Olen huomannut, että paljon myydään nuoria kissoja mm. opiskelukiireiden, opiskelemaan lähdön, allergian, lapsen syntymän tai ajanpuutteen vuoksi.
En oikein ymmärrä, jos myytävänä on 10kk ikäinen kissa siksi, että omistaja lähtee opiskelemaan eikä opiskelija-asuntoon saa ottaa kissaa. Sitä en siis ymmärrä, että miksi ihmeessä se kissa on pitänyt alunperin edes ottaa?
Eikö ihmisillä ole tiedossa, että aikovat opiskella tai että heidän elämänsä on sellainen, ettei aikaa eläimelle ole?
Entä allergiat sitten? Eivätkö ihmiset käy lainkaan allergiatesteissä ennen kissan ottamistaan?
Entä sitten, kun kissasta luovutaan "vauvan syntymän vuoksi" tai koska "meidän vauva taitaa olla allerginen".
Josku on ilmoituksia, että myydään alle vuoden ikäinen kissa, koska epäilään vauvan olevan allerginen. Eivätkö ihmiset tiedä sitäkään, että ovat aikeissa lisääntyä lähiaikoina? Ei kai se vauva ole yllätyksenä tullut? Miksi siis ottaa kissa ennen vauvan syntymää?
Välillä tuntuu, että kaikilta parikymppisiltä tulisi kieltää kissan ottaminen kokonaan.
En oikein ymmärrä, jos myytävänä on 10kk ikäinen kissa siksi, että omistaja lähtee opiskelemaan eikä opiskelija-asuntoon saa ottaa kissaa. Sitä en siis ymmärrä, että miksi ihmeessä se kissa on pitänyt alunperin edes ottaa?
Eikö ihmisillä ole tiedossa, että aikovat opiskella tai että heidän elämänsä on sellainen, ettei aikaa eläimelle ole?
Entä allergiat sitten? Eivätkö ihmiset käy lainkaan allergiatesteissä ennen kissan ottamistaan?
Entä sitten, kun kissasta luovutaan "vauvan syntymän vuoksi" tai koska "meidän vauva taitaa olla allerginen".
Josku on ilmoituksia, että myydään alle vuoden ikäinen kissa, koska epäilään vauvan olevan allerginen. Eivätkö ihmiset tiedä sitäkään, että ovat aikeissa lisääntyä lähiaikoina? Ei kai se vauva ole yllätyksenä tullut? Miksi siis ottaa kissa ennen vauvan syntymää?
Välillä tuntuu, että kaikilta parikymppisiltä tulisi kieltää kissan ottaminen kokonaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pakko tuohon nyt on älähtää.
On niitä ihmisiä niin moneen lähtöön, että tuskinpa on iästä kiinni kuinka eläimiänsä hoitaa tai minkälaisen vastuun niistä ottaa. Onhan noita neli-viisikymppisiäkin, jotka eivät ole kuullukaan, että kissa pitäisi leikata ja madottaa, saati rokottaa.
Tuokin oli mielestäni älytön kommentti, että kissaa ei saisi ennen lasten hommaamista ottaa. Lasten kynsiin riepoteltavaksiko pitäisi sitten kissanpentu ottaa? Vaiko vasta vanhoille päiville iloksi, kun saattaa milloin tahansa käydä niin että kuolla kupsahtaa ja kissa jää yksin?
On totta, että ensimmäistä kissaa ottaessa ei ymmärrä sitä, minkälainen vastuu ja huoli kissa on kaiken sen ilon ja onnellisuuden lisäksi, jota se tuo. Uskon kuitenkin, että iästä se ei ole kiinni, kuinka kissaansa hoitaa.
Enpä antaisi kissaani pois, vaikka tulisin allergiseksi, ja pahimpien opiskelukiireiden keskellä pyrin hommaamaan kissalle muuta tekemistä ja seuraa mahdollisimman paljon.
Minä, kuten moni muukin parikymppinen, olen ottanut kissan perheenjäseneksi, enkä hetkellisen mielenjohteen perusteella.
Vai et antaisi kissaasi pois, vaikka tulisit allergiseksi?
Oletko tietoinen, että jos olet allerginen ja altistut jatkuvasti allergian aiheuttajalle, niin elämänlaatusi heikkenee nopeasti. Et enää kykene/jaksa tehdä kohta arkisiakaan askareita allergian vuoksi. Joudut ehkä lopettamaan työsi, koska herkistyt myös muille allergeeneille.
Eikä se kissan pesu kerran viikossa ole mikään ratkaisu.
Toiset on vastuuttomampia kuin toiset. Me olemme aika lailla kuvailemasi pariskunta, meillä on kaksi kissaa, yritämme saada lasta, olemme molemmat allergisia ja ehkä tuleva lapsemmekin on, meillä on paljon menoja joten kissat pitävät toisilleen seuraa poissaollessamme. Silti rakastamme kissojamme yli kaiken ja hellimme niitä ja pyrimme antamaan niille niin onnellisen elämän kuin vain suinkin pystymme, emmekä koskaan niistä luopuisi, emme allergian, muuton tai minkään muunkaan tähden, ei ainakaan kovin helpolla kaikkeamme yrittämättä.
Monet tulevat allergian kanssa toimeen lääkityksen avulla.
