Tuntuu usein että moni hyvä isä on joutunut etävanhemmaksi kun äiti on tajunnut olla erovaiheessa terävämpi ja puolustanut omia etujaan...Sitten kun isä on "havahtunut" ja selvinnyt erosta ja että haluisi olla yhtä paljon lapselle vanhempi kuin äiti, niin äiti vetoaa sopimukseen ja siihen että "isä ei ole koskaan ollut vastuullinen päläpälä"
Ja sit riita valmis. Kysynkin miksi monet äidit eivät anna taspuolista vanhemmuutta isille?
Enkä puhu nyt niistä juopoista tms. isistä vaan ihan oikeasti vastuullisista ja hyvistä isistä. Monet äidit kuitenkin antaa lapsen mummolle yöksi yms. että pääsevät jonnekin, mutta isälleen ei voi antaa yhtään ylimääräistä.
Eli lapsi on vallan välikappale monelle lähi-äidille. Että voi vielä vähän exää pompottaa ja alentaa jne.!!
Ja sit riita valmis. Kysynkin miksi monet äidit eivät anna taspuolista vanhemmuutta isille?
Enkä puhu nyt niistä juopoista tms. isistä vaan ihan oikeasti vastuullisista ja hyvistä isistä. Monet äidit kuitenkin antaa lapsen mummolle yöksi yms. että pääsevät jonnekin, mutta isälleen ei voi antaa yhtään ylimääräistä.
Eli lapsi on vallan välikappale monelle lähi-äidille. Että voi vielä vähän exää pompottaa ja alentaa jne.!!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sä sitten päätit avautua!
Sä päätit näkäjään olla ihan oma itsesi.
Jospa sinä lapsukainen opettelisit vielä muutaman vuoden elämää, ja sen jälkeen tulisit opastamaan vastuuntuntoisia yksinhuoltajaäitejä, miten kuuluu oikeaoppisesti elää.
Olet ilmiselvästi henkisesti kypsä tapaus :)
Ihan keskustelua yritin herättää, mutta sinunlaisten kanssa menee tälläiselle tasolle.
Olet antanut omat lapset isälle, tapaat lapsia ja maksat elarit isälle.
Olet tasapuolinen, etkä pidä omia lapsia vallan välineenä? Etkä pompottele exää?
Aina pitää aloittaa hyvä työ itsestään, ennekuin voi alkaa neuvomaan muita!
hyviä isejä on? Ne ei täällä ruikuta vaan ovat huolehtineet lapsista jo silloin kun olivat parisuhteessa ja kun suhde päättyy niin luonnollisesti huolehtiminen lapsista jatkuu. Kas kun hyvä isä pitää lapsesta huolen jo syntymästä lähtien, eikä niin että kiinnostaa vasta kun ero tuli.
Mummo ei petä, jos mummo lupaa hoitaa, niin silloin voi luottaa, mutta jos etä-isi lupaa hoitaa niin voi varautua siihen että kysyy mummolta jo valmiiksi, koskapa isän ei ole pakko ottaa... ja silloinhan saa kivasti kiusattua sitä lähivanhempaa, eikös vaan?
Mummoja en ole koskaan käyttänyt lapseni hoidossa, pari kertaa tunnin verran ainoastaan. Exä vie yöksi yms. Tällä etällä ei ole varaa siihen koska muuten exä kuittailee HETI. Siksi keskitynkin lapseeni täysin kun hän on luonani 1-5 päivää kerrallaan. Uskon että se maksaa aikanaan korkoja...Ja ihan kaikkien tuntemieni mielestä olen hyvä isä vaikka äiti hoitikin enemmän kaksi ekaa vuotta...Eiköhän se ole ymmärrettävääkin!?..Vain exän mielestä en ole yhtä hyvä vanhempi, koska ei anna tasapuolista tapaamisaikaa, vaan vedättää ja pompottaa mitenn sattuu..mua ja lasta.
miten tällaisten äitien annetaan toimia näin. Sossut ovat äitien puolella räikeästi .Oli äiti sitten vaikka mimmonen hullu .Läsytellään vaan vaikka pitäisi panna kova kovaa vastaan .
Kyllä lapset joskus toivottavasti kasvettuaan tajuavat juosta karkuun .Silkkaa omistushalua äideiltä .
Itse olen päätynyt siihen syyhyn, että nämä äidit yksinkertaisesti eivät ole päässeet ex-miehestä eroon, tai ovat muuten "ilkeitä" ihmisiä luonteeltaan, tosin koskaan sitä itselle myöntämättä, kun heillä on aina erittäin hyvä tekosyy. Ja nyt puhun ainoastaan niistä äideistä, jotka eivät anna lapsille mahdollisuutta olla isän kanssa yhtään enempää kuin mitä paperissa seisoo, vaan mielummin vievät vaikka nyt sinne mummolaan lapsen hoitoon. Ja perustelevat, että kun näin on sovittu.
Maailmassa on paljon hyviä etäisiä, jotka todella rakastavat lapsiansa tehden kaiken heidän eteensä ja paljon itserakkaita äitiä, jotka teeskentelevät ajattelevansa lapsensa parasta...No nämä äidit saavat kantaa sitten siementä viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi on jo aikuinen ja isä voi puhua rehellisesti ja suoraan. Tiedän ihan järkyttäviäkin tapauksia, joissa välit on loppujenlopuksi mennyt sen "hyvän" äidin kanssa kokonaan ja isä on tullut tärkeäksi läheiseksi. Siinä äiti sitten kyselee, että miten tässä näin kävi, minähän olin NIIN hyvä äiti? En juonut, en käynyt missään jne. Huolehdin sinusta, mutta ei ymmärrä sitä, että "varasti" lapselta isän, kun ei ymmärtänyt isän tärkeyttä, mitä se lapselle merkitsee.
