Äitiys pelottaa...

Äidin ja lapsen välille syntyy vahva suhde jo ennen kuin lapsi tulee pois kohdusta. Vauva oppii tuntemaan äitinsä tuoksunkin ja siitähän se tunnistaa äitinsä ennen kuin kasvot tulevat tutuksi. En usko että lapsi alkaisi kovin pelkäämään tai ajattelemaan että sinä olet kauhea hirviö. JOkainen tuleva isä ja äiti käyvät nuo samat ajatukset läpi, mitä jos en osaa? Niin kuin monessa muussakin asiassa, kukaan ei ole seppä syntyessään äitiys ja isyys on koulutus joka kestää lapsen synnyttyä koko elämän ja aina oppii uutta. Se että sinua vanhemmat naiset osaavat käsitellä lapsia johtuu juuri siitä että heillä on kokemusta ja he ovat vanhempia mitä sinulla ei ole pystynytkään olemaan. Saat sen kokemuksen vain oman lapsen kautta. Minä kadehdin pienempää aikuisia kun he osasivat kaiken ja tuntui että miksi minä en voi osata ja mitä jos en ikinä osaa. Tajusin sitten että kokemus tulee aina vuosi vuodelta ja nyt tajuan sen että vain kokemalla asiat voi oppia.

Itku kuuluun elämään niin vahvasti kuin ilokin ja lapsen itku ei tarkoita sitä että sinä olet paha. Vauvat saattavat itkeä monestakin asiasta, mutta vauvaa ei pidä silloin missään nimessä välttää, itku on vähän kuin viestintä väline jolla vauva kertoo olotilansa ja joskus jopa kerjätä huomiota.

Se tuttusi lapsi saattoi vain vierastaa ja en usko että lapsi tarkoitti mitään että olisit huono ja kauhea. Niin kuin sanoin lapsen itkulle voi olla monta syytä.

Tulevia äitejä ja isia "valmennetaan" ennen lapsen syntymistä ja luulen että paras tapa on että käy juuri hoitamassa tuttusi/tuttunne lapsia ja sillä tavalla se kokemuskin karttuu. Ei kannata ruveta aristamaan se vain pahentaa tilannetta. Mutta varsinkin ensimmäiset vauvan itkut voivat olla hyvin pelottavia kun ei tiedä mitä pitäisi tehd' ja jos mikään ei auta.

Mutta vakuutan että se vauvaikä on aika pientä verrattuna siihen kun lapsi on 15.

Koska olet niin nuori vielä ja kannattaa odottaa ihan muutama vuosi vielä, mitään kiirettä ei ole. Nauti nyt elämästäsi ja anna vauva-asioiden painaa sitten kun niiden aika on.

Ei se,että yksi lapsi itkee sinun seurassa, tarkoita että et osais olla hyvä äiti sitten kun sen aika on. Sä muutenkaan oot tuskin hankkimassa lasta vielä lähiaikoina niin sulla on monta vuotta vielä aikaa kasvaa aikuisemmaksi.

Etkä taatusti oo ainoa, joka pelkää olevansa huono äiti. Mä en oo paljo miettiny minkälainen äiti olisin, koska en usko että tuun koskaan saamaan lapsia.

Mä oon viimeksi pitäny vauvaa sylissä kymmenvuotiaana. Mäkin pelkään,että satuttaisin lasta jotenki jos joku joskus pyytäis mua piteleen vauvaansa.

Älä huoli. Kuten jo sanottiin, äitiyteen kasvaa. Ja toki on tärkeetä ettet hanki lasta ennenkun oot itse valmis. Kyllä se poikkis oottaa. Ja mulle tuli ekaks mieleen, jännititkö tms. itse? Lapsethan vaistoaa kaiken todelal helposti. En pitäis minään ihmeenä jos tämä hoitotypy vaan aisti susta jonkinlaista epävarmuutta. Tai tosiaan vierasti. Ihan normaalia, ei taatusti johdu siitä että olisit mitenkään "kamala".