Ikkääntymisen selvä oire on et, jos päivään tullee jottain uutta ja erikoista niin sitä vässyyy ihan mahottomasti. miekin nukuin 14 tuntii tuppaantuliaisii. jos päivään ei tuu mittää erikoista vaa koti hommia ja kaupungis käynti selvii ilman päivänokosiikin.
nuorenpana jos tuli jottain poikeevaa päivään,pääs vaikka eläviin kuvviin niin siitä piristy, eikä meinant saaha illal untakaa ko ajatukset oli elokuvassa.niin on kaik päälaellee kääntynyt vanhana.
tuppaantuliaiset toivolla oli tosi komiat. mie sain siristää silmii jos toisenkin kerran, luulin ettei hänel oo huonekalujakkaa, mutta olohuone oli nätisti kalustettu ja samoin makkuuhuone, verhot ja kaikki.yllätyin myös kovin kun oli muitakin vieraita. hää on liittynyt a-kerhoon joka auttaa alkoholiin sortuneita ihmisiä. kolme miestä oli kerho ystävii ja sitten oli sairaalassa töissä oleva nainen.
mie ihastelin ko pöytäkin oli niin nätisti ja runsaast katettu, oli pullaa ,kakkua, ja voileipääkin. Toivo sano et neiti on tehny kaiken ja taputti häntä hellästi käelle.
voi hyvä isä, mie olin näkeväni hänen ja neitin silmis katseen ,jonka tiiän merkkaavan ihastumista tai sen tapasta. ei silviisii toisen kättä hyväillä jos olis kysessä vaa kahvin keittäjä.
kyllä toivo on ollu noppee liikkeisää. onha hää kommee pitkä mies,miksei hää vois seuraa löytää, nyt on vissii vähä lihonnukkii, hää kun oli niin kovin laihakin ennen.toivo puuhhuu kauniisti ja hänel on kaunis lempeä ääni ja jos lemmestä viel puhhuu niin kyllä siin voip neitikin hurmaantua.
mie en voi sannoo mis hommis tämä neiti on siel sairaalas, mut sairaanhoitaja hää ei oo. siel miekin näin hänet monast ko käytii kahvilla, mut sillo en mittää kuhertelluu nähny. jos hyö salas sen muilta ihmisiltä.
neiti näyttää paljo nuoremmalta ko toivo, voi, voi, mie aattelen ettei vaa hää saa mittää sydänsuruja,jos niin kävis kestääkö hää viel kaik koittelemukset ilman viinaa. raittiutta on kestänyt loppujen lopuksi niin vähä aikaa.
muista miehistä ei ikänä ois uskonnu et hyö on juopotelleet ja olleet melkee samanlaisena ko toivokii, kaiken menettäneenä. nyt hyö oli niin ilosii ja terveen näkösii ja hyväkäytöksii.
ei toivokaa ennää kiroile hää puhhuu ihan ko muutkin.
siel aika vierähti iltaa asti, miehet kertovat elämästää ja meil oli kovin hauskaa.toivo oli pyytänt minua ottamaan mukkaa mandoliinin,hää halus et mie mie laulasin ystävän laulun,jonka lauloin hälle sairaalassa syntymäpäivänä,se oli kaunis kiitos laulustani ko hää pyys sitä uuvellee.
olen onnellinen toivon puolesta,hänelle päivä paistaa vuos kymmenien jälkee.mie ko annoin ovikarahkan ,jonka olin ottanu hänen majastaa, hänel kyyneleet tuli silmii ja hää oli kovin liikuttunut. tiiän että se tullee muistuttammaa häntä toisenlaisesta asunnosta.
toivol näky olevan telineitä ja tavaraa yhessä nurkassa, hää ko on enne tehny rakennus alal piirustuksii ja niitä hää meinaa jatkaa,jottain on jo tiedossakkii ja hää on hankkinu välineitä.
sitte hää sano hankkivansa tietokonneen iha lähiaikoina ja mennee kurssille sitä opettellee.
mie iha hätkähin sillo, en oo hänelkää mittää kertonu minun tietokonneestani. nyt tuli mielee tuo, et sit ko hää oppii käyttämää tätä,varmaa oppiikin pian ko, on tekniikan mies ennestää. jos hää osuu näille palstoille, mie en voi kertoo hänest ennää mittää teille. on ollu niin mukava ko on saanu hänestkii puhhuu teiän kanssa.
tämä kirjotus kattoo, uusia tullee tilalle enneko hää eksyy tänne,luulisin.
