleensä hukkuu taustamusiikkiin ym. meluun.

Vähitellen kuvani Jumalasta muuttui. Ymmärsin, että Jumala rakastaa jokaista luotuaan, vaikka me emme ole sitä millään tavalla ansainneet. Useimmat kristityt kokevat Jumalan rakkauden kovasti ehdollisena: meidän täytyy ensin parannella itseämme, että kelpaisimme Jumalalle, mutta siinä tilassa mikään ei koskaan riitä - me olemme aina kelvottomia palvelijoita.

Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta on tästä hyvä esimerkki. Tuhlaajapoika luuli Isän hylänneen hänet ja kelpaavansa korkeintaan palvelijaksi Isänsä taloon. Mutta vähänpä hän ymmärsi Isän rakkaudesta ja siitä riemullisesta vastaanotosta, joka häntä kotona odotti. Me nykykristityt taidamme kaikki olla tuhlaajapoikia: emme oikein jaksa uskoa, että Jumala sittenkin rakastaa meitä ehdoitta.

Jos tahdot oppia lisää hiljaisesta rukouksesta, etsi käsiisi Andrew Murrayn kirja 'Odota Jumalaa'. Kirjastoista ainakin pitäisi löytyä.

Kempiläinen kirjoitti:

En kylläkään tarkoittanut, että sinä et olisi jonkin synnin takia päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Synti tarkoittaa alkuperäisessä kreikankielisessä tekstissä harhaan ampumista - eikä kukaan meistä välty harhalaukauksilta, mutta niiden tehtävä on kasvattaa meitä ymmärtämään Jumalan armoa ja toistemme virheitä.

Mutta se monilta nykyuskovilta puuttuu, että he eivät ymmärrä Jumalan täydellistä rakkautta. Monilla on hyvin ankara ja pelottava Jumala - eikä se useimmiten johdu synnistä vaan yksinkertaisesti siitä, että meillä nykyihmisillä on niin vähän aikaa seurustella Jumalan kanssa. Elämä on täynnä jos jonkinlaista ohjelmaa ja aina on kiire johonkin.

Minullakin oli ennen hyvin ankea ja pelottava kuva Jumalasta ja maailmasta. Sitten pyysin Jumalaa opettamaan minua rukoilemaan. Vastauksena oli elämäni pahin kriisi, jonka aikana en kolmeen päivään pystynyt tekemään juuri muuta kuin sisimmässäni huutamaan Jumalaa avuksi. Sitten Jumala opetti minulle ns. hiljaisen rukouksen. Sen aikana ei käydä läpi 'ostoslistaa' asioista, joita Jumalalta halutaan eikä myöskään esirukoilla toisten puolesta. Esirukoukselle on oma aikansa, mutta hiljaisessa rukouksessa vain odotetaan Jumalaa ja kuunnellaan sitä hiljaista Jumalan puhetta omassa sisimmässä, joka yleensä hukkuu taustamusiikkiin ym. meluun.

Vähitellen kuvani Jumalasta muuttui. Ymmärsin, että Jumala rakastaa jokaista luotuaan, vaikka me emme ole sitä millään tavalla ansainneet. Useimmat kristityt kokevat Jumalan rakkauden kovasti ehdollisena: meidän täytyy ensin parannella itseämme, että kelpaisimme Jumalalle, mutta siinä tilassa mikään ei koskaan riitä - me olemme aina kelvottomia palvelijoita.

Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta on tästä hyvä esimerkki. Tuhlaajapoika luuli Isän hylänneen hänet ja kelpaavansa korkeintaan palvelijaksi Isänsä taloon. Mutta vähänpä hän ymmärsi Isän rakkaudesta ja siitä riemullisesta vastaanotosta, joka häntä kotona odotti. Me nykykristityt taidamme kaikki olla tuhlaajapoikia: emme oikein jaksa uskoa, että Jumala sittenkin rakastaa meitä ehdoitta.

Jos tahdot oppia lisää hiljaisesta rukouksesta, etsi käsiisi Andrew Murrayn kirja 'Odota Jumalaa'. Kirjastoista ainakin pitäisi löytyä.

