Monikielisyys?

Tärkeintä on se että kumpikin vanhempi puhuu lapselle omaa äidinkieltään eli siis tässä tapauksessa suomea ja ranskaa. Yrittäkää jättää englanti pois. Kahdessakin kielessä on pikkuiselle tarpeeksi, kolmas sotkisi vain liikaa. varmasti pieni oppii myöhemmin helpommin muita kieliä kun saa kaksikielisen taustan, mutta tässä opetteluvaiheessa liiasta kielikylvystä on vain haittaa.

Itse olen ihan yksikielisestä perheestä lähtöisin ja puhun 10 kieltä enemmän tai vähemmän.

Olen ulkomaalaisen kans naimisissa ja ollaan kolmekielinen perhe. Itse puhun suomea, mies kurdia, keskenään puhutaan englantia ja turkkia kuulee telkkarista päivittäin. 8-kuukauden iässä tuli jo noin 12 sanaa 3 kielellä, suomi hallitsevin, kun Suomessa asutaan ja äidin hoidossa enimmäkseen, kun isä työn takia paljon poissa, mutta selkeesti ymmärtää käskyjä ja kehotuksia 3 kielellä ja osaa toimia niiden mukaan. Ikää on nyt 1 v 4 kk nippa nappa. Itse olen kehottanut poikaa, että herätäpä isä: "Roj bas yabo" ja vilkuta isälle hei hei "Oturbe yabo" ja se on selkeesti toiminut, että isälle puhutaan kurdia ja äidille suomea. Joskus tosin kysyy minulta kurdin kielellä "kuka on", kun haluaa tietää esineille nimiä, se kun on kurdiksi helpompi sanoa kuin suomeksi. Mutta äitiä puhuttaa äittäksi ja isää yaboksi sit kun on asiaa, vaikka isästä puhuu minulle nimellä "itä". Eli ei ainakaan täs vaihees tunnu kielet sekoittuvan ja kyl se vähemmän kuultu kieli tietty vaatii vanhemmalta sit sitkeyttä enemmän.

Tänään just oli kahviossa monikulttuurinen perhe. Äiti suomalainen, isä musta ja isä puhui noin 7-vuotiaalle omaa kieltään. Hassua kyl poikakin oli ihan valkoihoinen, mut hiuksista ja silmistä erotti ulkomaalaisvertakin olevan. Poika vastaili isälle koko ajan suomeksi, vaikka isä puhui jotain afrikan kieltä ja isäksi häntä nimitteli.

että molemmat vanhemmat puhuvat omaa äidinkieltään, eli sinä suomea ja mies ranskaa. Kolme kieltä taitaa olla jo liikaa, saattaa tulla tuloksena tuppisuu lapsi. Meillä isä on puhunut omaa äidinkieltään ja minä omaa eli suomea. Lapsista on tullut kaksikielisiä.

Meillä on isä eli mieheni kaksikielinen jo syntyjään (kotikielensä kotimaan virallinen kieli), ja poika, nyt 1 v 3kk oppii suomea ja isänsä kotikieltä. Sen verran on skarpattu, että isänsä ei puhu hänelle kahta kieltä (ainakaan vielä).

Kavereiden kolmevuotias puhuu äitinsä kanssa suomea, isänsä kanssa portugalia ja ymmärtää lähes täysin vanhempiensa keskinäistä kieltä englantia. Kaipa se niin on, että jos lapsella ei ole kielen oppimisen kanssa erityisiä ongelmia (ihan siis virallisia oppimisvaikeuksia), tulee kaksi kieltä sinä missä yksikin, eikä se kolmaskaan haittaa.

Teidän tilanteessa auttaa, kun ympärillä puhutaan ranskaa, eli isän kieltä. Äidin kieli yleensä tarttuu paremmin, vaikka ympäristö on toisenkielinen.