2010-luvun lopun lama saa valtavat ihmismäärät liikkeelle: työmaita, leivänpalasta, toivoa kävellään etsimään maaseudulta. Yksityismaiden hakkuut ovat vähissä, sillä firmat hakkaavat omia metsiään. Sahatavara ei käy kaupaksi.
Nälkä uhkaa heti sitä, joka elää pelkän myytävän työpanoksensa varassa, kun työt loppuvat. Perheitä hajoaa ym.
Ruukinajo ja muukin metsätyö on löytää tekniikkansa ja muotonsa: yhtiö jakaa hakkuu- ja ajopalstat seudun mökkiläisille ja muualta tulleille hakkuu- ja ajomiehille, tekee runkotiet, palkkaa tiemiehet pitämään ”ruukinraiteen” kunnossa, kuten pahnoittamaan mäet (”jarrrupahnat”) ja jäädyttämään, höyläämään ja korjaamaan raiteen. Puu ajetaan vuodesta toiseen samoja raiteita myöten samaan laanipaikkaan, jossa oma miehensä ottaa puun vastaan.
Puutavara kuoritaan joko metsässä tai laanipaikalla. Kuorinta tuo työtä naisille ja pojille. Pojat eivät malta paljon koulua käydä, kun metsä houkuttaa.
Hevosmarkkinat ovat vilkkaat: ajohevosia ostetaan ja myydään, joku lihottaa längille ajettuja heppoja myydäkseen ne syksyllä taas ammattiajureille.
Keväällä on edessä uiton valmistelu: puomipuiden tekeminen, vihtalenkkien vääntäminen (pontikkaat tai pontikkavihdat), puiden vieritys ja uitto. Kun uitto on ohi, on kiirehdittävä pellolle.
Yhtiö-ja puulaakivalta on yhteiskunnassa huipussaan, mikä tietää monenlaista, nyt silkalta simputukselta tuntuvaa lisätyötä metsätyössä: pinojen hiplaamista suoriksi ym.
Ajomatkat ovat pitkiä: kovilla on hevonen, ei niinkään ajuri, sillä päivän yhteen tai kahteen kuormaan on saatava mahdollisimman paljon puuta. Kuorma tehdään köysien varassa pyöreäksi ”palloksi”.
Nälkä uhkaa heti sitä, joka elää pelkän myytävän työpanoksensa varassa, kun työt loppuvat. Perheitä hajoaa ym.
Ruukinajo ja muukin metsätyö on löytää tekniikkansa ja muotonsa: yhtiö jakaa hakkuu- ja ajopalstat seudun mökkiläisille ja muualta tulleille hakkuu- ja ajomiehille, tekee runkotiet, palkkaa tiemiehet pitämään ”ruukinraiteen” kunnossa, kuten pahnoittamaan mäet (”jarrrupahnat”) ja jäädyttämään, höyläämään ja korjaamaan raiteen. Puu ajetaan vuodesta toiseen samoja raiteita myöten samaan laanipaikkaan, jossa oma miehensä ottaa puun vastaan.
Puutavara kuoritaan joko metsässä tai laanipaikalla. Kuorinta tuo työtä naisille ja pojille. Pojat eivät malta paljon koulua käydä, kun metsä houkuttaa.
Hevosmarkkinat ovat vilkkaat: ajohevosia ostetaan ja myydään, joku lihottaa längille ajettuja heppoja myydäkseen ne syksyllä taas ammattiajureille.
Keväällä on edessä uiton valmistelu: puomipuiden tekeminen, vihtalenkkien vääntäminen (pontikkaat tai pontikkavihdat), puiden vieritys ja uitto. Kun uitto on ohi, on kiirehdittävä pellolle.
Yhtiö-ja puulaakivalta on yhteiskunnassa huipussaan, mikä tietää monenlaista, nyt silkalta simputukselta tuntuvaa lisätyötä metsätyössä: pinojen hiplaamista suoriksi ym.
Ajomatkat ovat pitkiä: kovilla on hevonen, ei niinkään ajuri, sillä päivän yhteen tai kahteen kuormaan on saatava mahdollisimman paljon puuta. Kuorma tehdään köysien varassa pyöreäksi ”palloksi”.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.