Muistatko silloin
kesän kuuman illan
toisiimme tukeutuen
toisistamme humaltuen
Muistatko silloin
säteet ilta-auringon
ihoamme hivellen
maailmamme lämmittäen
Vieläkö muistat
illan yöksi vaihtuneen
rakkautemme täyttyneen
tajunnan räjähtäneen
Muistatko
En voisi unohtaa
kesän kuuman illan
toisiimme tukeutuen
toisistamme humaltuen
Muistatko silloin
säteet ilta-auringon
ihoamme hivellen
maailmamme lämmittäen
Vieläkö muistat
illan yöksi vaihtuneen
rakkautemme täyttyneen
tajunnan räjähtäneen
Muistatko
En voisi unohtaa
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tosi nätti ja niin kaipaava
Kauniisti kirjoitit
omasta mielestä ehkä liian "siirappinen", mut...
Peace and Happiness:D
Tässä runossa ei ollut mitään omaperäistä.
Tällainen on sekä kirjoittajan, että lukijan ajanhukkaa. Ihan kuin olisi jotain Suomi-iskelmää kuunnellut.
Elämä
jossa kaksi ihmistä
huumaantuvat toisistaan.
Kuinka punainen aurinko
hiljalleen painui mailleen
ja rakastavaisten ilta
olikin elämän aamu.
Elämän aamussa,
suvisessa yössä
kaksi ihmistä toisistaan
humaltuneena.
Wautsi, tää oli hyvä Cc.
Peace and love.