Miten koette eläkkeelle jäännin? Tuliko tyhjä olo, vai oliko vaan helpotus?
Miten selviätte rahallisesti? Onko aikaa liikaa vaiko liian vähän?
Miten selviätte rahallisesti? Onko aikaa liikaa vaiko liian vähän?
Miltä tuntui jäädä eläkkeelle?
Kohta sama tilanne
93267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aluksi oli tosiaan tunne pallo hukassa..Mutta kaikkeen tottuu,jotain puuhaa pitää olla,minulla on tuo mökki ja ne touhut siellä.Taloudellisesti tiukoilla olen,johtuu osin siitäkin että erosin muutama vuosi sitten ja asuntovelkaa makselen tässä vielä eläkkeestä.Aikaa joskus tuntuu olevan liikaakin mutta joskus tuntuu päivät menevän nopsaan.Kyllä se suuri helpotus oli eläkkeelle pääsy,mutta ystäviä pitäisi olla muuallakin kun vain työkaverit,ei silloin jää ihan yksin.
helkkarin suuri helpotus!
SE ON TÄYTEETY!
Jaksoin kuin jaksoinkin tehdä urakan täyteen huolimatta vuosikymmenien jatkuvasta v***uilusta, syrjinnästä ja jatkuvasta potkujen pelosta. Yhtiöllähän oli tapana panna epämiellyttävän pärstän omaavat kilometritehtaalle kesken päivän ilman perusteita. Vuosikymmeniä joka ikinen päivä ihmisarvon myyntiä leivän takia, suostumista rikoksen kohteeksi, ym. Työparinakin 25 vuoden ajan pahimman luokan narsisti. Kyllä siinä totisesti oppi kehräämään kärsivällisyyden ohutta lankaa.
Suuri osa jaksamisesta johtui myös nykyaikaisesta lääketieteestä. Sen avulla sain turrutettua stressiä, sain nukuttua ja siten jaksoin.
Oma lukunsa oli vielä se, että koneita jäähdytettiin puhaltamalla kylmää (mitattu 11C) ilmaa ylhäältä siihen paikkaan, missä minun oli työtäni tehtävä. Työsuojelu, esimiehet yms eivät tehneet 30 vuodessa yhtään mitään asialle.
Nyt olen muutamia vuosia ollut eläkkeellä. Korkea verenpaine ja -sokeri jäi tosin muistoksi eikä niistä tunnu terveydenhoito olevan kiinnostunut, enhän ole enää työelämässä tekemässä suuryhtiölle miljoonapottia, vaan lähinnä kiusallinen rasite, jolle eläkettä joutuu maksamaan.
Kyllä se oli pelkästään suuri helpotus. Noin katkera en kuitenkaan ole, kuin tuo "sitroen" tuossa yllä.
Jäin eläkkeelle asteettain. Ensiksi kaksi vuotta osa-aikaeläkettä (työ 60%, eläke 40%). Sain näin mahdollisuuden "harjoitella".
Mitään tyhjiötä ei tullut. Puuhaa on ollut riittämiin, mutta oman kellon mukaan: ihanaa!
Rahat riittävät kohtalaisesti. Jos kohta tulot pienenivät, niin kyllä menotkin.
Nyt, seitsemän vuoden jälkeen, olen havainnut terveydenhuollossa jonkinasteista "priorisointia". Vastaanottoaikoja ja operaatioihin pääsyä joutuu odottamaan pidempään. Hätätapaukseni on kyllä hoidettu heti.
Näin sen kai pitää ollakin: Aktiivinen työvoima ensin, sitten vasta jo työnsä tehneet, kunhan kokonaan ei unohdeta.
Kyllä eläkkeelä on mukavaa!
Olen kai "melkein" eläkeläinen.
Työttömyyseläkkeellä alun neljättä vuotta.
Pätkätyöjaksot, työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys valmensivat tehokkaasti tähän olotilaan.