Lue lisää

että olet etsinyt elämääsi Pyhää Henkeä.
Laulussakin lauletaan, että Pyhä Henki on kuin hiljainen tuuli.
Hän on Jumalan 3.persoona ja arka. Raamatussakin Hänestä on vain vähän.
Täällä kirjoitteli yhteen aikaan eräs vanhempi nainen, joka kritisoi edesmennyttä evankelistaa Kathryn Kuhlmania siitä, kuinka tämä "yhdessä Pyhän Hengen kanssa"paransi sairaita massakokouksissaan.
Mutta kuitenkaan Jumala ei ole kenenkään orja.
Minullekin Hän on tullut todeksi vasta viimeaikoina jälleen uudella tavalla.
Kauan sain rukoilla minäkin, ennen kuin tunsin, että se oli Herra, joka vihdoin vastasi.

auroraboreallis kirjoitti:

että olet etsinyt elämääsi Pyhää Henkeä.
Laulussakin lauletaan, että Pyhä Henki on kuin hiljainen tuuli.
Hän on Jumalan 3.persoona ja arka. Raamatussakin Hänestä on vain vähän.
Täällä kirjoitteli yhteen aikaan eräs vanhempi nainen, joka kritisoi edesmennyttä evankelistaa Kathryn Kuhlmania siitä, kuinka tämä "yhdessä Pyhän Hengen kanssa"paransi sairaita massakokouksissaan.
Mutta kuitenkaan Jumala ei ole kenenkään orja.
Minullekin Hän on tullut todeksi vasta viimeaikoina jälleen uudella tavalla.
Kauan sain rukoilla minäkin, ennen kuin tunsin, että se oli Herra, joka vihdoin vastasi.

Lue lisää

en etsi elämääni Pyhää Henkeä vaan Jumalaa itseään. Minusta Pyhä Henki on Jumalan syvin olemus eikä Häntä voi mitenkään erottaa Jumalasta erilliseksi persoonaksi. Jeesus itsekin sanoo: "Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."

Nykyään on paljon julistusta, jossa keskitytään Pyhään Henkeen ja Jumalan voimaan, mutta se ei minusta ole oikein raamatullista. Usein julistajat antavat myös ymmärtää, että heillä on sellainen voima ja yhteys Jumalaan, joka sinulta puuttuu - eikä sekään ole oikein raamatullista. Apostolit eivät koskaan mainostaneet parantumista tai voimavaikutuksia vaan saarnasivat evankeliumia, ja ihmeitä tapahtui sen ohella.

Voimaa tärkeämpi on aina rakkaus. Ei voima vaan rakkaus sai Jeesuksen menemään vapaaehtoisesti ristille.

Nykyään Jumalaa etsitään paljon ns. ylistyskokouksissa, joissa lauletaan tuntikaupalla ylistyslauluja. Joillekin ne saattavat sopia, mutta eivät minulle. Minä ainoastaan kiusaannun hengessäni sellaisesta ohjelmallisesta toiminnasta, joka minusta vaikuttaa usein keinotekoiselta 'pumppaukselta'. Hiljainen rukous on oikeastaan niiden täysi vastakohta. Siinä ei ole muita osapuolia kuin minä ja Jumala. Jos palstalla sallitaan lyhyt sitaatti, haluaisin tuoda tähän hiljaisen rukouksen määritelmän Murrayn kirjan esipuheesta. Murray kirjoitti kirjansa yli 100 vuotta sitten, mutta minusta se on paljon parempi kuin useimmat nykyiset kristilliset kirjat:

"Kallein siunaus, minkä Kristus antaa meille, on sielun iankaikkinen lepo, josta luomisen seitsemännen päivän pyhitys oli esikuvana ja johon Lupauksen Maan toiveet tähtäävät. Sille sydämelle, joka tahtoo tauota omasta hälinästään, on tarjona Jumalan rauha, joka on kaiken voiman lähde. Se on ihmeellinen yli kaiken ymmärryksen käyvä rauha, hiljaisuus ja luottamus, joka on väkevyyden lähde, suloinen rauha, jota ei mikään voi järkyttää. Se on syvää levollisuutta, jota maailma ei voi antaa eikä riistää pois. Sielun syvimmässä sopessa on rauhan maja, Jumalan asumus, jossa saamme kuulla hänen hiljaisen, lempeän äänensä, jos vain tahdomme astua sisään ja vaientaa kaikki muut äänet.

