olen etäisä ja exällä on uusi mies.mies on ammatiltaan joku lastenhoitaja mutta sairaseläkkeellä huonon näkönsä takia,eli eläkelaitos on katsonut että hän ei ole kykenevä hoitamaan lapsia.nyt exä jättää lapsen(4,5v)kahden kesken tämän näkövammaisen ihmisen kanssa mieluummin kuin lapsen isälleen eli minulle.olen huolissani lapsen turvallisuudesta ja ilmoitin sen lastenvalvojallekin,mutta hän sanoi että se on ihan eri asia.mitä tehdä????
kertokaahan
mielipiteenne
211679
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
niin huolesi on turha.
Näkövammainen on aivan hyvä hoitaja vauvallekin, saati sitten noin isolle muksulle.
miksi hän ei ole työelämässä hoitamassa lapsia jos hän on mielestänne kykenevä hoitamaan lapsia?
jos kyseinen henkilö olisi vaikka lastentarhassa töissä, niin ehkäpä sillä on enemmnä lapsia vastulla kuin se yksi lapsi?
on vakuutukset,tällä hetkellä ei ole mitään vakuutuksia jos jotain sattuu,ja yleensä tarhoissa on muitakin hoitajia.tämä mies hoitaa lasta äidin kotona ja mies ei asu siellä,se ei ole tarpeeksi tuttu paikka miehelle edes,hän ei ole kykenevä huomaamaan vaaratilanteita.
Työelämässä on minimivaatimukset terveydelle ammatissa pärjäämisessä ja työtehtävien hoitamisessa. On aivan luonnollista, että näkövammainen ei voi toimia lasten ryhmän hoitajana - edes yhtenä sellaisena muiden rinnalla. Jokainen ymmärtää lastenhoitajan ammatinkuvaa: tarkkailun ja vartioinnin lisäksi pitää piirtää, ohjata, opettaa, auttaa, askarrella, lukea, laulaa, leikkiä jne jne.
Eiköhän tässä olla "pikkasen" eri tilanteessa: yhden lapsen kanssa kotona, eikä kuitenkaan pääsääntöisesti näkövammainen hoida lasta työkseen. Kyllähän lastenhoitajana voi toimia vaikka isompi sisarus taikka naapurin tyttö taikka huonojalkainen mummo; ongelmaa ei ole jos sitä itse ei tee. Ja todella on kysymys eri asiasta: lapsen suhde äidin uuteen mieheen ja miehen suhde lapseen ovat eri asia kuin työasia. Eikä varmasti äiti lastaan jättäisi, jos epäilisi, etteikö tilanne toimisi.
Onko myös hieman mustavalkoinen kysymys: miksi MIELUUMMIN näkövammaisen kanssa kuin isän kanssa? Eiköhän tapaamisasiat ole kuitenkin nyt eri asia kuin näkövammaisen kyky lastenvahtijaksi. Eikä silti isän tarvitse, miettiä, mikä vika minussa...jos kuitenkin hänellä olisi mahdollisuus lastaan näissä tilanteissa hoitaa, niin eikö lapsen äidin kanssa neuvottelu olisi lähinnä oikea tie...
Kannattaa oikeasti miettiä ete sekoita asioita keskenään. Lähi(samoin kuin etä) voi hoitaa lapsiaa kuten parhaaksi näkee. Sinun tulee pohtia vain exäsi arvostelukykyä. Ja siitä kun olit huolissasi niin selvitit asian ja sait vastauksen. En ymmärrä miksi pitää jatkaa tuota vielä täällä. Kuten edellä jossain olikin niin vahvasti oman katkeruuden purkamisesta taitaa olla kyse. Mieluummin ole tyytyväinen, että exälläsi on pätevä ihminen hoitamassa lastasi kuin esim väkivaltainen mies...
Toinen asia on sitten nuo tapaamiset. Mikäli sulla on mahdollista olla enemmän lapsen kanssa niin kannattaa hakea lisää tapaamisia. Esim arkitapaamista mikäli sellaista ei vielä ole.
Mutta siinäkään ei siis perusteena mikään exän uuden miehen oleminen hoitajana vaan oma halu ja kyky olla lapsen kanssa enemmän.
kuvittelee, että lapset on niiden omaisuutta.
Lapselle tekisi varmaan hyvää, että saisi viettää enemmän aikaa oman isänsä kanssa.
