Vie Veljet

No niin... Luen tässä Seitsemää veljestä, jota Aleksis kirjoitti melkein taukoamatta. Kirja on hankalaa luettavaa mielestäni. Kirjasta päätellen sen aikakauden ihanteita oli olla viisas, lukutaitoinen ja ahkera. Juuri sellaisia veljekset eivät ole, mutta jatkampa lukemista jos vaikka veljekset muuttuisi.

Kun olen etiäppäin lukenut tätä kirjaa, niin olen huomannut Aapon tarinoiden olevan kansantarumaisia. Ne ovat ihan mielen kiintoisia ja välillä ne ovat aika raakoja/pelottavia. On niitä raakoja tarinoita ollut näköjään ennenkin, eikä pelkästään nyt.

Joo. Monet veljekset kertoo paljon tarinoita. Tarinat ovat usein melko perinteisiä. Monet tarinat ovat myös raakoja ja outoja.

Kirja on vaikealukuinen ja siinä on monia tylsiä jaarittelu kohtauksia, minkä tiesin jo ennen kuin olin aloittanut lukemisen. Kirjassa on toki myös hauskoja kohtia.

Viekas 3 kirjoitti:

Kun olen etiäppäin lukenut tätä kirjaa, niin olen huomannut Aapon tarinoiden olevan kansantarumaisia. Ne ovat ihan mielen kiintoisia ja välillä ne ovat aika raakoja/pelottavia. On niitä raakoja tarinoita ollut näköjään ennenkin, eikä pelkästään nyt.

Lue lisää

No tulihan se kirja luettua loppuun. Veljeksistä tulikin kelpo miehiä, mutta outojen varoitusten kautta. Aleksis oli vielä lopussa kertonut kohtuullisen pitkään mitä veljeksille tapahtui myöhemmin. Lopetus oli perinteinen "loppu hyvin kaikki hyvin". Ihan kiva kirja, vaikka hankala lukuinen.

Seitsemän veljestä on todella vaikea lukuista, mikä johtuu varmaan vanhan ajan kielestä. Tekstissä on paljon tylsiä kohtia, mutta kun tulee mielenkiintoinen tarina tai jotain mielenkiintoista tapahtuu, niin kymmenenkin sivua saattaa mennä todella nopeasti (mm. veljestä kouluun meno).

Toukolan poikien esittämä ja ilmeisesti Kissalan Aapelin sanoittama ivalaulu Seitsemän miehen voima on varmaan tunnetuin kaikista kirjan sisältämistä runoista. Itse muistan laulaneeni tätä jopa koulun musiikin tunneilla joskus alakoulussa.
Tämä Jukolan poikia ivaava kappale on itse asiassa melko hauska. Aleksis Kiven kehittämät sanat ovat erikoiset ja jokaisesta Jukolan pojasta on saatu värkättyä kokonainen säkeistö.
Tämä runo myös esittelee kaikki seitsemän miestä melko kattavasti, sillä ivalaulussa mainitut piirteet ovat olemassa, niitä vain on terävöitetty.

Yleensäottaen tykkään kovasti näistä runonpätkistä. Seitsemän veljestä on kuitenkin melko vanhaa tekstiä ja lukiessa täytyy keskittyä tarkemmin ymmärtääkseen asiat oikein. Runot ovat tavallaan väliaikoja tekstissä. Seitsemän veljestä -näytelmän haluaisin kyllä nähdä jo pelkästään hyvin sanoitettujen kappaleiden takia! :D

Minäkin huomasin tuon ivalaulun mutta ei siinä ihan kaikkia veljeksiä mainita: Aapo puuttuu kokonaan. Kivellä on saattanut pätkiä muisti tai sitten hän ei ole keksinyt Aaposta mitään negatiivista :D
Makeasti oravainen -laulua myös laulettiin ala-asteella ja hyräilinpä sitä tänäänkin... ;) Kivi on kyllä ollut mainio runoniekka. Runot tosiaankin katkaisevat tekstiä mukavasti ja nykyään niitä lukee ihan mielellään, toisin kuin pienempänä jolloin kaikkien kirjojen runot olivat niiiiin tylsiä.

Minulla tulee myös ivalaulusta mieleen ala-asteen musiikintunnit. Myös Makeasti orvainen -laulu on jotenkin muistissa, en tykkää siitä. :D
Olen samaa mieltä siitä, että runot katkaisevat tekstiä sopivasti. Vähän jotakin vaihtelua siihen muuhun kirjaan.
En yleensä pidä runoista erityisemmin. Seitsemässä veljessä ne tuntuvat kuitenkin todella kivoilta, koska muuten kirja on mielestäni ihan hirveän tylsä.

