Naiselle määrätään nykyään oikeudenkäynnissä lapset useammin kuin miehelle. Johtuuko tämä siitä, että naiset olisivat parempia huoltajia kuin miehet? Eivät, tämä tutkittiin ja miehet pärjäsivät yksinhuoltotilanteessa paremmin kuin naiset. Lieneekö paineensietokyky parempi?
Sen sijaan naiset olivat uhrautuvampia oman hyvinvoinnin kustannuksella turvaamaan omia lapsiaan. Eli miehet hommasivat ruokaa ja naiset säästivät.
Toki on aikojen kuluessa tullut rooli sekä miehille, että naisille.
Onko nyt tasa-arvon nimissä luovuttava sekä isän, että äidin roolista, sekä ryhdyttävä puhumaan vain yhdenlaisesta vanhemmuudesta?
Sen sijaan naiset olivat uhrautuvampia oman hyvinvoinnin kustannuksella turvaamaan omia lapsiaan. Eli miehet hommasivat ruokaa ja naiset säästivät.
Toki on aikojen kuluessa tullut rooli sekä miehille, että naisille.
Onko nyt tasa-arvon nimissä luovuttava sekä isän, että äidin roolista, sekä ryhdyttävä puhumaan vain yhdenlaisesta vanhemmuudesta?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Mun mielestä tavallaan vastasitkin jo kysymykseesi. Vanhemmuuden perusteella niitä päätöksiä oikeudessa tehdään, ei sukupuolen. Mun mielestä se nyt vaan on fakta, että useimmiten se on sukupuoleltaan nainen, joka on perheessä kantanut vastuun lapsen kasvatuksesta. Henkisestä sellaisesta nimenomaan olemalla lapsen kanssa, (kuka puhaltaa kun sattuu, kenen syliin mennään hakemaan lohtua). Tälläiselle vanhemmalle määrätään yleensä lapsen asuminen(käräjäoikeus tutkmimus: äidille 2/3, isälle 1/3 tapauksista) Mutta siltikään tuossa ei mielestäni arvoteta kumpi on parempi vanhempi vaan nimenomaan sitä, mikä on kyseiseen tilanteeseen toimivin ratkaisu.
Kyllä tuo ajattelu on niitä vanhoja jäämiä, toimintamalleja joihin on jämähdetty sen paremmin asioita ajattelematta.
Pitäisi ihan todella siirtyä siihen lapsen parhaan ajatteluun, eli ihan todella katsoa kumpi vanhemmista on kykenevämpi ja kumman vanhemman kanssa lapsella on paremmat mahdollisuudet kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi. Useinkaan se ei ole nainen.
"Useinkaan se ei ole nainen."
Perusteletko ilkeämielisen ja panettelevan väittämäsi?
vaikka nainen olisi aina ollut se "pipinpuhaltaja" ja lasten arjen pyörittäjä, niin mies siitäkin huolimatta olisi kykenevämpi lähivanhemmuuteen? Miksi se mies ei sitten ole hoitanut hommaansa jo parisuhteen/perheen ollessa kasassa?
Tällä en siis tarkoita niitä isejä, jotka ovat lapsiaan hoitaneet ja olleet tasavertaisia vanhempia naisen kanssa, vaan niitä isejä, jotka eivät ole lapsiaan ikinä hoitaneet, mutta erotilanteessa uhoavat silti olevansa niin maan parhaita huoltajia että, eivätkä huomaa taisteluillaan kiusaavansa vain ja ainoastaan omia lapsiaan.
Itseäni hämmentää joidenkin (tuomioistuimien) ajatus siitä, että katsotaan kumpi vanhemmista todennäköisemmin hoitaa hommansa myös etä/tapaajavanhempana. Siis "parempi" vanhempi voi jäädä ilman lähihuoltajuutta, koska toisen epäillään laistavan velvollisuutensa, jos joutuu etäksi... Oikeudenmukaistako?
Siellä oikeudessa katsotaan kumpi lähivanhempana edesauttaa paremmin lasten ja etävanhemman tapaamisia.
Ja minusta tuo pointti on tosi hyvä ja tärkeä, että nämä tapaamisten estäjät saataisiin edes oikeussalissa karsittua lähihuoltajista pois.
Tuo miksi miehet eivät "hoida" lapsia liiton aikana: no, eiväthän he osaa, kun äiti tietää vain miten oikein "hoidetaan" ja vain hänen tapansa on se ainoa oikea. Jos isä yrittää hoitaa, äiti on niskan takana nalkuttamassa, vahtimassa ja kontrolloimassa kaikkea. Luopa siinä sitten suhde lapseen!