Lapset ovat mielestäni yhteisiä ja jos molemmat vanhemmat terveellä pääkopalla rakennettu, niin lasten kuuluisi saada olla molempien vanhempien kanssa yhtä paljon.
tuo aiempi kirjoitus. Että oikein varasti isän lapselta, salli mun nauraa..
Tuo on nyt sitä mustatuntuu-jaarittelua. Minä sen sijaan olen avioerolapsi ja tiedän mistä puhun ja mitä olen kokenut. Siksipä osaan olla hyvä äiti lapsilleni.
..olet joutunut/saanut elää ilman isää (osittain) ja ajattelet ettei sinunkaan lapsesi tarvitse isää, kun ei itselläsikään ollut. Mihin niitä isiä oikein tarvitaankaan, kun on jo hyvä äiti?
Kummin olisit lapsena mielummin asunut, ainoastaan äidin kanssa vai yhtä paljon isän kanssa myös, jos isäsi on ollut vastuuntuntoinen ja huolehtiva isä??
että osaat olla hyvä äiti. Miten yksikään äiti voi ladata itseensä sellaista varmuutta, että on parempi kuin muut? Äitiys on jatkuvaa tasapainoilua sen kanssa, että on riittävän hyvä. Aina tulee eteen uusia haasteita ja yritystä pitää löytyä jatkuvaan parantamiseen. Jokaiselle äidille tulee niitäkin hetkiä jolloin ei oikein jaksa uskoa omaan äitiyteensä ja tuntee itsensä vallan epäonnistuneeksi. Lapsetkaan eivät alituiseen elä äitinsä erinomaisuutta uhoten, vaan toisinaan jopa vallan päinvastoin. Se onnistuminen ja arvostus tulevat sitten sieltä kaiken arjen keskeltä.. mutta upeaa jos voit uskoa olevasi hyvä ja vielä muita parempi äiti ja vain siksi, että olet jotain kokenut. Eikö kuitenkin olisi riittänyt, että olet riittävän hyvä ja yhtä hyvä kuin muutkin ja saattaa olla, että toisillakin äideillä on joitain kokemuksia, joista ammentaa.
eihän yh äideillä ole mitään muuta tekemistä kuin miettiä tapoja kiusata exää!!!! heräää!!!!!
pelkästään äidistä syyllisiä! Jos äiti jättäisi lapset, olisi hän silloinkin huono äiti, vielä huonompi.
ehkä otsikossa on vastaus kysymykseen piilotettuna. Äidillä ei ole ollut mahdollisuutta ajatella, että "sitten kun olen selvinnyt erosta ja haluan olla lapsen kanssa". Äiti on hoitanut lasta koko sen ajan kun isä on selvinnyt erosta ja alkanut taas haluta olla lapsensa isä. Jos jotain mahdollisuutta olisi ollut eron alkuvaiheessa isän vetäytyminen selviytymään erosta niittaa lopullisesti.. tai ainakin todella pitkäksi aikaa hänen asemansa lapsen huoltajana. Ehkä sitä miettiessä löytyy ymmärrys, miksi äidit ärsyyntyvät kun isät yhtäkkiä heräävät kuin talviunesta ja puskevat vaatimuksineen äidin ja lapsen perheeseen juuri kun kaikki on alkanut sujua jotenkin.
Miten sen ymmärryksen laita toisinpäin on? Eikö isä saisi herätä "talviunestaan"? Olisiko lapsen kannalta parempi jos isä vain nukkuisi koko lapsen lapsuuden ja nuoruuden? Onko se hyvä syy evätä isältä taspuolinen mahdollisuus vanhemmuuteen että hän on ollut "talviunessa" 2-3 vuotta? Miten suhtautua vaikka vakavaan fyysiseen tai henkiseen sairauteen ja siitä paranemiseen saman ajan jälkeen? Sanoa isälle:" Tsori, nyt sun on vähän myöhäistä leikkiä isää.."???
kyllä isien on hyvä miettiä tarkkaan miten lähestyä perhettään kun on 2-3 vuotta mennyt uinuessa. Miten itse suhtautuisit jo äiti tupsahtaisi maailmalta parin vuoden poissaolon jälkeen ja alkaisi vaatia osuuttaan vanhemmuudesta. Ei ihan yksinkertainen juttu.Kyllä siinä on pakko ottaa hattu kouraan ja lähteä nöyrästi liikkeelle. Voisi yrittää lähestyä varovaisesti ja kunioittaen eikä heti paukata paikalle vaatimuksineen. Vaikka se ottaa pannuun nöyristellä niin kyllä vastuunsa laiminlyöneen on parasta tulla takaisin aikalailla tunnustellen. Niin se on joka paikassa kaikilla elämänaloilla oli sitten kyse lapsista tai vaikka vanhempien hoitamisesta, tilanhoitamisesta tai ihan mistä vain. Oikeuksiaan ei useinkaan saa vaatimalla.
Äiti vaan ei arvostanut sitä että hain lasta tarhasta, syötin ja juotin, leikin, nukutin jne.jne....siis ihan kaikkea samaa mitä äitikin teki...Pahinta oli se että petin (Hän muka ei)...Ja sehän sitten riitti hänelle. Olin huono isä ja "vastuu lapsesta oli aina vain hänellä"..siis hänen mielestään.
eriasia, jos olet ollut mukana kuvioissa koko ajan. Siinä taitaa sitten kohdistua kiukku vähän väärin jos pettämisen katsotaan vaikuttavan muka isyyteen. Ikäväähän se tietty on, mutta ei liity lasten hoitoon. Toivottavasti homma järjestyy.