Olenpa minäkin huomannut jo nuo runot joista mainitsitte! Varsinkin "ivalaulu" on minullekin jo ennestään tuttu, jota on vuosien varrella paljon tultu lauleltua.
Mielestäni Kiven runot ovat olleet tähän mennessä aika hauskoja, esimerkkinä poikien laulama laulu Rajamäen rykmentille Sonninmäellä.
Mitä mieltä olette sisäistarinoista? Olen huomannut jo muutaman ja mieleeni jäi tarina, jossa linnan herra surmaa rakastavaisen nuoren parin ja heidän silmänsä jäävät kultaisina tähtinä loistamaan kiveen. Mielestäni tarina on hyvin surullinen, mutta myös opettavainen. En muista törmänneeni tähän tarinaan aiemmin, mutta luulen, että Aapon kertomuksen ketusta ja karhusta olen aiemmin kuullut tai lukenut jossakin.
Runojen tavoin sisäistarinat sulautuvat hyvin ja ovat mukava piriste kokonaistarinaan!

Juu sisäistarinoita on tullut jo vastaan (kun puolessa välissä menossa ollaan) ja suurin osa näkyy olevan Aapon kertomia. Tosin Lapin eräjuttuja on myös Taula-Matin kertomina (mikä ihmeen taula?!). Lieköhän Kivi keksinyt osan tarinoista itse vai ovatkohan ne kaikki kansansatuja? Minä en ainakaan ole noista vielä nähnyt ennemmin yhtäkään.

Minäkin katoin ensin, ettei Aapoa mainita kappaleessa ollenkaan, mutta eikös tämä seuraava säkeistö kerro myös Aaposta;
"Tuomas seisoo niinkuin tammi, koska saarnaa Aaprahammi, Jukolan Salomon suuri"?

Minäkin tykkäsin kovasti sadusta, jossa vanha pappa murhaa rakastavaisen parin. Yllättävää, kuinka Jukolan veljesten kaltaiset suomalaiset jöröt kumminkin kertovat rakkaus-aiheisia tarinoita vakavina. (Vaikka Aapo taitaakin olla jengin ainoa tarinoitsija... :)

Jos tarinat ovat Aleksis Kiven keksintöä, kuten vähän epäilen, voin vain ihailla Kiven mielikuvitusta ja taitoa kirjoittaa.

Pidin kovasti myös sivun 144 tarinasta, jossa Aapo kertoo kuinka Impivaara on saanut nimensä. Koskettava ja kaunis satu verettömästä immestä, joka päivät on vuoren peikon vankina ja yöt rukoilee äänetönnä. Tarina mykisti ainakin minut ihan täysin! Tosi kaunis sadun pätkä.

Tuossa lukiessa tuli vastaan taas yksi kiva tarina. Nimittäin se peikko -tarina. :D En tiedä oikeastaan mitä kivaa siinä on, mutta peikko on kiva sana. :D Osa sisäistarinoista minulla menee jostain syystä ihan ohi. Meinaa nimittäin nukahtaa välillä...

Terve!
Mitä mieltä olette olleet kirjan runoista ja sisäistarinoista? Minä itse pidän enemmän sisäistarinoista kuin runoista, vaikka ovathan laulut olleet hauskoja :). Juuri eilen illalla kirjaa lukiessani mietin samaa kuin vierivä 4, että onkohan Aleksis Kivi itse keksinyt nuo kaikki sisäistarinat. On miehellä kyllä ollut aikamoinen mielikuvitus, jos näin on.
Tähän mennessä olen löytänyt jo paljon sisäistarinoita ja runoja, enkä ole aiemmin tiennyt, että niitä on Seitsemässä veljeksessä näin paljon! Viimeisin löytämäni sisäistarina kertoo miten Hiidenkivi on saanut nimensä. Mielestäni tarina oli aika surullinen, mutta myös opettavainen. Olenkin löytänyt melkein kaikille tarinoille yhteiseksi piirteeksi sen, että niiden lopussa paha saa palkkansa kuten tässä Hiidenkivi-tarinassakin.
Ei kun vain jatkamaan lukemista, jos tänä iltana saisin luettua kirjan loppuun.

Moro,

Seitsemän veljeksen sisäistarinat ovat kaikki todella kauniita ja osassa on myös opettavainen loppu. Koko kirjasta jää ehkä parhaiten mieleen juuri sisäistarinat ja runot.
Teksti on edelleenkin melko vanhanaikaista ja ajoittain todella raskaslukuista, mutta Aleksis Kiven ajatukset ja tarinat ovat mahtavia, joten älkäämme siis moittiko tätä alkeellista ja ehkä hieman murteellistakin kieltä.

