Adoptiotutkimus

Päin vastoin kuin täällä usein väitetään, täällä kirjoittaa paljonkin sellaisia ihmisiä, joita adoptio koskettaa henkilökohtaisesti. On totta että adoptiovanhemmat kirjoittavat enemmän muualla. Tällä palstalla on eniten bioäitejä ja aikuisia adoptoituja kuin muilla yleisillä palstoilla. Moni adoptiovanhempi ja adoptio-odottaja ei meinaa kestää tälla palstalla esiintyvää adoptiokritiikkiä ja adoptioon liittyvää pahoinvointia. Sen takia he mustamaalaavat palstaa ja palstan kirjoittajia jatkuvasti. Minä olen aikuinen adoptoitu ja kirjoitan täällä silloin tällöin. Luen palstaa säännöllisesti.

täällä kirjoitti:

Päin vastoin kuin täällä usein väitetään, täällä kirjoittaa paljonkin sellaisia ihmisiä, joita adoptio koskettaa henkilökohtaisesti. On totta että adoptiovanhemmat kirjoittavat enemmän muualla. Tällä palstalla on eniten bioäitejä ja aikuisia adoptoituja kuin muilla yleisillä palstoilla. Moni adoptiovanhempi ja adoptio-odottaja ei meinaa kestää tälla palstalla esiintyvää adoptiokritiikkiä ja adoptioon liittyvää pahoinvointia. Sen takia he mustamaalaavat palstaa ja palstan kirjoittajia jatkuvasti. Minä olen aikuinen adoptoitu ja kirjoitan täällä silloin tällöin. Luen palstaa säännöllisesti.

Tällä palstalla ei ole poliittista sensoria, niin siksi täällä tulee vähän avoimempia mielipiteitä, kuin "suljetuilla osastoilla". Ihmiset eivät suomessakaan uskalla avoimesti kertoa mielipiteitään, kun tänne on rakennettu tavallaan valtio valtion sissään joka voi tuhota ihmiselämän jos jää kiinnin joidenkin tahojen arvostelemisesta.

täällä kirjoitti:

Päin vastoin kuin täällä usein väitetään, täällä kirjoittaa paljonkin sellaisia ihmisiä, joita adoptio koskettaa henkilökohtaisesti. On totta että adoptiovanhemmat kirjoittavat enemmän muualla. Tällä palstalla on eniten bioäitejä ja aikuisia adoptoituja kuin muilla yleisillä palstoilla. Moni adoptiovanhempi ja adoptio-odottaja ei meinaa kestää tälla palstalla esiintyvää adoptiokritiikkiä ja adoptioon liittyvää pahoinvointia. Sen takia he mustamaalaavat palstaa ja palstan kirjoittajia jatkuvasti. Minä olen aikuinen adoptoitu ja kirjoitan täällä silloin tällöin. Luen palstaa säännöllisesti.

uudelleen, niin juuri adoptiovanhempia kyseltiin, ei adoptoituja tai biovanhempia...

täällä kirjoitti:

Päin vastoin kuin täällä usein väitetään, täällä kirjoittaa paljonkin sellaisia ihmisiä, joita adoptio koskettaa henkilökohtaisesti. On totta että adoptiovanhemmat kirjoittavat enemmän muualla. Tällä palstalla on eniten bioäitejä ja aikuisia adoptoituja kuin muilla yleisillä palstoilla. Moni adoptiovanhempi ja adoptio-odottaja ei meinaa kestää tälla palstalla esiintyvää adoptiokritiikkiä ja adoptioon liittyvää pahoinvointia. Sen takia he mustamaalaavat palstaa ja palstan kirjoittajia jatkuvasti. Minä olen aikuinen adoptoitu ja kirjoitan täällä silloin tällöin. Luen palstaa säännöllisesti.

Olet siis aikuinen adoptoitu ? Koetko adoption negatiivisena asiana ?

Koetko itse adoption negatiivisena vai syyt jotka johtivat siihen?
Minun silmissäni kun adoptio ei ole sama asia kuin se ettei biovanhempi voi pitää lastaan. Ne eivät ole yksi yhteen.

