jouduin lopettamaan 8 v uroskoirani kuukausi sitten. nuorempi uros, nyt 5 v, on yllättävän surullinen sen jälkeen, vaikka viime ajat ne tappelivat verisesti keskinäisestä arvojärjestyksestä.
nyt hauva kävelee koko ajan perässäni ja itkee.. siis inisee.. se on hyvin läheisyyden kipeä ja haluaa olla lähellä - ei vaadi huomiota kuitenkaan.
olemme kuvanneet sitä webkameralla kun olemme töissä ja se on suht rauhallinen, paitsi jos päivä on sen mielestä liian pitkä jolloin se alkaa iltapäivän lopulla ulisemaan..
miten voisin helpottaa sen oloa? se siis ei ole kipuinen (fyysisesti) mutta muuten on vähän eksyksissä ressukka..
nyt hauva kävelee koko ajan perässäni ja itkee.. siis inisee.. se on hyvin läheisyyden kipeä ja haluaa olla lähellä - ei vaadi huomiota kuitenkaan.
olemme kuvanneet sitä webkameralla kun olemme töissä ja se on suht rauhallinen, paitsi jos päivä on sen mielestä liian pitkä jolloin se alkaa iltapäivän lopulla ulisemaan..
miten voisin helpottaa sen oloa? se siis ei ole kipuinen (fyysisesti) mutta muuten on vähän eksyksissä ressukka..
Vastaukset 4
Vanhimmat
sille uusi kaveri, mutta narttu ja leikkuuta aikanaan, siis se narttu. On sitten kaveri, mutta ei tarvitse tapella.
Vanhempieni koiravanhus masentui, kun toinen, vanhempi, jouduttiin lopettamaan. Kun saatiin uusi kaveri, johan piristyi vanhus. Kun vanhus sitten aikaan kuoli, piti sen kaverille ottaa uusi kaveri, kun ei se tietenkään viihtynyt yksin.
Mun mielestä koiria pitäisi aina olla kaksi. Vaikka ihmisestä onkin koiralle seuraa, koiran paras kaveri on lopulta toinen koira, joka ymmärtää 100 % samaa "kieltä".
Voi raukkaa! Sen oloa "voisi" helpottaa niin, että jos olisi mahdollista hankkia toinen ystävä, koira, kissa... tai jos se kerran haluaa olla jonkun kannssa, niin onhan niitä päivähoitajia. Paitsi... nehän ovat koulussa arkipäivisin. Mutta seuraa sanoisin.
Meillä ei kyllä ollut mitään kaverin poismenoa mutta otettiin tuolle meidän vanhukselle kaveri ja tuntuu että sekin on virkistynyt hirveesti, ennen toista koiraa se ei oikein innostunu leikkimään yms. mutta nyt sitten leikitään sekin edestä, toinen koira on tuonut suunnattomasti iloa koko perheeseen.
vuosi sitten kun vanhempi sairastui nopeasti ja jouduttiin lopettamaan. nuorempi (tosin vain vuoden) menetti ruokahalunsa, alkoi hilseillä ja muuttui liki näkymättömäksi kotona. hommattiin sille uusi kaveri parin kuukauden kuluttua, nyt ukko melkein 10 vuotta eikä merkkiäkään harmaasta, vaan turkki kiiltää ja vaikka isompi pentu antaa kyytiä sen kun ehtii niin kerjää lisää.