Terve!
Tänäänpä sain vihdoinkin luettua loppuun Seitsemän veljeksen. Välillä meinasi usko loppua, kun tuntui etteivät sivut vähene millään.
Kirjaa lukiessani huomasin ettei kirjan loppupuolella enää ollut paljon runoja eikä sisäistarinoita. Mieleeni jäivät vain tarina siasta lammikosta sekä sivun 371 tarina kahdesta miehestä vaimoineen. Sisäistarinoita vielä vähemmän oli runoja, joita oli kirjan loppupuolella vain pari. Yleensäkkin runoja oli mielestäni vähemmän kuin sisäistarinoita.
Seitsemän veljestä oli mielenkiintoista luettavaa, mutta välillä vanha kieli hidasti lukemista, kun piti miettiä sanojen tarkoituksia.
Mutta onneksi urakka on ohi ja eikun vain kannustamaan Leijonat voittoon!

Nyt oon täälläkin luettu tuo. (Oikeastaan eilen jo...) Itse olin myös juuri kirjoittamassa tuosta, että lopussa ei ollut enää niin paljon sisäistarinoita ja runoja kuin kirjan alussa. Oikeastaan se harmitti, koska ne sisäistarinat olivat kivoja suurimmaksi osiksi.
Alussa kirjaa lukiessani, tuntui ettei ymmärrä yhtään mitään. Jotenkin sitä kuitenkin lopussa huomasi, että oli oppinut lukemaan myös tuollaista vanhempaakin tekstiä.

Noniin kirjan luin varmaan jo pari viikkoa sitten loppuun mutta nyt ehdin vasta tänne kirjottelemaan. Lopussa oli tosiaan niin vähän tarinoita ja runoja, että niistä ei paljon kirjoitettavaa keksi. Eeron toinen pilkkalaulu Rajamäen rykmentistä jäi ainoastaan mieleen ja hänen vaimonsa oudot näyt. Minulle ei kirjan kieli tuottanut vaikeuksia, ihan mukava luettava oli :) Nytpä on jo taas yksi osa enemmän yleissivistystä hanskassa ;D

Aloitinpa nyt sen Seitsemän veljestä vihdoinkin. Eilen sain luettua sellaiset 30 sivua ennenkuin "sammuin" sänkyyn. Kirja on ihan meilenkiintoinen, yllätyin oikeastaan, koska olen seitsemän veljeä lukenut vain mauri kunnaksen toteutuksena.

Ensimmäisen sisäistarinan löysin ensimmäisistä kappaleista, se kun Jukolan pojat karkasivat ja äiti etsi heitä koko kylänväen kanssa(tarina on heidän nuoruudestaan). Mielestäni tämä sisäistarina sopii hyvin tarinaan, ja samalla värittää veljesten itsepäisyyttä ja villeyttä.

Jospa tuossa lukiessa ilmestyisi lisää runoja ja sisäistarinoita. Ja eikun lukemaan! ;D

Olen jo lukenut kirjaa aika pitkälti, mutta nyt vasta muistan kirjoitella tänne.

Kirjassa on paljon erilaisia runoja ja tarinoita ja ne piristävät mukavasti. Ellei niitä olisi, kirja voisi olla paljon tylsempi, sillä se on välillä suhteellisen raskasta luettavaa.

Kirjassa tulee vastaan myös tuttuja runoja, niin kuin sivun 54 runo, joka kertoo jokaisesta pojasta. Muistan sen kuulleeni jo ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Hauskakin se on oikeastaan :)

vieteri1 kirjoitti:

Kirjassa tulee vastaan myös tuttuja runoja, niin kuin sivun 54 runo, joka kertoo jokaisesta pojasta. Muistan sen kuulleeni jo ala-asteen ensimmäisillä luokilla. Hauskakin se on oikeastaan :)

Lue lisää

Niin minäkin olen sitä mieltä, että kirjan sisäistarinat ovat hauskoja ja hyviä.

vieteri1 kirjoitti:

Olen jo lukenut kirjaa aika pitkälti, mutta nyt vasta muistan kirjoitella tänne.

Kirjassa on paljon erilaisia runoja ja tarinoita ja ne piristävät mukavasti. Ellei niitä olisi, kirja voisi olla paljon tylsempi, sillä se on välillä suhteellisen raskasta luettavaa.

Lue lisää

minäkin olen lukenut jo kirjan loppuun ja olen myös sitä mieltä, että kirjan sisäistarinat piristävät kirjaa hyvin. Sitä on vähän vaikea lukea, sen vuoropuheluiden vuoksi.