Tarkoitan - olettaen että suhtaudut adoptioon negatiivisin tntein - että olisit mielummin jäänyt lastenkotiin kuin tullut adoptoiduksi ?

Adoption vastakohtahan ei ole eläminen bioperheessä vaan esim. eläminen lastenkodissa.

Ihan vilpittömästi olen aina ihmetellyt kun puhutaan adoption negatiivisista puolista ei eritellä syitä ja seurauksia: adoptio on seurausta siitä että lapsen biovanhemmat eivät ole voineet pitää huolta lapsesta.

Kohdistuuko krittiikki silti itse adoptioon, ei 'hylkäämiseen' ?

Vai onko se, että biovanhempi on lapsen antanut adoptoitavaksi niin vaikea asia hyväksyä (oma bioäiti teki näin) että on helpompi syyttää jotakuta toista: adoptiota tai adoptiovanhempia ?

Varmasti on myös perheitä jossa mja adoptoidun lapsen suhde on ollut ja on edelleenkin ongelmallinen mutta onko syy sitten adoptio ?

En väitä että adoptio on ongelmaton asia, mutta aina yleensä adoptiokriittiset kirjoitukset kohdustuvatitse adoptioon, kirjoittajat eivät niinkään syytä tilanteesta biovanhempia.
Käy usein mielessä että mitä lapselle sitten olisi pitänyt tehdä jollei biovanhempi pysty hänestä pitämään huolta ?

No onneksi nykyisin yhä useampi lapsi pystyy elämään bioanhempansa kanssa tosin yhä suurempi osa lapsista elää edelleen sellaisten biovanhepien kanssa jotak käytöksellään aiheuttavat vain vaurioita lapselle.

Vaikea yhtälä, vai mitä ? Toivottavasti jollakulla riittää viisautta näiden ratkaisemiseen.

täällä kirjoitti:

Päin vastoin kuin täällä usein väitetään, täällä kirjoittaa paljonkin sellaisia ihmisiä, joita adoptio koskettaa henkilökohtaisesti. On totta että adoptiovanhemmat kirjoittavat enemmän muualla. Tällä palstalla on eniten bioäitejä ja aikuisia adoptoituja kuin muilla yleisillä palstoilla. Moni adoptiovanhempi ja adoptio-odottaja ei meinaa kestää tälla palstalla esiintyvää adoptiokritiikkiä ja adoptioon liittyvää pahoinvointia. Sen takia he mustamaalaavat palstaa ja palstan kirjoittajia jatkuvasti. Minä olen aikuinen adoptoitu ja kirjoitan täällä silloin tällöin. Luen palstaa säännöllisesti.

Itse adoptioäitinä käyn täällä lähinnä lukemassa palstaa. On ihan hyvä tietää eri puolia adoptioista jotta pystyy juttelemaan asioista rehellisesti lastensa kanssa.

Miksi en pahemmin kirjoittele täällä ?

Hyvin yksinkertaisesta syystä: jos täällä kirjoittaa että meidän adoptioperheellä menee ihan hyvin, saa vastaukseksi kuulla olevansa trolli, valehtelija ja kaikkea muuta.
Täällä kirjottelevat eivät usko että suurin osa adoptioperheistä elää ihan tavallista arkea jossa toki adoptiolla on osansa.

Vai miltä kuulostaa: elämme päkaupunkiseudulla, molemmat lapset ala-asteikäisiä, kummallakin lapsella todella paljon hyviä ystäviä, koulussa menee hyvin (riittää että tekee parhaansa, kymppejä ei odoteta), lapsilla on mieleisensä harrastuksensa (saaneet ihan itse päättää harrastavatko ja mitä harrastavat) ja siellä lisää kavereita, tähän mennessä lapsemme eivät ole kokeneet rasismia (jollei joku halua rasismiksi kokea sitä että kaverit on joskus kysyneet miksi lapsemme näyttävät ulospäin erilaisilta kuin me), puhumme lasten kanssa kotona avoimesti adoptiosta, lasten biologisista vanhemmista ja kaikesta muustakin.