En tiedä millainen vaimoke sinulla on ollut, mutta aika paha varmaan. Älä yleistä kaikkiin maailman äiteihin ja ex-puolisoihin ja naisiin, kiitos. Minäkään en yleistänyt kaikkiin miehiin ja isiin.
Ja hyvä, olen siis ymmärtänyt väärin tuon käytännön. On vallan hyvä, jos kyse onkin siitä, että katsotaan kumpi lähivanhempana edesauttaa paremmin lasten ja etävanhemman tapaamisia, koska silloin tosiaan varmaan "tapaamisten estäjät" eivät saane niin usein lähivanhemmuutta.
vaikka se ei ilkeämielinen ja panetteleva ole ollenkaan.
Nainen käyttää lasta vallan välineenä, niin parisuhteessa ja varsinkin erotilanteessa. Lapsi on ase naiselle miestä vastaan.
Mies ei syyllisty tuollaiseen. Mies mieluummin luopuu lapsesta kuin ottaa hänet riitakapulaksi, eli siis antaa mieluummin periksi kuin alkaa riidellä naisen kanssa joka ei kaihda keinoja.
Naiset jatkavat sitä samaa rataa eronkin jälkeen vuodesta toiseen ja kaikkein eniten siinä kärsii lapsi.
Mies ei tee lapselleen tuollaista henkistä väkivaltaa. Mies lähivanhempana antaa lapsen äidin tavata lastaan riitelemättä, nainen ei siihen pysty.
Mies ajattelee lapsen elämää ja kasvua ja kehitystä pidemmällä tähtäimellä, naiselle sekin on erittäin vaikeaa. Naiselle lapsi on lapsi, miehelle se on ihminen joka kasvaa aikuiseksi ja jonka kasvu ja aikuisuuskin täytyy turvata.
Nainen on äärimmäisen itsekäs kun on kysymyksessä äitiys. Mies on järkevä ja realisti myös isyydessä.
Kaikenkaikkiaan hyvin usein mies on se parempi kasvattaja lapselleen ja varsinkin jos puhutaan poikalapsista.
Joku tuolla puhui pipinpuhaltamisesta. Mies tekee senkin paremmin, koska hän ei pipin sattuessa säälittele ja valittele vaan puhalluksella pipi on unohdettu. Nainen jatkaa valittamista ja kauhistelua jopa päiväkausia.
Me naiset emme vain tuota isyyttä vielä tunnusta niin tärkeäksi kuin mitä pidämme omaa äityttämme. Miesten täytyisi ottaa oma paikkansa perheessä vähän vahvemmin ja ennenkaikkea lastenkasvatuksessa.
Pakko myöntää, että jos heille se mahdollisuus annetan niin he pärjäävät siinä usein paremmin kuin me naiset.
Jokainen joka näitä sivuja on lukenut, on saanut kuulla sen, että naisista ei ole kasvattajiksi koska he pitävät lapsiaan esiliinassaan kiinni vielä lapsen aikuistuttua eivätkä anna hänen perustaa perhettä eikä hoitaa omia ihmissuhteitaan.
Kannatan ehdottomasti sitä, että erotilanteissa lapsi saisi jäädä isän hoiviin ja äiti saisi tavata häntä joka toinen viikonloppu jos se isälle sopii. Näin saisi tuleva sukupolvi paremmat lähtökohdat kasvulleen aikuiseksi, itsenäiseksi ihmiseksi.
Jos sinä toimit naisena ja äitinä kuten esimerkissä kuvailit, ei kai se meistä samanlaisia tee?
Ehkä on hyväkin, että lapsesi ovat nykyään isällään.
Mun mies ois 100x parempi huolehtiin lapsistaan kun lasten äiti jolla lapset ovat. Äiti on alkoholisti ja sekakäyttäjä ja soskulle on tehty monia ilmoituksia eikä mitään tapahdu. Äiti kiusaa lasten kustannuksella meidän uutta perhettä vaikka ovat eronnet kohta 10v sitten. Sen muijan elämässä ei ole muuta kun töihinkään ei ol.
ole parempi ja siksi oikeuskin myöntää kolmasosassa huoltajuukiistoissa lähihuoltajuuden isälle.
Sellaisia tietoja on esitetty ja hyvä niin. Totean naisena ja yh-äitinä, että ollaan oikealla tiellä, kun isä aletaan katsoa äidin arvoiseksi huoltajana.
lähivanhemmaksi, ja sama toisinpäin eli äiti ei halua lähiksi. Ei voi vain sanoa että mies kuuluu määrätä huoltajaksi koska ei kaikki halua tai kykene siihen.
Ei asiat niin,ole että kaikki olis samanlaisia.
