On pimeää ja kykmyyttä. Minä näen vain pelkkää mustaa. Tunnen sisälläni pelkoa, mutta en tunnista sitä.
Yhtä-äkkiä kirkastui täysin ja mustan sijasta näin vain valkoista. Aloin jo pelätä, että sokeuduin kokonaan. Vähän ajan kuluttua aloin nähdä taas kaiken selvästi.
Edessäni, hieman kauempana näin mustat silmälaput. Tunnistin helposti meikkini siinä. Minua alkoi vielä enemmän pelottaa ja turvaton olo karmi selkäpiitäni.
Siinä samassa näin itseni pyjamassa, kun jostain heijastui valoa. Kurkotin ottamaan silmälaput maasta. Sitten huomasin, kun ihoni haalistui silmissäni. Muuttuminen lakkasi, mutta näytin kuolleelta.
Hetken kuluttua haistin jotain pilaantunutta. Hiukseni olivat limassa. Katsoin ylös ja siellä leijui vampyyreja. Lähdin juoksemaan karkuun ja pystyi viimein eksyttämään ne oliot.
Juoksin ulos ja paikka haihtui, kuin savuna ilmaan ja kaikki siellä olevat menivät sen mukana. Näin kujan ja menin sinne. Aukaisin jätekorin ja nukuin sen sisällä pelokkaasti.
Aurinko nousi aamulla täydellä kirkkaudellaan, mutta pimeys oli edelleen siellä. Jotkut ihmiset alkoivat jahdata minua. Näin silmissäni, että jotkut muuttuivat joksikin mustiksi haamuiksi.
Juoksin niin kovaa kotiin, kuin pääsin. Siellä ei ollut ketään. Näin sohvalla sydämen muotoisen esineen, mikä oli musta. Otin se heti käteeni. Ensin se tuntui pelkältä esineeltä, mutta se alkoi tuntumaan oikealta sydämeltä.
Olin heittämässä sitä pois, mutta sitten sydän imaisi minut sisäänsä. Jouduin varjovyöhykkeelle. Sieltä yritin päästä mahdollisimman hiljaa, kun näin paljon erilaisia varjoja, joihin en ole koskaan törmännyt.
Sen jälkeen maata lähti pois alta, mutta kävelin eteenpäin. Kaaduin ja tipuin rotkoon. Yritin kaikesta ottaa kiinni, turhaan ja raapasin itseäni terävään kiveen ja kädestäni tuli verta, mutta se lakkasi hyvin nopeasti, mutta kipu jäi.
Sen jälkeen yritn ottaa oksien rykelmästä ja melkein onnistuin. Oksat eivät kestäneet ja aloin tippua pää edellä ja pyjamani melkein repeytyi, kun nekin olvat aivat teräviä.
Vauhti hidastui ja tipuin jollekin tutulla rannalle. Se ei ollut kuin ennen. Eläimet olivat kehittyneet ja jokin uuden lajin eläin kuin ruoski. Pääsin karkuun, mutta vuodenaikaan nähden oli liian kylmä ja pyjamani oli melkein kokonaan repeynyt, niin että rintaliivini tulivat esiin. Olisin pystynyt korjauttamaan ne, mutta aika juoksi kilpaa oikein kunnolla.
Pystyin näkemään Jyväsjärven ja sen sillan. Hetkessä ympäristö muuttui saasteiseksi ja silta alkoi palamaan. Vesi väistyi, jotta pääsisin sinne olevaan käytävään. Siellä ei ollut kuitenkaan mitään. Jotain oli tulossa takaa, joten pidin kiirettä ja yritin päästä käytävän päähän.
Olin päässyt sinne. Vieressä oli jokin vuori. Siellä seisoi jokin hahmo, jolla oli musta kruunu. Sellaisesta ei ole mitään tietoja.
Edessäni oli kulunut ja verinen ovi. Ainoana ongelmana oli se, että se leijui ilmassa ja jos alas meinasi, niin kuolema olisi varma.
Musta kruunuinen katsoi minuun päin. Tunsin kuristus otteen. Ne samat oliot tulivat sinne. He ottivat minut kädestä kiinni ja olivat raahaamassa minua jonnekin. Pääsin otteesta, mutta lisää haavoja tuli.
Juoksin täysillä, hyppäsin sen oveen sisään. Kaikki sen jälkeen pimentyi.
Teini tyttö heräsi hengästyneesti nähtyään painajaista.
Hän huokaisi helpotuksesta. Hän kuitenkin huomasi, jotain, mikä säihäti hänet suunnattomasti. Hän näki oven päällä pyjaman, mikä oli aivan riekaleina. Hän nousi sängystä. Toinen toppaus oli poissa. Hän katsoi ulos hieman nolostuneesti, koska asuu isossa naapurustossa, kunnes taas koki järkytyksen.
Musta sydän ilmestyi hänen sängylleen..
Loppu.
Yhtä-äkkiä kirkastui täysin ja mustan sijasta näin vain valkoista. Aloin jo pelätä, että sokeuduin kokonaan. Vähän ajan kuluttua aloin nähdä taas kaiken selvästi.
Edessäni, hieman kauempana näin mustat silmälaput. Tunnistin helposti meikkini siinä. Minua alkoi vielä enemmän pelottaa ja turvaton olo karmi selkäpiitäni.
Siinä samassa näin itseni pyjamassa, kun jostain heijastui valoa. Kurkotin ottamaan silmälaput maasta. Sitten huomasin, kun ihoni haalistui silmissäni. Muuttuminen lakkasi, mutta näytin kuolleelta.