Kinataan kotiintuloajoista, nukkumaan menosta, karkkipäivistä, oman huoneen siivoamisesta; me vanhemmat olemme vähän väliä tosi tyhmiä kun emme ymmärrä että arkena pitäisi saada valvoa niin pitkään kun huvittaa tai että kaikkea ei voi ostaa mitä mieleen pälkähtää. Vaikka muut saavatkin. Ja vaikka kuinka itkisi ja huutaisi.

Lisäksi useiden mielestä adoptiovanhemmat puhuvat adoptioperheiden arjesta vain positiivisia: ja totta, tällä palstalla en tosiaankaan lähtisi retostelemaa lastemme asioista. Ongelmista puhutaan siellä missä ihmisillä on nimet ja kasvot, sieltä haetaan tukea, jaetaan kokemuksia, etsitään apua.
Ja riemuitaan pikku askelista lastemme elämässä.

Tulevaisuus tuo lapsillemme ja meille vanhemmille varmasti lisää haasteita lastemme kasvaessa - ja roppakaupalla myös lisää iloja.
Niistä yritetään selvitä asia kerrallaan. Ja tarvittaessa haetaan tukea. Ja ilolla tehdään kaikkemme jos ja kun lapsemme haluavat tietää taustaan kaiken mahdollisen.

Ja tähän kirjoitukseenkin saan varmasti ylimielisiä, ja asiat paremmin tietäviä vastauksia, joten omalta osaltani lopetan keskustelun tähän.

Näkökulma+ kirjoitti:

Itse adoptioäitinä käyn täällä lähinnä lukemassa palstaa. On ihan hyvä tietää eri puolia adoptioista jotta pystyy juttelemaan asioista rehellisesti lastensa kanssa.

Miksi en pahemmin kirjoittele täällä ?

Hyvin yksinkertaisesta syystä: jos täällä kirjoittaa että meidän adoptioperheellä menee ihan hyvin, saa vastaukseksi kuulla olevansa trolli, valehtelija ja kaikkea muuta.
Täällä kirjottelevat eivät usko että suurin osa adoptioperheistä elää ihan tavallista arkea jossa toki adoptiolla on osansa.

Vai miltä kuulostaa: elämme päkaupunkiseudulla, molemmat lapset ala-asteikäisiä, kummallakin lapsella todella paljon hyviä ystäviä, koulussa menee hyvin (riittää että tekee parhaansa, kymppejä ei odoteta), lapsilla on mieleisensä harrastuksensa (saaneet ihan itse päättää harrastavatko ja mitä harrastavat) ja siellä lisää kavereita, tähän mennessä lapsemme eivät ole kokeneet rasismia (jollei joku halua rasismiksi kokea sitä että kaverit on joskus kysyneet miksi lapsemme näyttävät ulospäin erilaisilta kuin me), puhumme lasten kanssa kotona avoimesti adoptiosta, lasten biologisista vanhemmista ja kaikesta muustakin.

Kinataan kotiintuloajoista, nukkumaan menosta, karkkipäivistä, oman huoneen siivoamisesta; me vanhemmat olemme vähän väliä tosi tyhmiä kun emme ymmärrä että arkena pitäisi saada valvoa niin pitkään kun huvittaa tai että kaikkea ei voi ostaa mitä mieleen pälkähtää. Vaikka muut saavatkin. Ja vaikka kuinka itkisi ja huutaisi.

Lisäksi useiden mielestä adoptiovanhemmat puhuvat adoptioperheiden arjesta vain positiivisia: ja totta, tällä palstalla en tosiaankaan lähtisi retostelemaa lastemme asioista. Ongelmista puhutaan siellä missä ihmisillä on nimet ja kasvot, sieltä haetaan tukea, jaetaan kokemuksia, etsitään apua.
Ja riemuitaan pikku askelista lastemme elämässä.

