Minulla oli puhelinaika yliopistolliseen sairaalaan lääkärille jota en ollut nähnyt. Hän sanoi samantien kun mainitsin työkyvyttömyyseläkkeen hausta, että tottakai kun sairauteni on sellainen ja tilanne tämä. Kysyi vain, että olenko henkisesti valmis nuorena eläkkeelle. Sanoi, että olis voinu hakee sitä jo aikaisemmin, vaikka 300 pv ei oo täynnä, mutta olis ehtinyt tuleen päätökset viimeistään siinä vaiheessa. Että varataan mulle välittömästi käyntiaika (koska sairaslomaa tällä hetkellä toukokuun loppupuolelle) ja tehdään lausunnot ja hakemus, eikä pitäisi olla ongelmaa läpimenossa.
Sit selvitti muitakin mun kysymyksiä ja soitti takaisin, että oli nähny toisen lääkärin kommentin, että koska neuropsykologisen testin tulos oli niin hyvä, ei eläkkeelle pääsy olisikaan niin selvää.
Siis miten on mahdollista, että yhden lääkärin (joka on suhtautunut minuun muutenkin mielestäni huonosti) sivulauseella voi olla noin suuri merkitys, että koko eläkkeenhaku voi tyssätä siihen? Ilmeisesti hänen täytyy kirjoittaa B-lausunto jos asiakas sitä pyytää, eri asia on sitten se, millainen se on.
Jos kuitenkin saan paremman (tai siis paremminkin sanottuna huonomman) lausunnon yksityislääkäriltä, kai minulla on valtuus päättää, mitä lausuntoa haussa käytetään?
Minua jäi askarruttamaan myös se, että sanoi kuntoutustuen määrän olevan sairaspäivärahan suuruinen positiiviseen eläkepäätökseen asti. Olen ollut käsityksessä, että se olisi tulevan eläkkeen suuruinen.
Nyt sitten joudun jälleen odottelemaan viikkoja puhelinaikaa sille minut nähneelle huonolle lääkärille, että keskustellaan asiasta. Rassaa tämä jatkuva epävarmuus ja odottelu asioiden selkiytymisestä, kun kaikki aina vaan viivästyy ja siirtyy.
Sit selvitti muitakin mun kysymyksiä ja soitti takaisin, että oli nähny toisen lääkärin kommentin, että koska neuropsykologisen testin tulos oli niin hyvä, ei eläkkeelle pääsy olisikaan niin selvää.
Siis miten on mahdollista, että yhden lääkärin (joka on suhtautunut minuun muutenkin mielestäni huonosti) sivulauseella voi olla noin suuri merkitys, että koko eläkkeenhaku voi tyssätä siihen? Ilmeisesti hänen täytyy kirjoittaa B-lausunto jos asiakas sitä pyytää, eri asia on sitten se, millainen se on.
Jos kuitenkin saan paremman (tai siis paremminkin sanottuna huonomman) lausunnon yksityislääkäriltä, kai minulla on valtuus päättää, mitä lausuntoa haussa käytetään?
Minua jäi askarruttamaan myös se, että sanoi kuntoutustuen määrän olevan sairaspäivärahan suuruinen positiiviseen eläkepäätökseen asti. Olen ollut käsityksessä, että se olisi tulevan eläkkeen suuruinen.
Nyt sitten joudun jälleen odottelemaan viikkoja puhelinaikaa sille minut nähneelle huonolle lääkärille, että keskustellaan asiasta. Rassaa tämä jatkuva epävarmuus ja odottelu asioiden selkiytymisestä, kun kaikki aina vaan viivästyy ja siirtyy.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ehkä näillä lääkäreillä ei ole aivan hallusaa eläkejärjestelmät ja niiden haku.
Tuo ensimmäinenkin on ehkä voinut tarkoittaa kuntoutustukea, joka on määräajaksi myönnetty sairaseläke. Eli se on jatkoa sen 300 päivän jälkeen. Ja todella sitä pitää hakea ajoissa. Kun siirrytään sairauspäiviltä kuntoustuelle, käsittely kestää parisen kuukautta. Jos kuntoutustuki myönnetään, sitä maksetaan takautuvasti. Ja todella kuntoustuki on sinun tämänhetkisen eläkkeesi määrä.
Kyllä se niin on, että eläkkeestäsi/kuntoustuesta päätetään sinua näkemättä lääkärinlausuntojen perusteella. Jos siellä on joku hyvä tulos, niin voi olla että hylkäys tulee.