minul ei oo sitä toivo-ystävää johon tutustuin hallin kulmilla. tiiän et myö ei ennää kalliolla lauleta,ei itketä kaulakkain,välil piti hänelt kyssyy mitä myö oikee itketää ja sillo rävähettii nauramaa.
toivo oli avoimempi sillo, ihminen pittää naamioo päällä hää ei näytä tunteitaa. juuessa toivo oli niin paljas ko laps ikkään, hää itki,nauro,kiros ja sano kaik mitä ajatteli.
on sääli et pittää olla viinaa enenko ihminen voip näyttää niin avoimesti tunteensa.
tästä minul on ollu kahenlaisii tunteita, oon onnellinen ko toivol mennee hyvin ja jos viel rakkaus on ilmaantunut ei mikkää voisi olla paremmin. samal aikaa on kuitenkin kaiho siitä herkästä ystävästä, jota ei ennää oo.mutta parempi näin.
niin myö hyvästeltii ja jätin onnellisen toivon ommaan kottiinsa, joka merkkaa hänelle paljo.
pyyän siunausta toivolle ja lupasin poiketa sillo tällön kun kaupungissa käyn.
en uskalla ees katsoo mite pitkä täst taas tuli, mutta millä ihmeellä sitä ois voinnu lyhyemmin kertoo. aurinkoista viikkoa kaikille,ei panna kaikkia tunteita naamion taa, tunteet tekkee ihmisen,mielenkiintosen ihmisen.
nuorenpana jos tuli jottain poikeevaa päivään,pääs vaikka eläviin kuvviin niin siitä piristy, eikä meinant saaha illal untakaa ko ajatukset oli elokuvassa.niin on kaik päälaellee kääntynyt vanhana.
tuppaantuliaiset toivolla oli tosi komiat. mie sain siristää silmii jos toisenkin kerran, luulin ettei hänel oo huonekalujakkaa, mutta olohuone oli nätisti kalustettu ja samoin makkuuhuone, verhot ja kaikki.yllätyin myös kovin kun oli muitakin vieraita. hää on liittynyt a-kerhoon joka auttaa alkoholiin sortuneita ihmisiä. kolme miestä oli kerho ystävii ja sitten oli sairaalassa töissä oleva nainen.
mie ihastelin ko pöytäkin oli niin nätisti ja runsaast katettu, oli pullaa ,kakkua, ja voileipääkin. Toivo sano et neiti on tehny kaiken ja taputti häntä hellästi käelle.
voi hyvä isä, mie olin näkeväni hänen ja neitin silmis katseen ,jonka tiiän merkkaavan ihastumista tai sen tapasta. ei silviisii toisen kättä hyväillä jos olis kysessä vaa kahvin keittäjä.
kyllä toivo on ollu noppee liikkeisää. onha hää kommee pitkä mies,miksei hää vois seuraa löytää, nyt on vissii vähä lihonnukkii, hää kun oli niin kovin laihakin ennen.toivo puuhhuu kauniisti ja hänel on kaunis lempeä ääni ja jos lemmestä viel puhhuu niin kyllä siin voip neitikin hurmaantua.
mie en voi sannoo mis hommis tämä neiti on siel sairaalas, mut sairaanhoitaja hää ei oo. siel miekin näin hänet monast ko käytii kahvilla, mut sillo en mittää kuhertelluu nähny. jos hyö salas sen muilta ihmisiltä.
neiti näyttää paljo nuoremmalta ko toivo, voi, voi, mie aattelen ettei vaa hää saa mittää sydänsuruja,jos niin kävis kestääkö hää viel kaik koittelemukset ilman viinaa. raittiutta on kestänyt loppujen lopuksi niin vähä aikaa.
muista miehistä ei ikänä ois uskonnu et hyö on juopotelleet ja olleet melkee samanlaisena ko toivokii, kaiken menettäneenä. nyt hyö oli niin ilosii ja terveen näkösii ja hyväkäytöksii.
ei toivokaa ennää kiroile hää puhhuu ihan ko muutkin.
siel aika vierähti iltaa asti, miehet kertovat elämästää ja meil oli kovin hauskaa.toivo oli pyytänt minua ottamaan mukkaa mandoliinin,hää halus et mie mie laulasin ystävän laulun,jonka lauloin hälle sairaalassa syntymäpäivänä,se oli kaunis kiitos laulustani ko hää pyys sitä uuvellee.
olen onnellinen toivon puolesta,hänelle päivä paistaa vuos kymmenien jälkee.mie ko annoin ovikarahkan ,jonka olin ottanu hänen majastaa, hänel kyyneleet tuli silmii ja hää oli kovin liikuttunut. tiiän että se tullee muistuttammaa häntä toisenlaisesta asunnosta.