Nopeimminkin pyörivässä pyörässä on aivan keskipisteessä kohta, missä ei lainkaan ole pyörimisliikettä. Niin olkoon toimeliaimmassakin elämässä paikka, missä olemme yksin Jumalan kanssa ikuisessa hiljaisuudessa."

Ahdistukset ovat osa tätä maailmaa ja jokaisen uskovan elämää, mutta mitä enemmän rukoilemme, sitä helpommaksi ne tulevat kestää.

Kempiläinen kirjoitti:

en etsi elämääni Pyhää Henkeä vaan Jumalaa itseään. Minusta Pyhä Henki on Jumalan syvin olemus eikä Häntä voi mitenkään erottaa Jumalasta erilliseksi persoonaksi. Jeesus itsekin sanoo: "Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."

Nykyään on paljon julistusta, jossa keskitytään Pyhään Henkeen ja Jumalan voimaan, mutta se ei minusta ole oikein raamatullista. Usein julistajat antavat myös ymmärtää, että heillä on sellainen voima ja yhteys Jumalaan, joka sinulta puuttuu - eikä sekään ole oikein raamatullista. Apostolit eivät koskaan mainostaneet parantumista tai voimavaikutuksia vaan saarnasivat evankeliumia, ja ihmeitä tapahtui sen ohella.

Voimaa tärkeämpi on aina rakkaus. Ei voima vaan rakkaus sai Jeesuksen menemään vapaaehtoisesti ristille.

Nykyään Jumalaa etsitään paljon ns. ylistyskokouksissa, joissa lauletaan tuntikaupalla ylistyslauluja. Joillekin ne saattavat sopia, mutta eivät minulle. Minä ainoastaan kiusaannun hengessäni sellaisesta ohjelmallisesta toiminnasta, joka minusta vaikuttaa usein keinotekoiselta 'pumppaukselta'. Hiljainen rukous on oikeastaan niiden täysi vastakohta. Siinä ei ole muita osapuolia kuin minä ja Jumala. Jos palstalla sallitaan lyhyt sitaatti, haluaisin tuoda tähän hiljaisen rukouksen määritelmän Murrayn kirjan esipuheesta. Murray kirjoitti kirjansa yli 100 vuotta sitten, mutta minusta se on paljon parempi kuin useimmat nykyiset kristilliset kirjat:

"Kallein siunaus, minkä Kristus antaa meille, on sielun iankaikkinen lepo, josta luomisen seitsemännen päivän pyhitys oli esikuvana ja johon Lupauksen Maan toiveet tähtäävät. Sille sydämelle, joka tahtoo tauota omasta hälinästään, on tarjona Jumalan rauha, joka on kaiken voiman lähde. Se on ihmeellinen yli kaiken ymmärryksen käyvä rauha, hiljaisuus ja luottamus, joka on väkevyyden lähde, suloinen rauha, jota ei mikään voi järkyttää. Se on syvää levollisuutta, jota maailma ei voi antaa eikä riistää pois. Sielun syvimmässä sopessa on rauhan maja, Jumalan asumus, jossa saamme kuulla hänen hiljaisen, lempeän äänensä, jos vain tahdomme astua sisään ja vaientaa kaikki muut äänet.

Nopeimminkin pyörivässä pyörässä on aivan keskipisteessä kohta, missä ei lainkaan ole pyörimisliikettä. Niin olkoon toimeliaimmassakin elämässä paikka, missä olemme yksin Jumalan kanssa ikuisessa hiljaisuudessa."

Ahdistukset ovat osa tätä maailmaa ja jokaisen uskovan elämää, mutta mitä enemmän rukoilemme, sitä helpommaksi ne tulevat kestää.

Lue lisää

on siis adventisti, joka tuomitsisi minut siitä, että teen lauantaina töitä?
Ehkä minun pitäisikin luopua työstäni ja alkaa etsimään sitä "keskipistettä";hiljaisuutta, jossa mikään ei liiku.

auroraboreallis kirjoitti:

on siis adventisti, joka tuomitsisi minut siitä, että teen lauantaina töitä?
Ehkä minun pitäisikin luopua työstäni ja alkaa etsimään sitä "keskipistettä";hiljaisuutta, jossa mikään ei liiku.

Lue lisää

oli kylläkin reformoidun kirkon jäsen eikä adventisti. Ei hän käsittääkseni tuominnut ketään töiden tekemisestä tai tekemättä jättämisestä.