Kokemuksesta itselläni äitille lapset jäivät joita ei antanut edes tavata.
toivoisi todella että tasa-arvo toteutuisi halussa vanhemmuuteen. mutta oma kokemukseni on näyttänyt että äitiys on erityislaatuista, ja myös olen huomannut lähipiirissäni ja omassa elämässäni ettei se isä näytä lapsiaan ihan samalla tavalla rakastavan kuin äiti. tämähän on tietenkin ymmärrettävää biologian valossa, ja miksi tosiseikkoja kieltämään (eihän mies kanna sikiötä vatsassaan, synnytä tai imetä) mutta olisi toivottavaa että edes jonkunlainen vastuu ja rakkaus syntyisi lapseen, eikä tämä useinkaan näytä toteutuvan...
Olisi kiva kuulla sinulta rakkauden määritelmä. Siis äidinrakkaus on ylitse kaiken? Isä ei pysty/kykene/käsitä rakastaa lasta niinkuin äiti biologisten asioiden takia? Minusta rakkaus on jotain paljon enemmän kuin rakastaa biologian (raskaus, synnytys, imetys) takia..Rakkaus on tahtotila ja paljon muuta. Aika hyvin sanottu vaikkapa "vihkikaavassa" joka on lainattu Paavalin sanoista: ...rakkaus on...
Luojan kiitos! Onneksi nykyään enenevässä määrin tämän myös oikeuslaoitos ymmärtää.
Rakkaus on myös huolenpitoa. Missä ovat ne liian monet isät, jotka eivät lapsiaan tapaa? Et kai väitä, että "he antavat periksi lähille, koska lapsen paras on kaikkein tärkein, eikä isä halua käyttää lasta riitakapulana ja näin ollen jättää tapaamatta?" >joidenkin
isien rakkaushuuma ja isyydessä rypeminen erovaiheessa aiheuttaa valtavasti vaivaa ja huolta. Miestä kuunnellaan nykyään ja isyyttä ihannoidaan. Silti olen ollut tilanteessa, jossa isä esimerkiksi kahdenkesken sanoi, että toimittaa lapset lastenkotiin jos voittaa kisan. Tavoitteena on vain saada lapset pois äidiltä. Kamalaa. Sossuille ja oikeudessa maireasti hymyillen kertoi rakkaudestaan ja huolestaan lasten tilanteesta. Asiasta tapeltiin oikeudessa puolitoista vuotta. Isä hävisi. Hävisi "kisansa" ja hävisi perheen elämästä. EI ole sen jälkeen ollut juurikaan yhteydessä lapsiinsa. Kerran soitti ja ihmetteli kuka ihme on XX, jonka kanssa puhuu puhelimessa. Oli hänen nuorin lapsensa.
Tällä huoltajuustaistelulla mies sai roikuttua pari vuotta perheen kintereillä ja käytettyä kaikki mahdolliset kiusantekotavat hyväkseen ja sossu tuki "isyyttä". Tämä "isyys" sai miehen esim. viemään lapset keskiSuomeen josta lapset piti parin päivän kuluttua hakea keskellä yötä pois kun häiritsivät miessakin bilettämistä. Eli se isän rakkaudesta ja hyvästä huoltajuudesta.
Tosiasiassa on suurin osa kunnolisia isiä. Ei tuollaisia luusereita kuten sinun exäsi. Valitettavasti heille käy lasten suhteen joskus huonommin jopa kuin tuollaisille luusereille. Ja sinunlaisesi yleistävät tuollaisten takia.
minkälainen minä olen, joten älä yleistä "sinunlaisesi". Etkä tiedä yleistänkö. Sehän oli kertomus yhdestä tapauksesta. Älä yleistä lukemaasi.
Taas tätä sontaa: mies tekee sitä ja mies tekee tätä ja mies sitä ja tätä. Piti oikein tarkistaa miehustasta olenko minä mies kun en ollenkaan tunne kuvaamanlaista ihmistyyppiä. Kyllä olen.
Sinulla on ilmeisesti ollut joku ihme hyypiö sängyssäsi, ei mikään normaali isä.
ikävistä tilanteista ja kurjista isistä ei sitä tarvitse itseensä ottaa jos tietää ettei ole sellainen. Täällä kirjoittajilla on useilla ikäviä ja kamaliakin kokemuksia miesten kanssa ja ne kokemukset jatkuvat etäisän temppuina... mukava jos tiedät ettet ole sellainen. Pidä se!
Kirjoitinko minä sinusta?
Kiellätkö minua kirjoittamasta isistä, koska sinä olet isä?
En yleistänyt, miksi hermostuit (yksi kaikkien puolestako)?