Sinuna en vetoaisi tämän uuden miehen vammaan, vaan yrittäisin selittää, kuinka olisi lapsen etu jos saisi olla isänsä kanssa.
luuletko että hän saisi lapselle hoitajan kotiin? Vai luuletko että saisi huolehtia lapsesta parhaan kykynsä mukaan? Näkövammainen ei ole sama asia kuin sokea.
Näkövamma ei läheskään aina ole = sokea. Ja täysin sokeakin pystyy hoitamaan asioitaan erilaisilla apuvälineillä. Esim. palloa pystyy pelamaan, kun pallon sisällä on kulkunen.
Näkövamma on este meille näkeville!
Taisit kysellä tätä asiaa jo kerran ennenkin ja vastasin silloinkin.
Vammaisuus ei ole este lapsen hankkimiselle tai lapsen hoitamiselle! Mitä jos ottaisit yhteyttä Näkövammaliittoon ja kävisit tutustumassa näkövammaisten ihmisten elämään, jotta ennakkoluulosi vähän hälvenisivät.
Itselläni on, nyt jo aikuinen, näkövammainen poika. Kirjoitti YO-lakin jokunen vuosi sitten ja jatkaa nyt opiskelujaan. Kulki muuten bussilla kouluun. Asuu nyt omillaan jne. eli hyvin on poika pärjännyt vammastaan huolimatta.
Täysin sokot (=sokeat) pystyvät kulkemaan valkoisella kepillä kuin näkevä ilman sitä. He kuulevat, haistavat jne. paljon enemmän ympäristöstään kuin me näkevät ja kompensoivat näin puutteellista näkökykyä. Monet puolituttumme ovat usein tokaisseet, että eihän tuolla pojalla ole näössään mitään vikaa, kun poika kulkee omassa kodissaan törmäämättä mihinkään, löytää tavarat jne. Mutta tämä perustuu siihen, että hän tietää missä on tuoli, missä on astiat, minkä kokoinen joku lasi on jne.
olen isä jonka luona lapsi on onnellinen ja viihtyy,ja hakisin lasta niin usein kuin mahdollista,eikö se olisi lapsen edun mukaista.äiti haluaa vain kostaa minulle koska ei ole uuteen elämäänsä tyytyväinen,hän on ollut se pettäjä ja joutuu nyt pakosta pitämään "laastaria" eli minä en ole millään lailla katkera,haluan vain ajatella lapsen parasta.silloin kun äitikin on pojan seurassa minulla on rauhallisempi mieli,olen aidosti huolissani lapsen turvallisuudesta,mies on lisäksi entinen alkoholisti,kaikki joiden kanssa olen naamatusten jutellut asiasta ovat olleet samaa mieltä.terveellä ihmiselläkin on jo katsomista vilkkaan lapsen perään niin eikö sairaalla ihmisellä ole vielä vaikeampi katsoa lapsen perään,varsinkin kun olisi mahdollista antaa lapsi isänsä luo joka aidosti rakastaa lastaan.
esimerkiksi näkövammaisia kohtaan.
Mahtaako oikeasti olla lapsellesi hyväksi viettää kanssasi aikaa (ja omaksua tuollaisia malleja?) kanssasi tässä elämänvaiheessasi?
Ihan vain sivuhuomautuksena: Näkövamma ei muuten ole mikään sairaus.
Ja mikä on "laastari" josta puhut?
Olet varmasti isä jonka luona lapsi viihtyy ja on onnellinen.
Miksi kuvittelet, että äiti haluaa kostaa?
Miksi ajattelet, ettei hän ole tyytyväinen uuteen elämäänsä?
Miksi yleensä mietit noita asioita, kun ne eivät johda tilanteessasi mihinkään ja kuuluvat siihen kuuluisaan eroprosessiin, josta pitää päästä eteenpäin, jotta pystyy/jaksaa/selviää eteenpäin omaa elämää?
Ja jos tilanne aidosti on tuollainen, minkä annat ymmärtää täällä, niin miksi, sitten et lähde hakemaan lapsesi huoltajuutta? Huoltajuuskiistassa punnitaan oikeasti ja puolueettomasti lapsen paras ja olosuhteet kummankin vanhemman kohdalla.
No niin, tulihan se sieltä. Ihmettelinkin jo, että millainen ihminen pitää vammaisuutta yhteiskuntakelpaamattomuutena.
Kun ei näkövamma riittänyt, niin miehestä piti tehdä vielä entinen alkoholistikin. Mutta hei, entinen alkoholisti = raitistunut eli mikä oli pointtisi???