Jos en tulisi, pyrkisin järjestämään kissalle kodin lähipiiristäni, sen sijaan että kauppaisin sitä tällaisilla palstoilla tuntemattomille.
Kun tuohon yhteen lauseeseen tartuit, niin piti tarkentaa.
Tuollainen on vastuuntunnotonta.
Miksi haluatte altistaa lapsenne hengenvaarillisesti?
Ei se nyt noin yksioikoista ole että kissa vaan pois jos on allergia. Itselläni on kaksi kissaa ja allergia pysyy kurissa lääkkeillä, on pysynyt jo 9 vuotta. Lienee jokaisen oma valinta jos alkaa omalla terveydellään leikkiä. Minun kissani pitävät mielenterveyteni kunnossa enkä taatusti niistä luovu.
tilanteita on monenlaisia, esimerkiksi meillä kävi niin kun tyttärelläni oli kissa ja hän muutti opiskelujen vuoksi toiselle paikkakunnalle ja kuinka ollakkaan kun hän hankki toisen opiskelija tytön kanssa yhteisen kämpän, ilmeni siinä vaiheessa että tämä hänen ystävänsä olikin juuri kissalle alleginen, siinä siten mietittiin mitä tehdä ja päädyttiin ratkaisuun, että minä äitinä ajattelin, että koska tyttä lähtee maailmalle niin enköhän minä ole se henkilö joka ottaa kissan hoitooni ja nyt on jo kulunut monta vuotta ja kissasta on tullut, mummin kisu ja opiskelut on käyty, tytär asuu taas yksin, ja mummin kissa käy välillä hoidossa tyttärelläni, nyt jälkeenpäin tuntuu tosi ihanlta että silloin pystyin ottamaan kissan, siitä on ollut paljon iloa ja pois emme häntä antaisi...
Olen ajatellut ihan samalla tavalla itsekseni!!
Ihmetellyt eikö osata ajatella näitä asioita tai eikö edes vaivauduta ajattelemaan!!
Kyllähän pysyvä koti eläimelläkin täytyy olla johon turvautua!!!
On niin monia eri tilanteita joissa kissa on vain pakko luovuttaa pois, joten ei voi yleistää, että kaikki jotka antavat kissan alle vuoden ikäisenä pois, ovat ottaneet kissan pelkästä hetken mielijohteesta.
Parempi on muutenkin, että kissalle silloin edes etsitään kotia. Monet voivat tehdä tässä tilanteessa sen, että viskaavat kissan pellolle tai lopettavat sen. Varmasti kaikki jotka antavat nuorta kissaansa pois, ovat kissaihmisiä ja heillä on oikeasti lähes kaikilla kunnon syy luopua kissasta. Luulisi myös että he haluvat varmistaa kissalle hyvän loppuelämän.
kissan kun olin kohta 18-vuotias ja opiskelujen aikana järjestin asian niin, että sain pitkän keskustelun päätteeksi paikan asuntolasta, jossa eläimet ovat sallittuja. Ja kun lähden matkalle, järjestän ajoissa saanko ottaa kissani mukaan tai jättänyt vanhemmilleni hoitoon, koska en uskalla jättää kissaani vieraille hoitoon, koska kissani hyvinvointi on minulle tärkeää. En missään nimessä aio rakkaasta kissastani luopua.
Olen nyt parikymppinen ja toinen kissa on hankinnassa eli ei kannata yleistää. On niitä parikymppisiä hyviäkin kissanomistajia olemassa. =)
Hyvää kevättä kaikille ja pitäkää rakkaista palleroista hyvää huolta. =)
Itse en antaisi kissojani pois mistään hinnasta, ne ovat perheenjäseniä, ystäviä. Monille valitettavasti eläin on vain "esine", jonka voi heittää pois kun se ei enää sovi kuvioihin. Aina tuntuu kyllä typerältä antaa kissa pois "vauvan syntymän vuoksi" (aika yleistä). Kun vauva ja kissa pystyvät elämään rinnakkaiseloa. Tiedän monia tapauksia, että on tullut vauva perheeseen, jossa on ollut yksi tai useampi kissa, eikä ihmeempiä ongelmia tullut. Yhdessä tapauksessa perheen 2 kissaa lähinnä arastelivat vauvaa, eli tuskin tekisivät sille mitään. Allergia on muuten sellainen asia, jonka puhkeamista ei voi ennustaa!!
Olen parikymppinen. Seurustelen. Asun 50m2 kaksiossa opiskelija-asunnossa poikaystävän kanssa. Opiskelen ja käyn välillä töissä. En pidä lapsista yhtään enkä koskaan aio hankkiakaan. Kissan olemme hankkineet. Hyvin on mennyt. Aikaa on kissalle, vaikka opiskelemme. Emme käy paljon missään. Entäs sitten jos joku 50v. hankkii kissan? Mitä jos hän sairastuu, ettei pysty huolehtimaan kissasta loppuelämänsä? Kaikenikäisillä ihmisillä elämäntilanne saattaa muuttua eikä se ole vain nuorilla. Kyllähän vanhemmatkin ihmiset haluaa lapsia tai muuttaa jopa ulkomaille uuden elämänkumppaninsa kanssa. Mielestäni tuo on yleistystä, että nuoret ei hoida.