Poikamies ja yh äiti

Älä kuvittele että vihjailusi auttaisivat, erilainen vihjailu vain lisää vitutusta - jos sen suoraan sanon.

Puhu reilusti niin kuin mies miehelle, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Älä kuvittele että jättämällä tyhjän maitopurkin jääkaappiin saisit jonkin sanoman läpi. Jos mies ei 40 vuoden aikana ole elänyt naisen tai perheen kanssa et voi edes kuvitella että hän automaattisesti ymmärtäisi naisellista vihjailua jonka 30% naisistakin ymmärtää väärin ja toiset 30% ei edes yritä ymmärtää.

Hei Sinun kannattaisi reilusti sanoo tälle kaverille juuri se mitä tässä pohdit. Kyllä kaikki hyvät parisuhteet perustuu avoimuuteen ja rehellisyyteen. Voithan heittää pienenä vitsinä, kun hän tulee töistä "mitä toit ruuaksi kaupasta", jos kaveri ampuu sisään eikä ole mitään tuotavaa niin luulisi tuosta ymmärtävän.Jos hän on ollut tämmöinen yksin eläjä niin ei varmasti ole kokemusta näistä asioista. Joten koulutusta kehiin ...ja onnea yritykselle.

jos tuo on niin tyhmä ettei sillä että pistät käteen kauppalistan mitä haluat hään tuowan niin heitä pihalle :=)
ja muista ylikorostaa listaasi niin ehkä nää tajuaa että on tehnyt jotain wäärin :=)
ja herää kyselemään että miksi hään pitää sitä ja sitä tuoda tjn
jos ei niin lisää listaa koko ajan ja ole onnellinen jos ei kysele ja tuo kaiken mitä olet listaasi laittanut :=)

ja jos lähdet linjalle miten wois fiksusti wihjata?
selkeetä eikö :=)

Kerran kyseessä on mukava mies, niin kannattaa vihjaista asiasta. Todennäköisesti hänen ei ole tarvinnut aikaisemmin huolehtia ruokapuolesta, eikä osaa arvostaa sitä.
Luulisi kyllä mukavalla miehellä omantunnon kolkuttavan jossain vaiheessa, kun toisen katon alla ja ruokapöydässä viihtyy pidempään.

....torvi yhdessä vaiheessa. Eipä ollut kauaa, meizin pinna ei kestä ruveta aikuista miestä kasvattamaan jos ei sillä omat hoksottimet toimi.

ei kyllä tajua, jos et sano. Älä vaan sano, että asui ennen vanhempiensa luona, tai peräkammarin poikana äidin kanssa. Mukava voi toki olla, mutta tuollaisen kouluttaminen perhe-elämän totuuksiin voi
viedä vuosia. Onnea vaan valitsemallesi tielle. Itse
heitin pyyhkeen kehään kuuden vuoden jälkeen, kun eli kuin poikamies kodissani.

syöttää,kantaa selkä vääränä ruokaa,olla hyvänä,aina käytettävissä.
Omistaudut hänelle,unohdat lapsesi(mies ei ihan aikuisten oikeesti osaa suhtautua lapsiin,jos ikää jo,eikä lapsia itsellään)tasan tarkkaan niin kauan on hyvin,aurinko paistaa.
Siinä auringon paisteessa tulee sitten muutettua kenties jo yhteenkin,niin se perhe-elämä alkaa kukoistamaan.
Saat onnesi kukkuloilla pestä pyykit,silittää paidat,senhän tietenkin teet,kun rakastat,maksat jopa muutaman laskun,kun just ei miehellä satu tilipäivä sille viikolle.
Ja hups,kuinkas ollakaan,pikkuhiljaa,ihan kuin huomaamatta,mies alkaa,aikaisempien yhdessä menemisien sijaan,käydä yksin,siellä ja täällä.
Kun se ei jostakin kumman syystä sulle käy,alkaa sitten ne syytökset,ilon pilaaja,pihi,tosikko ym.
No,annat miehen mennä,kenties se siitä rauhoittuu,aikansa mentyään,puolustelet,kun on aiemmin ollut yksikseen ja tehnyt oman päänsä mukaan.
Viehän se nyt totuttautuessa,tottakai jokusen kuukauden.
Mies kenties huomaa erehtyneensä,perhe-elämästä.
Muuttuu,ennen niin ihanasta,kultaisesta,auttavasta,miehestä--kärsimättömäksi,hiljaiseksi,huolimattomaksi,siivellä eläjäksi.
Kun sekään,täys ylläpito,ei miellytä,alkaa haukkumiset,väsyneisyydestäsi,ulkonäöstäsi,ilottomuudestasi jne.
Miten jaksaisitkaan,kun teet työsi,hoidat kodin,käyt kaupassa,peset pyykit,siivoat ja vielä koetat jaksaa tyydyttää miehen tarpeet sängyssäkin.Omasta nautinnostasi ei enää edes puhuta.
Viimein,jos miehessä vielä enemmän narsistin piirteitä,alkaa pikkuhiljaa, tehosteeksi sanoillensa tukistukset,lyönnit.
Sitten pelokkaana et vastusta enää,alistut kohtaloosi.
Huommaat ehkä jossain vaiheessa lapsesi oireilun,kiukutteluna,itkuisuutena,koulumenestyksen huononemisena.Tämän kaiken se niin ihana mies on saanut aikaan elämässäsi.
Tämä on eräs kertomus elvästä,elämästä.

parasta kertoa suoraan että käypi nyt ostoksilla, vaikkapa se laatimasi ostoslista mukanaan, hän voi olla tyytyväinenkin siitä kun saa vihdoin osallistua yhteiseen. Vihjailu vain ärsyttää, varsinkin kun minä ainakaan en rasita itseäni arvailemalla toisten ajatuksia joita en kuitenkaan voi tietää, jokainen kertokoon mitä haluaa, ei kannata olettaa/edes yrittää että toinen on ajatusten lukija.