En nyt olisi kovinkaan huolissaan tuosta asiasta koska kuvittelisin, että huonon näön takia muut aistit ovat terväöityneet havainnoimaan ympäristön tapahtumia reilummin.
4,5 vuotias kuitenkin jo on ISO lapsi ja ei niin altis kaikille vaaroille kuin vaikkapa 3 vuotias.
jos jopa alkkis näkövammainenkin on äidin mielestä parempi vaihtoehto kuin sinä?
Mitä jätät omista tempauksista kertomatta?
Sieltä löytyy varmasti kiusaamista ja tyhjiä lupauksia. Päästä jo irti, et tule saamaan eksää takaisin ja turha kiristää lapsella.
Mitä sitten, vaikka ex:n uusi mies katsoo/valvoo/hoitaa sittämääsi lasta, ja vielä jonkinasteinen "näkövammainen"
Hyvä ystävä. Ei se tarkoita sitä, että on joutunut/päässyt sairaseläkkeelle tsm. poissulje sitä, ettei hän pystyisi/voisi katsoa "siitämäsi" lapsen perään. Onkohan tarkoitusperäsi jotain muuta ? ? ?? ? ?? ? ? ??
Jos kerta tuntuu siltä, että "siittämäsi" lapsen turvallisuus on uhattuna, ota yhteys lapsen äitiin ja kaskustele asiasta, jollei siltä löydy asiaan ratkaisua, niin ensin kannattaa keskustella lastenvalvojan/sosiaalitoimen kanssa, miten kannattaa edetä asiassa. Sitten vasta kannattaa ottaa yhteyttä muihin viranomaisiin, mutta elä hyvä mies tee itsestäsi näurettavaa kuvastusta,
Jk. Armaat vientelijät ja sanojeni kientelijät saavat nyt ottaa kantaa ja vaikka arvostella kirjoituksiani mm. justiina 70 . . .
No onpas sinulla mennyt herne syvälle nenään, koitas vähän rauhoittua?
Pitäisiköhän itsekin etsiä se herne, sinähän jopa nimittelit. Jos nyt oikein mietin kovasti asiaa, voisin jopa loukkaantua... ääh, en jaksa.
Vai saa arvostella. Nyt ei tule mitään mieleen, mutta odotas kun olen muutaman aamukahvikupillisen päästellyt menemään ja polttanut aamuröökit, niin eiköhän ala irtoamaan.
Relax
Ok. relax. Ei ole jäänyt mitään herneitä, tahi muutakaan nenään, ainoastaan "luojan luomat" karvat siellä on. Sorry, oli ihan "pakko" heittää, kun edellinen jäi "torsoksi" tavallaan.
Nooh, kortti tuo kortti vie ja maanviljely on onnenkauppaa, sano.
Tällä hetkellä olen ns. sydän "syrjällään" kun tytärpuoli (olen siis uus-avoitunut) on saanut/annettu käyttöön moposkootteri, jonka viimeistä senttiä myöten itse tulee ansaitsemaan ( "pappa" osti, maksaa meille työllään).
Mutta kylmenevää on, ja aurinko paistaa, joten kaiken kaikkiaan, edelleen pysyn kaikkien kirjoituksieni takana.
Kun skodu kaipaa varaosia, Scootr-Attackista ne saa viikossa ja huomattavasti (siis paljon halvemmalla, kotiovelle tuotuna), kuin mistään Suomesta.
Katteiden naarmuista ei ole mitään hyötyä marista tytölle, ne kannattaa maalata vasta myyntiä varten tai se siirtyy pikkusisarelle (koristeteippejä saa ostaa).
Tytöillä on taipumus kaatuilla enemmän mopojensa kanssa kuin pojilla, tiedä mistä syystä sitten, mutta naarmuja tulee ihan varmasti.
(Tyttöni ystävän vanhemmat (isä lähinnä) valittavat jokaisesta skootterin naarmusta ja se tuntuu syövän tytön itseluottamusta.)
http://www.scooter-attack.com/index2.php?lang=e
että meillä tyttö kolhaisi kerran rekisteröimätöntä krossimopoa pyykkitolppaan pihamaalla ja poika ajoi kortillisena skotullaan yhden mummon päälle alikulkusillan pimeydessä.
Tytölle on asiasta huomauteltu kymmeniä kertoja, mutta pojan kolarista ei kukaan hiisku mitään????
Mistähän tämä johtuu?