Haluaisiko kukaan puhua tällaisesta asiasta.Onko teillä mennyt jostain syystä sukset ristiin lastenne kanssa.Itselläni on useampia lapsia, yhtä ei ole näkynyt viiteen vuoteen.Voisiko syy olla siinä,että petti ja nyt häpeää?
Tonttulakkiin
puettu
10723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla on 4 lasta,olemme avoimesti puhuneet asiat,tunnen lapseni ja näen sanomattakin jos kaikki ei ole hyvin.Olen pyrkinyt aina siihen että asiat puhuttaisiin ajoissa ettei tule kovin isoa myttyä kerralla selvitettäväksi.Sinun asemassasi menisin itse tämän lapsen luo ja selvittäisin mistä on kyse.Tämä asia vaivaa sinua ja joskus on otettava vaan kipeäkin asia esille.Onnea matkaan.
Viivi- karoliina. Miten ihannetila olisikin jos voisi avoimesti asioista puhua. Tässä minun tapauksessani tällaisesta ei voi nähdä untakaan. Avoimesti asioista puhumiseen tarvitaan kaksi osapuolta,Hiljaista on viisi vuotta ollut,odotan että tyttärelle tulisi halu puhumiseen.Pitkäksi tuntuu venyvän,ei voi muuta kuin mennä näin eteenpäin?
Minulla on kaksi tytärtä.
Poika keskimmäinen kuoli yllättäen alle 40 vuotiaana.
Vanhin on 49 ja nuorin 37.
Rehellisesti voin sanoa,että pahemmilta erimielisyyksiltä ollaan selvitty.
Nuorempi on hanakampi kommentoimaan asioitani,mutta ei hänkään missään pahassa mielessä.
Pidän tärkeänä sitä,että lasten kanssa pysyy välit hyvänä.En osaa antaa neuvoja,mutta toivon sydämestäni,että saat asiasi kuntoon lapsesi kanssa.Jotenkin on minulla sellanen tunne,että minusta välitetään,vaikken olekkaan ollut mikään super äiti.
Kolmen lapsen äitinä ymmärrän sinua, varmasti sinuun koskee kun välit eivät ole kunnossa.
Meilläkin on ollut skismoja eri asioista, pojat mm tietävät, että en jaksa ymmärtää heidän alkoholinkäyttöä joka on jo kehittynyt alkoholismiksi, tuhonnut ihmissuhteita ja jopa vienyt työt.
Tukea olen yrittänyt antaa, olen kuunnellut, olen puhunut, vienyt katkolle, auttanut asunnon hankkimisessa, antanut ruokaa ja rahaa. Nyt olen hyväksynyt asian, he elävät omaa elämäänsä, minä en voi tehdä sitä heidän puolesta. Olemme ihan hyvissä väleissä, he tietävät, että tänne ei tulla kaatokännissä, eikä juoppokavereita tänne raahata. Jutellaan viikoittain, huolensa kertovat ja vietän unettomia öitä surren.
Tyttären kanssa on hyvät ja läheiset välit, hän viettää tavallista nuoren perheen elämää, eikä ole päihde riippuvainen.
Ota yhteyttä tähän ”mustaan lampaaseen” ja yritä keskustella, minusta äidin rakkaus riittää hyväksymään, virheet ja petoksetkin.
Olen avaaja. Hankalaa on kirjoitella ettei paljastaisi liikaa. Lapsenikin käyvät ehkä näillä palstoilla.Vähän selventääkseni olen miespuolinen kirjoittelija.Kymmeniä vuosia sitten erosin, sen jälkeen olen elänyt uusio perheessä.Vaimolla ja minulla ei ole yhteisiä lapsia, kummallakin on omansa.Lapset ovat kaikki välilöissä keskenään.Muut lapset ehkä tietävät mistä on kyse, vaan eivät kerro,josko en ole pahemmin kysynytkään.Olen tietävinäni mikä on tyttäreni ja meidän välillä, vaan en ole ihan varma.Odottelen tässä josko joku lapsistani, tai lapsipuolestani, kertoisi joskus mistä on kyse.Käy vain ajoittain voimille.Mutta ei kai auta muuta kuin odotella?
kun noin surullisia kirjoittelet. Olisiko mahdollista jos itse ottaisit yhteyttä lapseesi ja yrittäisitte saada tärkeän suhteen toimimaan?
Itselläni kolme lasta ja kaikki saman arvoisia, ihania täysi-ikäisiä mukeloita :O
Hyvin on toimeen tultu, mitä nyt pientä jupinaa joskus puolin ja toisin.
Tekisin omasta mielestäni väärin, jos ottaisin yhteyttä.Kun tyttäreni ilman minkäänlaisia perusteluja katkaisi suhteen,en katso että minun olisi otettava yhteyttä.Katson että tytär ottaa yhteyttä jos on tarve.Ilmeisesti ei ole tarvetta ilmaantunut. Joten eletään päivä kerrallaan.
Silti ottaisin itse yhteyttä lapseeni,katsos kun ajattelen niin,että me ollaan kuitenkin kokeneenpia tässä elämässä kun lapsemme.Me olemme nähneet elämää enempi kun he ja miksi sinä et voisi olla se joka aloittaa purkamisen.Jokin syy kaikkeen on,itse en hukkaisi aikaa,vaan selvittäisin asian.
Yksi äiti.Vastaan sinulle, koska mieleeni jäi käyttämäsi ilmaisu " musta lammas". Tarkemmin ajateltuani, tyttäreni on ilmeisesti musta lammas, nyt. Vaan katson että on itse tehnyt itsestään mustan lampaan.Niinkuin kerroin aikaisemmin nykyisessä perheessäni on, "minun ja sinun lapsia.Nykyinen vaimoni ja minä olemme alusta asti pitäneet kaikki lapset pilkulleen saman arvoisina.Siksi avioliittomme on kai kestänyt, yli kolmekymmentä vuotta? Ensimmäinen avioliittoni purkautui syystä, tulin viimeisen päälle petetyksi! Ensimmäisen vaimoni matkaan jäi nuorin lapsistamme, loput ovat olleet minun matkassani.Josko ei nuorimmainenkaan olisi niin sopinut hänen suunnitelmiinsa. Ensimmäiseltä vaimoltani otettiin lasten tapaamisoikeus pois, lasten edun nimissä.Yli kolmeenkymmeneen vuoteen en ole lasteni äitiä enkä nuorimmaistani tavannut.Johtuen siitä että lasteni äiti antoi ymmärtää että yhteiset lapsemme ei olisikaan kaikki minun. Siitä lähtien hän on ollut minulle kuollut. Tyttäreni käytös juontaa tähän ensimmäiseen liittoon.Tuli kai liian raskaaksi, kaksoiselämän viettäminen, oli kai tehtävä ratkaisu, välit poikki? Kuitenkin tyttäreni on joskus sanonut rakastavansa minua!
jos te molemmat kuvittelette, ettei toinen haluaisikaan tavata. Ihan hyviä vuosia voi kulua hukkaan ja sinulla on kuitenkin niitä vähemmän tuhlattavaksi. Kannattako se? Vai kannattaisiko kuitenkin ottaa yhteyttä, kutsua käymään ja kertoa, että rakastat - kaikesta huolimatta?
Mieti, mitä itse haluat ja toimi sen mukaan. Turha ylpeys ja/tai väärinkäsitykset riistävät usein ihmisiltä - mielestäni ihan - turhaan monenlaisia hyviä hetkiä elämästä.