Kyllä sinulla on oikeus käyttää yksityislääkäriä ja hänen lausuntoaan liitteenä.
Lääkärit ovat toisilleen hyvin kollegiaalisia, joten tuo mainitsemasi sivulause on hyvälle lääkärille riittävä peruste epäillä sanojasi - siitä, miten kuvaat oireittesi vaikeutta.
Itse olen saanut pelkästään suorastaan paskaa kohtelua lääkäreiltä, jotka minua paremmin "tietävät" oireeni.
Olen nuori reumaatikko. Ensimmäiset kaksi vuotta olin lääkäreistä sairas, koska käytin keppiä liikkuessani. Jätin sen pois, koska huomasin, että asiani eivät etene, koska kepinkäyttöä pidetään syynä huonoon liikkumiseeni, ja näin ollen muihinkin oireisiini. Jopa eräässä Kelaan menneessä paperissa lukee, että pidän itseäni subjektiivisesti (!) kykenemättömänä tekemään työtäni siis opiskeluani, jossa pitää liikkua pitkiä matkoja luentopaikkojen välillä.
Kepin kanssa kävelin 1,5 km. Ilman keppia 300 m. Ei jalka mitenkään parempi ollut, kompensoin kepin puutteen vähentämällä kaikkea liikkumistani rajusti. En myöskään opiskellut, koska en pystynyt, vaikka opintotuki juoksi.
Kepistä luovuttuani oireitani alettiin heti uskoa. Alle 3 kk päästä sain jo biolääkkeitä. Ne kuitenkin lopetettiin kalleuden takia. Tämän jälkeen vielä sytostaatit, jotka ovat maailman toiseksi tehokkaimpia lääkkeitä biolääkkeiden jälkeen, aiheuttivat minulle keuhkoreaktion, minkä takia nekin lopetettiin. Tilalle tuli tehottomampia lääkkeitä, minkä seurauksena monet uudet nivelet tulehtuivat, kilpirauhanen toimii enää vaivoin (samankaltaista kudosta kuin nivelet), myös reuman silmäoireita on tullut ja hemoglobiini romahtanut, kivut ovat noin kymmenkertaiset, joihin syön opiaatteja.
Tästä on nyt noin puoli vuotta.
Nyt oloni on lääkärien mielestä papereissa YLLÄTTÄEN huono. Siis mitä yllättävää siinä on, että kaksi parhainta lääkettä (joihin on jouduttu huonon hoitotasapainon takia menemään) otetaan pois ja tuloksena on huono olo! Nyt rivien välistä lääkäriltä on puhelimessa lipsahtanut, että kipuni ovat fibromyalgiatyyppisiä! Siis fibro ei tulehduta niveliä eikä nosta veren tulehdusarvoja.
Mitä tältä voi enää odottaa! Kohta varmaan lennän hoitopaikastani ulos, koska väitän silti kivenkovaa tarvitsevani parempaa lääkitystä. No yritän tässä viimeistellä opintojani. En voi enää kauan yliopistolla roikkua, joten urani alkaa sitten kuukausien paremman olon odottelulla, ellen jostain löydä jotain ihmeellistä suojatyöpaikkaa, jossa voi työskennellä vain 3 tuntia päivässä mutta palkka on kokopäiväisen. Urani alku ei kiinnosta lääkäreitä yhtään.
En uskalla edes ajatella, mitä tuo Kelaan kauan sitten mennyt "subjektiivisesti" työkyvytön -termi minulle tulevaisuudessa mahtaa teettää.
Noin mainittakoon tästä kunnostani, että portaita en pysty kulkemaan kuin muutaman askeleen ylöspäin. Kävelymatka on 500 m. Tuolilta ylöspääseminen on työlästä. Seisominen ei onnistu yhtäjaksoisesti.
Lonkat eivät anna istua yhtäjaksoisesti paria tuntia kauempaa. Sormet eivät jaksaa kirjoittaa koneella putkeen edes tuntia. Vähintään puolen tunnin taukoja on pidettävä koko ajan - siis vähintään kerran tunnissa, jolloin on päästävä makaamaan.
Niin että enpä osaa neuvoa. Yritä saada paremmat lausunnot lääkäreiltä. Jos niissä on mitään arveluttavaa, ei kannata lähettää eteenpäin, vaan pyytää paremmat.