Tilanteeni lyhyesti: Olen raskaana viikolla 10. En voi kuvitella edes pitäväni lasta, se on sula mahdottomuus. Abortin tekeminen sotii eettisiä periaatteitani vastaan, vieraille en halua lasta antaa, ts. erottaa juuristaan.
Sisareni on käynyt lapsettomuus- hoidoissa 7 vuotta. Tuloksena yksi poika, nyt 5-v. Talvella tehtiin viides perättäinen ivf siis koeputkihoito (anteeksi jos termistö jotenkin väärä, en ole asiantuntija), joka päätyi epäonnistuneena, löytyi kohdusta hyvänlaatuisia kasvaimia ja kohtu poistettiin. Nyt odottavat aikaa adoptioneuvontaan.
Voinko siis kohdentaa adoption sisarelleni ja hänen miehelleen.? Olemme erittäin läheisiä, enkä todella pysty antamaan lastani "kenen tahansa" adoptoitavaksi. Tietäisin näin arvomaailman, jossa lapsi kasvatetaan, hänellä olisi isoveli, molemmat isovanhemmat, hyvä kasvuympäristö jne.
Onko tämä edes käytännössä mahdollista? Jos minun pitää valita abortin ja tuntemattomille adoptioon antamisen välillä, valitsen luultavasti ennsimmäisen. Onhan naurettava ajatuskin, että minä annan lapsen pois samaan aikaan kun sisareni odottaa adoptiolasta. En nyt tähän kaipaa saarnaa lapsikaupasta tai muusta paskasta, on tilanne muutenkin hirveä. Siis tietääkö joku?
Sisareni on käynyt lapsettomuus- hoidoissa 7 vuotta. Tuloksena yksi poika, nyt 5-v. Talvella tehtiin viides perättäinen ivf siis koeputkihoito (anteeksi jos termistö jotenkin väärä, en ole asiantuntija), joka päätyi epäonnistuneena, löytyi kohdusta hyvänlaatuisia kasvaimia ja kohtu poistettiin. Nyt odottavat aikaa adoptioneuvontaan.
Voinko siis kohdentaa adoption sisarelleni ja hänen miehelleen.? Olemme erittäin läheisiä, enkä todella pysty antamaan lastani "kenen tahansa" adoptoitavaksi. Tietäisin näin arvomaailman, jossa lapsi kasvatetaan, hänellä olisi isoveli, molemmat isovanhemmat, hyvä kasvuympäristö jne.
Onko tämä edes käytännössä mahdollista? Jos minun pitää valita abortin ja tuntemattomille adoptioon antamisen välillä, valitsen luultavasti ennsimmäisen. Onhan naurettava ajatuskin, että minä annan lapsen pois samaan aikaan kun sisareni odottaa adoptiolasta. En nyt tähän kaipaa saarnaa lapsikaupasta tai muusta paskasta, on tilanne muutenkin hirveä. Siis tietääkö joku?
Vastaukset 8
Vanhimmat
soita helsingin kaupungin sosiaalivirastoon / adoptioasiat ja kysy.
Adoptio tapahtui kylläkin vuonna 1966. nykyään saattaa olla jotain kriteereitä mitkä saattavat tehdä siitä lapsen edun vastaisen.
sinun on pohdittava asiaa myös siltä kantilta, että miltä tuntuisi seurata lapsesi kasvamista niin läheltä ja kuitenkin toisten vanhempien lapsena. Sinulla ei olisi lapseen enää mitään oikeuksia. Entä miltä sisarestasi tuntuisi kasvattaa lapsi, jonka biologinen äiti olisi jatkuvasti läsnä? Tuntisiko sisaresi kiitollisuutta/syyllisyyttä, joka mahdollisesti heijastuisi teidän väleihinne? Riippuu tietysti teidän väleistänne, mutta uskotko että hän ei kokisi tilannetta monimutkaiseksi esim. kasvatuksellisten seikkojen suhteen? Sinä esim. voisit olla periaatteellisesti jostakin asiasta aivan eri mieltä ja sisaresi kuitenkin lapsen huoltajana olisi se, joka asiasta päättää. En tarkoita, että yrittäisit päättää lapsen asioista, mutta sisaresi varmasti tarkkailisi sinun suhtautumistasi ja tekisi myös vaikenemisestasi omia tulkintoja. Entä jos riitaantuisitte sisaresi kanssa ja teidän välinne katkeaisivat? Entä kun myöhemmin saisit lapsia? Miltä tuntuisi siinä vaiheessa katsella ensimmäisen lapsesi elämää erillään sisaruksistaan ja sinusta, ja kuitenkin niin lähellä?
Nämä ovat vaikeita asioita, joita on harkittava tarkkaan. Älä käsitä väärin, minusta ajatuksesi on todella hieno. Tahdon vain herätellä erilaisia näkökulmia, sillä olisi hirvittävä tilanne kaikille osapuolille, jos alkaisitkin katua päätöstäsi.
Laillisesti sinulla on oikeus antaa lapsesi sisarellesi adoptioon, jos hän on adoptiokelpoinen. Teidän molempien täytyy käydä läpi adoptioneuvonta (ja myös sisaresi aviopuolison), jossa juuri ko. asioita selvitellään. Jos adoptio ei tunnu onnistuvan (sossut saattavat suhatuta varauksella tutulle adoptoimiseen juuri läheisyyden ja välien tulehtumisen riskin vuoksi, joka ei tietenkään ole eduksi lapselle), niin aina on sijaishuoltajuuden (olikohan oikea termi) mahdollisuus. Adoptioneuvonnan antavat oman kuntasi sossut, joten ota sinne yhteys niin pääset keskustelemaan erilaisista vaihtoehdoista ennen mahdollisen neuvonnan (ja sisarelle kertomisen) alottamista.
vaan teette sopimuksen käräjäoikeudessa että lapsen oheishuoltajana jonka huostassa laspesi asuu on itse vfalitsemasi henkilö.Näin vältyt siltä että laspesi "piilotetaan" sinulta ja sukulaisiltasi. Mahdollisesti sossut joutuvat antamaan hyväksynnän mutta yleensä sukulaisuussijoitukset hyväksytään helposti.Tietysti jos näillä henkilöillä on ollut ongelmia viranomasiten kanssa voi olla että sossu eiantaisi lupaa...silloin kannattaa pysyä itse huostjana ja hoidattaa vaaan muuten se lapsi täysin kenellä haluat!
Siinähän oli sossujen kanssa kädenvääntöä, kun ei olisi haluttu lapsia antaa sukulaisille vaan sossu olisi halunnut kunnian hommien hoidosta. Muistaako kukaan. Tuntuu aika naurettavalta että joku yrittää vaan pr-arvon tähden tunkea itseään siihen väliin.
varmasti on mahdollista, mutta ota selvää asiasta.
Jos viet raskauden loppuun, mielesi lapsen pitämisestä voi kenties muuttuakin, varoituksen sana vaan...
sinussa käynnistyy äitiyden kypsyminen tietämättäsi ja kun olet tehnyt abortin tai antanut lapsesi pois alat pian kaivata lasta niin paljon, että olet joka tapauksessa uudelleen raskaana parin vuoden sisällä. Ensimmäinen raskaus tuntui järkytykseltä, mutta sen jälkeen olet kypsä ottamaan vastaan uuden raskauden kokematta sitä järkytyksenä. Joten parempi pitää jo se ensimmäinen lapsi.
Kyllä! Täysin mahdollista!