Kettuna seuraan sinua,
asetat tielleni leivänpalasia.
Minne johdatat minua?
asetat tielleni leivänpalasia.
Minne johdatat minua?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Entä jos harhailen,
ajatuksiani pakoilen,
asettelen leipäpaloja taakseni
löytääkseni kotiin,
toivoen ettei sataisi
Sinäkö, kettu
niitä perästäni vohkit
Entä jos en löydä takaisin?
Veisitkö kulkijan pesääsi
ja häntä hoivaisit?
Vai saattaisitko
pesään kontion?
Tiedät, että seuraan sinua.
Asetat leivänpalaset tietoisesti
haluamiisi paikkoihin.
Kauanko sitä leipää riittää?
niin vaihdan kauraryyneihin ;)
Iloista päivää kaikille!
Kettu-riepu riiputtaa päätään,
tuntee itsensä petetyksi.
montaks kettua rakkausrunopalstalla vilistelee,
tähän ketjuun on parasta laittaa mun runo tuolta toiselta puolelta varmuuden vuoksi:
se
näkee aina kukkulan taakse
hännän huippua myöten
kettu
luottaa vaistoonsa
ajattelee kuin vihollinen
kettu
jokseenkin
arveluttava
tyyppi
jonka seurassa
unohdan vuorosanani
nyt on taas
keksittävä uudet
temput ja kuinka ne tehdään
pahan päivän varalle
Voisin omia tuon runon itselleni.
Aloitusruno oli ihan paska, mutta tämä jatko on hieno! Hienoa pohdiskelua.
Kirjoita lisää ja ihan omalla aloituksella.
Olen jo tunnettu täällä, mutta en vain tullut kirjautuneeksi, tai en halunnut kirjautua. ;-)
Ei aloitus p:stä ollut, mielestäni erittäin hieno aloitus, siksi jatkoinkin! (Ja se jäi ainoaksi kirjoitukseksi tässä viestiketjussa..)
*pörröinen* (ilmoittautuu kirjoituksen taakse)
Kettuko leivänpaloja söisi!
Söisi edes kaloja kuten muinainen repolainen, joka heittäytyi tielle teeskennellen kuollutta. Kalastaja korjasi rekeensä, mutta kettupa viskeli kaikki kalat tielle. Kun reki oli tyhjä, kettu puikki pois ja korjasi naureskellen kunnon kalasaaliin.
Jostain syystä tuo sympaattinen repolainen jäi lapsena hyvin mieleen. Ehkä asiaa auttoi R Koivun kuvitus Aapisessa.