Vierivä4 kirjoitti:

Minäkin huomasin tuon ivalaulun mutta ei siinä ihan kaikkia veljeksiä mainita: Aapo puuttuu kokonaan. Kivellä on saattanut pätkiä muisti tai sitten hän ei ole keksinyt Aaposta mitään negatiivista :D
Makeasti oravainen -laulua myös laulettiin ala-asteella ja hyräilinpä sitä tänäänkin... ;) Kivi on kyllä ollut mainio runoniekka. Runot tosiaankin katkaisevat tekstiä mukavasti ja nykyään niitä lukee ihan mielellään, toisin kuin pienempänä jolloin kaikkien kirjojen runot olivat niiiiin tylsiä.

Lue lisää

Kyllä Aapo esiintyy pilkkalaulussa, häntä kutsutaan siinä Aabrahamiksi.

Kirjassa herätettään lukijan mielenkiinto lauluilla ja runoilla. Veljekset kertovat toisilleen kansantarinoita.
Kirjassa myös palataan menneeseen, että lukija saa taustoja selville ja ymmärtää näin juonen kulkua eteen päin.

viesti1 kirjoitti:

Kirjassa herätettään lukijan mielenkiinto lauluilla ja runoilla. Veljekset kertovat toisilleen kansantarinoita.
Kirjassa myös palataan menneeseen, että lukija saa taustoja selville ja ymmärtää näin juonen kulkua eteen päin.

Lue lisää

Kirjassa on tähänasti mitä nyt olen kirjaa lukenut sattunut kaikenlaista. Veljeksillä on ollut riitaa äitinsä kanssa, toukolan poikien, lukkarin ja vähän väliä pientä erimielisyyttä keskenäänkin.
Etenkin Juhanilla ja pikku Eerolla tahtoo välillä mennä sukset ristiin ja Junnu uhkailee Eeroa tällöin selkäsaunalla, mutta muut veljet ovat silloin tulleet väliin. Nämä ritiriidat ovat veljekset kuitenkin saaneet sovittua ja olleet taas ymmärtäväisiä toisiaan kohtaan.
Ja on veljeksiä kohdannut monesti epäonnikin esimerkiksi heidän saunansa palo ja viimeksi he päättivät lähteä kotoaan asustelemaan metsäänsä missä olot ei aluksi ole kovin hyvät.

Veljeksien epäonni sen kuin jatkuu, kun he saivat pirttinsä Impivaaraan valmiiksi niin se joulun vieton yhteydessä jo paloi kun veljekset nujakoivat ja tuli pääsi irti. Sitten he jäivät loukkuun hiidenkivelle, kun härät piiritti heidät. Lopulta he päätti ampua kaikki 40 härkää ja nylkeä ne ja viedä sitten nahat Viertolan kartanon isännälle, jonka härät he tappoivat. Tämä tuli veljeksille kalliiksi, koska Viertolan isäntä halusi saada jokaisen härän takaisin, eikä tuntenut armoa veljeksiä kohtaan jotka olivat olleet kivellä jo monta vuorokautta ilman ruokaa.

Huomasin kirjaa lukiessani, että suurimman osan tarinoista, lauluista ja pilkkalauluista kertoo ja laulaa Eero. Olisikohan siksi että osaa parhaiten lukea veljeksistä..?
Kuppa-Kaisasta taitaa olla parikin pilkkalaulua/-runoa.

Sain kirjan luettua ja se päättyi hyvin, koska veljekset muuttuivat ja päättivät opetella lukemaan. Ja niin he oppivat parin vuoden sisällä ihan Juhania myöten, jolle lukemaan oppiminen oli kaikista vaikeinta, ehkä siksi kun hän oli vanhin ja silloin kaikki uuden oppiminen on hankalampaa. Jokainen sai oman talonsa ja maata Jukolan tilan alueelta, Jukolaan jäi isännäksi vanhimman etuoikeudella Juhani. Kaikki veljekset löysivät itselleen puolison paitsi Simeoni, joka halusi elää yksin ja asua Jukolassa ja olla Juhanin apuna tilan töissä.
Eikä heitä enää häirinnyt Toukolan pojatkaan, kun lukkari sovitteli veljesten ja Toukolan poikien välit selviksi. Veljeksien muuttumisen jälkeen muutkin kyläläiset rupesivat kunnioittamaan heitä.

Impivaarassa asuessaan välillä veljesten yhteiselo ei toiminut, koska kun Simeon ja Eero menivät ostamaan Hämeenlinnasta herkkuja, he tuhlasivat kaikki rahat korttipeliin. Siitä ei tykätty Impivaarassa.

Myöheemin kirjassa veljekset palasivat kymmmenen vuoden kuluttua Jukolaan Impivaarasta.
Kirja päättyi onnellisesti, koska kaikki veljekset läysivät itselleen vaimon, paitsi Simeoni, joka jäi Jukolaan Juhanin avuksi. Kaikki veljekset opettelivat lukemaan.