Luovuus ja steinerkoulu

Kysymykseni kuuluu: lisääkö Steinerkoulu luovuutta? Lähestyn kysymystä steinerpedagokiikan lähtökohdasta ja myös omakohtaisen kokemukseni kautta.

Steinerkoulua markkinoidaan vanhemmille avoimuuteen, taiteeseen ja luovuuteen pohjautuvana vaihtoehtona. Vanhemmille esitellään upeita piirroksia, kerrotaan musiikin runsaudesta ja runoista. Vanhemmille selvitetään, että oppikirjoja ei ole, vaan vihkot tehdään itse.

Sen sijaan vanhemmille ei kerrota, että muotopiirrustuksen tunneilla piirretyissä kuvissa ei saa käyttää ääriviivoja, koska muuten valo-olennot eivät tulisi mukaan kuviin. Vanhemmille ei aina kerrota sovellettavasta Goethen väri -opista, jota orjallisesti noudatetaan lapsen henkisten osa-alueiden aktivoimiseksi. Musiikissa varsinkin alemmilla luokilla noudatetaan pentatonista asteikkoa, joka rajoittaa sävelten käyttöä. Alaluokkien pentatonisesta huilusta puuttuu myös säveliä, joten sillä ei voi edes soittaa muuta kuin pentatoniseen asteikkoon sävellettyjä kappaleita. Vanhemmat eivät useinkaan tiedä, että runot on valittu aktivoimaan steinerilaista uskonkäsitystä.Esimerkiksi osa ruokarunoista on suorastaan stenerilaisen hengen mukaisia rukouksia "aurikojumalalle" ja maan hengille. Steinerkoulussa tehdyt vihkot eivät ole mitään muuta, kuin toistensa mekaanisia kopiota. Tämän on myös Lääninhallituksen viranomaiset todenneet tarkastuksissaan.

Ehkä kuitenkin kaikkein eniten lasten luovuutta rajoittaa se, että steinerkoulussa lasta kielletään ajattelemasta kriittisesti aina 14 ikävuoteen asti. Tämä siksi että, näkymätön sielunruumis ei ole vielä kiinnittynyt fyysiseen ruumiiseen. Ennen 14 ikävuotta opettaja ainakin omassa luokassani teki kaikkensa kriittisen ajattelun ja luovuuden tukahduttamiseksi.

Vaihtaessani steinerkoulusta peruskouluun minulle tuli täytenä yllätyksenä vapaus olla luova. Kuvaamataidon tunnilla sain piirtää juuri sellaisia kuvia kun halusin. Musiikin tunnilla musiikkia käsiteltiin laaja-alaisesti, eikä Steinerin rajoittavan ikäkausiajattelun mukaisesti. Kouluvihkojen raapustamiseen käytettävä aika käytettiin asioiden oppimiseen. Ennen kaikkea oli uskomatonta, että opettajan kanssa pystyi keskustelemaan avoimesti ja luovasti. Peruskoulussa oppilaisiin suhtauduttiin ihmisinä.

Näkemykseni on, että Steinerkoulun sisäänrakennettu oppimaailma rajoittaa tehokkaasti luovuutta. Sen sijaan Steinerkoulu altistaa lapsen erilaisille henkisille äsrykkeille, ja pyrkii sekoittamaan faktatietoa ja katsomuksellista tietoa keskenään. Esimerkiksi antiikin ja persian Jumalat opetettiin meille täytenä totena, ei historiallisina asioina. Minulle itselleni on arvoitus, että mitä tällainen sekoittaminen aiheuttaa lapsen psyykkeelle. Asia vaatisi puolueettoman tutkimuksen, jonka toteuttaminen Steinerkoulussa ei olisi helppoa.

Loppupäätelmäni on, että Steinerkoulu rajoituksineen ei lisää yksilön luovuutta. Sen sijaan steinerkoulu on vain yksi antroposofian käytännön sovellus. Myös Suomen antroposofinen liitto listaa steinerkoulut sivuillaan antroposofian toiminnoiksi, joten ajatus ei ole omani. http://www.antropos.fi/?p=kaytannon Steinerkoulu palvellee funktiotaan antroposofian toimintona, mutta Pisan tutkimuksessa maailman parhaaksi valitulle peruskoulujärjestelmälle siitä ei ole kilpailijaksi. Steinerkoulu on katsomuksellinen oppilaitos, siinä missä kristillinen koulukin. Ero kristilliseen kouluun on siinä, että keskeiset opinkappaleet on täysin erilaisia. Myös kristillisen koulun lapselleen valitsevat vanhemmat tietävät laittavansa lapsensa katsomukselliseen kouluun, Steinerkoulun kohdalla näin ei ole. Toivon Steinerkouluilta rehellisyyttä ja asiallisuutta markkinoinnissa. On moraalisesti erittäin arveluttavaa korostaa luovuutta ja taiteita markkinoinnissa, jos koulun tärkein tehtävä on toimia antroposofian sovelluksena. (Haluttiimpa antroposofia nähdä sitten maailmankatsomuksena tai uskontona).