Läheiset, ammattilaiset ja ehkä itsekin on miettinyt prosessin alussa, että onko tämä vain uusi "elämänsisältö" aikaisempien projektien (omakotitalon rakennus, työpaikkojen tiuha vaihtaminen yms) jatkoksi.
Ajan kanssa selviää olivatko aiemmat "projektit" selviämis- ja pakokeinoja ja kun ne olivat lopussa, oli pakko katsoa totuutta silmiin.
Minulta vei lama projektit ja silloin tuli totuuden hetki.
Ajan kanssa selviää olivatko aiemmat "projektit" selviämis- ja pakokeinoja ja kun ne olivat lopussa, oli pakko katsoa totuutta silmiin.
Minulta vei lama projektit ja silloin tuli totuuden hetki.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sama juttu, itselläni täytti uskonto tyhjän pään.
Prosessin jälkeen elämä onkin kovin sisällyksetöntä, ei lapsia, puolisoa, eikä työtä.
Jos yhtään lohduttaa, näin on monella muullakin suomalaisella tänään.
Elämälle sisältö ja mielekkyys pitää keksiä prosessia ennen, muutoin prosessin jälkeen on kyllä oikeassa kuosissa, mutta ihan tyhjän takia.
Sitä tämä minun kipuiluni ja tuskailuni noin 90%:sesti on.
Oli niitä projekteja nuorena, remonttiaja musiikkijuttuja ja mitävielä...sitähän ne on olleet että kun täyttää kaiken aikansa jollain keskittymistä vaativalla niin ei jaksa miettiä omaa itseään enää juurikaan. Toimii just niin kauan kun toimii, ja sitten ei enää.
Nyt ei ole työn ja elämän yleensä lisäksi mitään projekteja eikä ole kyllä kaivannutkaan.