Tulevaisuus tuo lapsillemme ja meille vanhemmille varmasti lisää haasteita lastemme kasvaessa - ja roppakaupalla myös lisää iloja.
Niistä yritetään selvitä asia kerrallaan. Ja tarvittaessa haetaan tukea. Ja ilolla tehdään kaikkemme jos ja kun lapsemme haluavat tietää taustaan kaiken mahdollisen.

Ja tähän kirjoitukseenkin saan varmasti ylimielisiä, ja asiat paremmin tietäviä vastauksia, joten omalta osaltani lopetan keskustelun tähän.

Kirjoituksesi oli hyvä :)
On ihanaa kuulla että teillä menee hyvin ja varmasti moni adoptioon lapsensa antanut äiti haluaisi kuulla vastaavanlaisia viestejä "kentältä".

Onko lapsillanne joskus mahdollisuus tutustua biologiseen perheeseensä?

Näkökulma+ kirjoitti:

Itse adoptioäitinä käyn täällä lähinnä lukemassa palstaa. On ihan hyvä tietää eri puolia adoptioista jotta pystyy juttelemaan asioista rehellisesti lastensa kanssa.

Miksi en pahemmin kirjoittele täällä ?

Hyvin yksinkertaisesta syystä: jos täällä kirjoittaa että meidän adoptioperheellä menee ihan hyvin, saa vastaukseksi kuulla olevansa trolli, valehtelija ja kaikkea muuta.
Täällä kirjottelevat eivät usko että suurin osa adoptioperheistä elää ihan tavallista arkea jossa toki adoptiolla on osansa.

Vai miltä kuulostaa: elämme päkaupunkiseudulla, molemmat lapset ala-asteikäisiä, kummallakin lapsella todella paljon hyviä ystäviä, koulussa menee hyvin (riittää että tekee parhaansa, kymppejä ei odoteta), lapsilla on mieleisensä harrastuksensa (saaneet ihan itse päättää harrastavatko ja mitä harrastavat) ja siellä lisää kavereita, tähän mennessä lapsemme eivät ole kokeneet rasismia (jollei joku halua rasismiksi kokea sitä että kaverit on joskus kysyneet miksi lapsemme näyttävät ulospäin erilaisilta kuin me), puhumme lasten kanssa kotona avoimesti adoptiosta, lasten biologisista vanhemmista ja kaikesta muustakin.

Kinataan kotiintuloajoista, nukkumaan menosta, karkkipäivistä, oman huoneen siivoamisesta; me vanhemmat olemme vähän väliä tosi tyhmiä kun emme ymmärrä että arkena pitäisi saada valvoa niin pitkään kun huvittaa tai että kaikkea ei voi ostaa mitä mieleen pälkähtää. Vaikka muut saavatkin. Ja vaikka kuinka itkisi ja huutaisi.

Lisäksi useiden mielestä adoptiovanhemmat puhuvat adoptioperheiden arjesta vain positiivisia: ja totta, tällä palstalla en tosiaankaan lähtisi retostelemaa lastemme asioista. Ongelmista puhutaan siellä missä ihmisillä on nimet ja kasvot, sieltä haetaan tukea, jaetaan kokemuksia, etsitään apua.
Ja riemuitaan pikku askelista lastemme elämässä.

Tulevaisuus tuo lapsillemme ja meille vanhemmille varmasti lisää haasteita lastemme kasvaessa - ja roppakaupalla myös lisää iloja.
Niistä yritetään selvitä asia kerrallaan. Ja tarvittaessa haetaan tukea. Ja ilolla tehdään kaikkemme jos ja kun lapsemme haluavat tietää taustaan kaiken mahdollisen.

Ja tähän kirjoitukseenkin saan varmasti ylimielisiä, ja asiat paremmin tietäviä vastauksia, joten omalta osaltani lopetan keskustelun tähän.

joskus jonkun äidin kertovan, kuinka "meillä lapsia kohdellaan epäinhimillisesti. Kun ovat kiintymisvammaisia, niin he eivät saa saada ystäviä, rajat pidetään tiukalla ja koska rajojen määrällä ei ole mitään rajaa, niin meidän lapset saavat näyttää tunteitaan vain silloin, kun saavat siihen luvan" jne.??