toivol näky olevan telineitä ja tavaraa yhessä nurkassa, hää ko on enne tehny rakennus alal piirustuksii ja niitä hää meinaa jatkaa,jottain on jo tiedossakkii ja hää on hankkinu välineitä.
sitte hää sano hankkivansa tietokonneen iha lähiaikoina ja mennee kurssille sitä opettellee.
mie iha hätkähin sillo, en oo hänelkää mittää kertonu minun tietokonneestani. nyt tuli mielee tuo, et sit ko hää oppii käyttämää tätä,varmaa oppiikin pian ko, on tekniikan mies ennestää. jos hää osuu näille palstoille, mie en voi kertoo hänest ennää mittää teille. on ollu niin mukava ko on saanu hänestkii puhhuu teiän kanssa.
tämä kirjotus kattoo, uusia tullee tilalle enneko hää eksyy tänne,luulisin.
minul ei oo sitä toivo-ystävää johon tutustuin hallin kulmilla. tiiän et myö ei ennää kalliolla lauleta,ei itketä kaulakkain,välil piti hänelt kyssyy mitä myö oikee itketää ja sillo rävähettii nauramaa.
toivo oli avoimempi sillo, ihminen pittää naamioo päällä hää ei näytä tunteitaa. juuessa toivo oli niin paljas ko laps ikkään, hää itki,nauro,kiros ja sano kaik mitä ajatteli.
on sääli et pittää olla viinaa enenko ihminen voip näyttää niin avoimesti tunteensa.
tästä minul on ollu kahenlaisii tunteita, oon onnellinen ko toivol mennee hyvin ja jos viel rakkaus on ilmaantunut ei mikkää voisi olla paremmin. samal aikaa on kuitenkin kaiho siitä herkästä ystävästä, jota ei ennää oo.mutta parempi näin.
niin myö hyvästeltii ja jätin onnellisen toivon ommaan kottiinsa, joka merkkaa hänelle paljo.
pyyän siunausta toivolle ja lupasin poiketa sillo tällön kun kaupungissa käyn.
en uskalla ees katsoo mite pitkä täst taas tuli, mutta millä ihmeellä sitä ois voinnu lyhyemmin kertoo. aurinkoista viikkoa kaikille,ei panna kaikkia tunteita naamion taa, tunteet tekkee ihmisen,mielenkiintosen ihmisen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
että kerroit tämän meille. Se oli selviytymistarina ja sen soisi kuulevan monen muunkin.
Toivokaamme, että jos ja kun Toivo hankkii sen tietokoneen hän valitsisi toisen palvelimen niin silloin hän tuskin avaisi tätä ja Sinun kirjoittelusi jäisi vain meidän väliseksi. Meidän palstalaisten, jotka olemme sitä seuranneet kauan.
Arvaan että Sinulla on pieni kaiho rinnassa, mutta nostappa taas leukasi ja katso eteenpäin.
Ehkäpä tilalle tulee jotain muuta joka taas tuo valoa elämääsi.
Kirjoittelehan meille kuitenkin muita kuulumisia.
Ystävyydellä.
Hyvä Lyyli ystäväni
Tiedän, että olet oikein, oikein onnellinen Toivon puolesta, hän on selvinnyt hyvin ja olet iloinen siitä, että sinulla itselläsi on ollut mahdollisuus auttaa silloin kuin kukaan muu ei voinut - tai halunnut. Tämä kaiho entiseen on myös luonnollista, tuo läheisyys näyttää nyt menneen pois, mutta kuitenkin se ei ole niin. Ystävyys säilyy sinulla ja Toivolla aina, ystävyys ei tarvitse jokapäiväistä yhteydenpitoa eikä hienoja korulauseita. Ystävyyttä on se että voi itkeä ja nauraa yhtäaikaa ja tietämättä syytä siihen. Jos ja kun rakkaus tulee Toivon elämään niin koskaan se ei voi olla teidän näkymättömän elämänsiteenne paikalla. Se on vain uusi ihmissuhde, toivottu ja kaivattu.
Älä ole huolissasi myöskään tuosta tietokoneesta ja Toivon yhteydestä nettiin. Jos Toivo sattuu eksymään näille sivuille ja katsomaan keskusteluja niin mitään syytä ei ole häveta, sillä niin lämpimästi ja kauniisti olet hänestä kertonut.
Kaikkea hyvää tänä arkipäivänä. Kati