Ujousko...vai suomalainen pelko..?

olen tullut itse siihen tulokseen, että jotkut
runot saattavat olla aiheeltaan niin
henkilökohtaisia, että lukija ei välttämättä osaa
löytää oikeita sanoja tulkitsemaan runon
sisältöä. Olen kokenut sen ainakin omien runojeni
kohdalla siten, pätee varmaan monen muunkin
runoihin.

Sattaa tulla tunne, että tuo asia on niin
satuttava kirjoittajalle, että jos lähden jotain
sanomaan, saatan tietämättäni loukata
kirjottajaa.

Sitten on näitä lukijoita, jotka varmasti
haluaisivat kommentoida, mutta eivät ole ehkä
verbaalisesti siihen kykeneviä - kaikillahan ei
ole sana hallussa.

Luulen myöskin osan olevan ehkä kateellinen jol-
lekkin kirjottajalle, ja jättää sen vuoksikin eh-
kä kommentoimatta, tämä nyt tietysti on vain mi-
nun mielipiteeni.

Tuohon, mitä sanot kehittävästä palautteesta,
siihen yhdyn täysin. Olen sitä toivonut saavani
aina itsekkin, välillä saan välillä en.
Allekirjottanut on vaan tällä hetkellä "
hyvissä käsissä " sen asian suhteen, koska
" omistan " henkilökohtasen avustajan runojeni
maailmassa. Se varmaankin näkyy runojeni
sielussa, näin uskoisin.

Sitä rakentavaa vaan moni ei ehkä uskalla antaa
sen pelossa, että tallaa kirjottajan varpaille,
luulen näinkin.

Olen itse yrittänyt olla viime aikoina hieman si-
vummassa aika ajoin. No, syitä on moniakin mutta
vähäisin ei liene se, että olen ajatellut monen
kyllästyneen täällä kirjotuksiini.
Muita syitä sitten löytyy ihan elävästä
elämästä - aina vaan ei ole henkisiä voimavaroja
kirjottaa, ja toisaalta jos on - tekstit
tahtovat olla liian raskassoutuisia.

Näin.

Hiukan ajattelin sinulle kertoa mielipiteitäni
kun kukaan muu ei ole tähän näämmä rohjennut
syystä tahi toisesta kommentoida.

Runosuonen sykintää ja ihanaa kevään jatkoa
sinulle ystäväni,
toivottaa Rellu