Hetken kuluttua haistin jotain pilaantunutta. Hiukseni olivat limassa. Katsoin ylös ja siellä leijui vampyyreja. Lähdin juoksemaan karkuun ja pystyi viimein eksyttämään ne oliot.
Juoksin ulos ja paikka haihtui, kuin savuna ilmaan ja kaikki siellä olevat menivät sen mukana. Näin kujan ja menin sinne. Aukaisin jätekorin ja nukuin sen sisällä pelokkaasti.
Aurinko nousi aamulla täydellä kirkkaudellaan, mutta pimeys oli edelleen siellä. Jotkut ihmiset alkoivat jahdata minua. Näin silmissäni, että jotkut muuttuivat joksikin mustiksi haamuiksi.
Juoksin niin kovaa kotiin, kuin pääsin. Siellä ei ollut ketään. Näin sohvalla sydämen muotoisen esineen, mikä oli musta. Otin se heti käteeni. Ensin se tuntui pelkältä esineeltä, mutta se alkoi tuntumaan oikealta sydämeltä.
Olin heittämässä sitä pois, mutta sitten sydän imaisi minut sisäänsä. Jouduin varjovyöhykkeelle. Sieltä yritin päästä mahdollisimman hiljaa, kun näin paljon erilaisia varjoja, joihin en ole koskaan törmännyt.
Sen jälkeen maata lähti pois alta, mutta kävelin eteenpäin. Kaaduin ja tipuin rotkoon. Yritin kaikesta ottaa kiinni, turhaan ja raapasin itseäni terävään kiveen ja kädestäni tuli verta, mutta se lakkasi hyvin nopeasti, mutta kipu jäi.
Sen jälkeen yritn ottaa oksien rykelmästä ja melkein onnistuin. Oksat eivät kestäneet ja aloin tippua pää edellä ja pyjamani melkein repeytyi, kun nekin olvat aivat teräviä.
Vauhti hidastui ja tipuin jollekin tutulla rannalle. Se ei ollut kuin ennen. Eläimet olivat kehittyneet ja jokin uuden lajin eläin kuin ruoski. Pääsin karkuun, mutta vuodenaikaan nähden oli liian kylmä ja pyjamani oli melkein kokonaan repeynyt, niin että rintaliivini tulivat esiin. Olisin pystynyt korjauttamaan ne, mutta aika juoksi kilpaa oikein kunnolla.
Pystyin näkemään Jyväsjärven ja sen sillan. Hetkessä ympäristö muuttui saasteiseksi ja silta alkoi palamaan. Vesi väistyi, jotta pääsisin sinne olevaan käytävään. Siellä ei ollut kuitenkaan mitään. Jotain oli tulossa takaa, joten pidin kiirettä ja yritin päästä käytävän päähän.
Olin päässyt sinne. Vieressä oli jokin vuori. Siellä seisoi jokin hahmo, jolla oli musta kruunu. Sellaisesta ei ole mitään tietoja.
Edessäni oli kulunut ja verinen ovi. Ainoana ongelmana oli se, että se leijui ilmassa ja jos alas meinasi, niin kuolema olisi varma.
Musta kruunuinen katsoi minuun päin. Tunsin kuristus otteen. Ne samat oliot tulivat sinne. He ottivat minut kädestä kiinni ja olivat raahaamassa minua jonnekin. Pääsin otteesta, mutta lisää haavoja tuli.
Juoksin täysillä, hyppäsin sen oveen sisään. Kaikki sen jälkeen pimentyi.
Teini tyttö heräsi hengästyneesti nähtyään painajaista.
Hän huokaisi helpotuksesta. Hän kuitenkin huomasi, jotain, mikä säihäti hänet suunnattomasti. Hän näki oven päällä pyjaman, mikä oli aivan riekaleina. Hän nousi sängystä. Toinen toppaus oli poissa. Hän katsoi ulos hieman nolostuneesti, koska asuu isossa naapurustossa, kunnes taas koki järkytyksen.
Musta sydän ilmestyi hänen sängylleen..
Loppu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tästä?
että käytät minä-muotoa tässä tekstissä. Varsin elävä kauhujuttu. Ihan ok.
Olet varmaan kiinnittänyt kielioppiin enemmän huomiota tällä kertaa, koska olen huomaavinani tiettyä edistystä, hyvä juttu ja tsemppiä!
Pelottavaksi jutuksi tämä oli hiukan hutera, kerroit asiat niin tarkasti että pelko jäi ovipieleen odottamaan lupaa astua sisään.
Kauhun/pelon rakentamiseenkin on omat kaavansa. Ensin pitää antaa kuva hyvästä kohdasta, eli kontrasti (vastakohta) tulevalle pelolle/pahalle.
Jos aloittaa keskeltä kauhua, teho jää puolittaiseksi, kun laittaa ensin auringonpaisteen ja vasta sitten hyisen haisevan kylmän kauhukammion tuo kammio tuntuu kylmemmältä ja pimeämmältä mitä ilman alun aurinkoa.
Turhat sanat kauhu kohdasta pitäisi karsia pois, jotta pelko hyppäisi suoraan selän taakse, eikä odottelisi vuoroaan.
Unien kuvaaminen on hankalaa, unissa asiat tapahtuvat epäloogisesti, lukija kuitenkin on hereillä ja toivoo loogisuutta, kauhuunkin. Siksi unia pitäisi käyttää vain tarinan taustana, ei runkona.
Mutta muuten mukavan mittainen, ja ehyen oloinen tarina.
Ole kovin kummoisia. Oli sitten kirjaan perustuva tai elokuvan käsikirjoitukseen.