Tyhjyydestä ei ole tietoakaan.
Vaimo lopetti töissä käynnin samanaikaisesti minun työpätkieni loppumisen kanssa joten siinäkään suhteessa ei ollut ongelmia.
Kotona ollessa on sekä omia että yhteisiä harrastuksia.
Matkoilla olemme noin 3 - 4kk/vuosi.
Sekä työttömyyskorvauksen laskennasta että vaimon pienestä palkasta johtuen, nettotulomme nousivat yli 50%.
Olin joskus saanut palkkaakin.
Eipä ole tapahtunut muuta radikaalia muutosta kuin työttömyyskorvaushakemuksen jääminen pois.
Aikaa on sopivasti. Itsehän sen käytöstä päätämme!
Tuskin "oikealle" eläkkeelle siirtyminen tähän mitään muutosta tuo!
mutta ei rahaa menekään niin paljon kuin työssäoloaikana. Ei tarvitse olla viimeisen päälle pukeutunut,vanhat vaatteet kelpaavat pitkään, tukkakaan ei tarvitse olla ihan niin hyvin kuin työssä ollessa. Ja paljon muuta. Minulla on niin paljon tekemistä, että olen joskus ihmetellyt, missä välissä aikoinaan kerkesin työssä käymään! Eikä ollut tyhjä olo vaan suuri helpotus. Minulla oli niin stressaava työ, ilmeisesti tein kolmen ihmisen työt, koska tilalleni palkattiin 3 ihmistä!
syistä, siinä ei tuntemuksille ollut sijaa.
Kyllä minulla ainakin on aina silloin tällöin tunne, että on järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella. Varsinkin kun tiedostaa nyky-yhteiskunnan hyötynäkökannat.
Hyvin tulen toimeen, isännällä on eläkeikään vielä paljon yli kymmenen vuotta.
Jäin varhennetulle eläkkeelle heti täytettyäni 60, mieheni omaishoitajaksi koska hän ei enää selvinnyt päivistä ilman hoitajaa. Työtäni en ehtinyt missään vaiheessa kaivata kiireiden vuoksi.
Mieheni kuoli vuoden päästä, olen onnellinen ja kiitollinen siitä vuodesta minkä saimme olla täysipäiväisesti yhdessä.
Eläke on pieni ja mieheni pitkä sairaus vei kaikki säästöt. Selviän tarkalla budjetilla. Työtäni en kaipaa, en pätkääkään. Viimeisten vuosien organisaatiomuutokset ihan vain muutoksen vuoksi pitävät siitä huolen. Se on oikeastaan hyvä asia, näin jälkeenpäin. Ja silti kuuluin siihen ryhmään joka vei muutosta eteenpäin, pakosta.
En ole mitenkään katkera, enkä tunne tulleeni huonosti kohdelluksi. Mukava on olla eläkkeellä, kunhan taas pääsen ns. niskanpäälle surusta ja mieheni kuoleman mukana tuomista muutoksista.
v. 2003. Mieheni oli jo silloin liikuntakyvytön. kuoli maaliskuussa 2006. Kunnan omaishoitajan palkkaa ehdin nautia n. 4 kk. Kumminkin hoidin häntä ns. omaishoitajana lähes 10 v. Päivittäinen työmatkani oli edestakaisin 140 km.
Siinäpä sitä oli aamulla töihin lähtiessä miettimistä miten hän päivän selviää, onneksi työpaikkani oli niin ihana, että pystyin unohtamaan ne sairaudet niitä mietittiin sitten kun 70 km. kotimatka alkoi.
Olin 56-vuotiaasta osa-aikaisella. Ehdin tuolloin tehdä muutakin kuin leipätyötä. Ainoa murhe on, että mieheni kuoli pari vuotta ennen kuin pääsin eläkkeelle, hän oli jo. Puuhaa riittää, omat aikataulut. Minulla on suht.koht. hyvä terveys. Uusi rakkaus orastaa.