Eikö kuvatunkaltaisia isiä ole olemassa?
Miksi ajattelet, että kirjoittaisin omasta elämästäni?
Miten sinä määrittelet "normaali isän"?
..kirjoitetaan että "mies on sellainen", niin silloin tarkoitetaan ihmisiä joiden sukupuoli on mies.
Kuvailemasi tietty mies ei ole normaali isä. Ei ole välttämättä tarkoin määrättyä ominaisuusjoukkoa jotka tekisivät jostakin normaalin (siihen voi kuulua vaihtoehtoisia asioita), mutta on olemassa ominaisuuksia jotka eivät kuuluu normaaliin käytökseen.
ja ne epänormaalin isä käytökseen kuuluvat ominaisuudet olivat?
paljonkin. Mutta esimerkiksi nuo mainitsemasi »isien rakkaus on vain huumaa, joka herää hetkeksi, sammuakseen hävityn huoltajuustaistelun jälkeen.» ja »jättää naisen vastuulle kaiken»
Ei ole Isän (isolla iillä) käytöstä.
rakkautta sanoilla, olen sitä paitsi aika huono aiheessa muutenkin, ainoa rakkauden laji jossa olen todellinen asiantuntija, on äidinrakkaus.
kyllä sen jokainen synnyttänyt äiti tietää, mitä tarkoitan kun sanon ettei kukaan rakasta lapsiaan samalla tavalla kuin äiti. lapsikin sen tietää. mutta eihän se mitään, luonto on sellanen, voihan isäkin rakastaa, omalla tavallaan.
Määritelmäsi mukaan arviolta 50% etä-/isistä olisi siinä tapauksessa epänormaaleja :D
»jättää naisen vastuulle kaiken»
50%:iin luen kaikki kypsymättömät hengailijat, alkkikset, työnarkomaanit ja muut herrat, joille isyys ei ole koskaan auennut - eikä aukea :)
ehkä arviotasi vääristää osaltaan se, että yllättävän monilla on taipumus hakeutua tietynlaisten ihmisten seuraan jolloin oma ja lähipiirin otanta ei välttämättä korreloi ollenkaan yleisen asianlaidan kanssa.
En halua ollenkaan kyseenalaistaa äidinrakkauttasi. Totean vain että kyllä osa iseistä pystyy aivan samaan.
"Onneksi oikeuslaitos ymmärtää myös sen, että ->>>joidenkin
Monet isät varmastikin "heräävät" vasta eron jälkeen ja huomaavat ettei itsestäänselvät asiat välttämättä olekaan aivan niin itsestäänselviä.
Jos isä vasta eron hetkellä ymmärtää menettävänsä myös lapsensa ja haluaa silloin toimia parhaansa mukaan, ei sekään nyt niin huono asia ole jos hän toimii vilpittömin mielin. Parempi myöhään kuin liian myöhään.
Erossa puoliso on menetetty (tai vaihtoehtoisesti siitä on päästy eroon), mutta lapsistaan ei pitäisi edes pyrkiä eroon.
Uskon että on olemassa myös näitä jotka haluavat käydä huoltajuuskiistan ja tuloksesta riippumatta hylkäävät lapsensa, mutta en voi uskoa että tällaiset tapaukset on edes promillen promilleissa mitattavaa luokkaa.
"Jos isä vasta eron hetkellä ymmärtää menettävänsä myös lapsensa ja haluaa silloin toimia parhaansa mukaan, ei sekään nyt niin huono asia ole jos hän toimii vilpittömin mielin. "
Nimenomaan se ei ole huono asia, jos ollaan liikkeellä vilpittömin mielin ja isä on muutoin "terve" isä lapselle, vaikka aikaa/halua/kykyä lapsenhoitoon ei ole löytynytkään aiemmin, syystä toisesta. Mutta jos on aihetta epäillä isän vilpittömyyttä esim. kostotarkoitus taustalla esim. riitautuneista elatusmaksuista tai uudesta avomiehestä, se ei aja lapsen etua millään lailla.
Huoltajuuskiistassa kun aina ole kyse pelkästään lapsesta vaan usein myös rintakarvojen pörhistelystä, ja voitti niin sanottu isä sen tai ei, tulos on sama. Vanhat rutiinit ja mieltymykset ajavat lapsen edelle, näin on käynyt usein aiemminkin. Aika näyttää.
itse en ole törmännyt siihen kovastikaan, mutta toivon todella että näin on.
Eli, lähipiirisi koostuu pienipalkkaisista etäisistä?
määrätään äidille.Kyllä se suuntaus on pikemminkin ollut että myös isät huomioidaan.Ja hyvä näin.