Yleisön pyynnöstä kirjoitan nyt tähän ihan oman runon. Tätä saa vapaasti arvostella.
Olisi kiva tietää miten voisin parantaa runoani.
Toivoisin siis asiallista kritiikkiä, enkä mitään verenhimoista kostoa tämänpäiväisistä kommenteistani.
Huivi
Olen kuin huivi sun kaulassa.
Lähellä sua ja solmussa.
Sua lämmitän ja tuoksusi imen.
Susta muhun jää jokunen hiven.
Sä aina otat mut mukaan.
Toivon: meitä ei erota kukaan.
Pelkään: kevät tulee ja lämmittää.
kohta on jo ihan hellettä.
Mut komeroon hylkäät,
silti toivoisin.
Varmaan syksyllä
otat mut takaisin.
Kun viimat tulee
ja kylmä sää,
tää mänttipää
taas sua lämmittää.
Olisi kiva tietää miten voisin parantaa runoani.
Toivoisin siis asiallista kritiikkiä, enkä mitään verenhimoista kostoa tämänpäiväisistä kommenteistani.
Huivi
Olen kuin huivi sun kaulassa.
Lähellä sua ja solmussa.
Sua lämmitän ja tuoksusi imen.
Susta muhun jää jokunen hiven.
Sä aina otat mut mukaan.
Toivon: meitä ei erota kukaan.
Pelkään: kevät tulee ja lämmittää.
kohta on jo ihan hellettä.
Mut komeroon hylkäät,
silti toivoisin.
Varmaan syksyllä
otat mut takaisin.
Kun viimat tulee
ja kylmä sää,
tää mänttipää
taas sua lämmittää.
Vastaukset 32
Vanhimmat
"Kevät tuli,
lumi suli,
puro sanoi:
puli puli."
Käänteisen sanajärjestyksen liiallinen käyttö on ensimmäinen asia, joka hieman häiritsee. Se on hyvä tehokeino, mutta koko runon läpi käytettynä saa runon kuulostamaan tärkätyltä ja vanhanaikaiselta.
Hyvä yritys, mutta melko mitäänsanomaton. Ei uusia ilmaisuja ja osa riimeistäkin puhkikuluneita.
Niinpäs taitaa ollakin. Itseänikin ärsyttää tuo käänteinen sanajärjestys muitten runoissa. En viitsinyt paljon paneutua aiheeseen. Piti vaan äkkiä laittaa jotain esimerkiksi kun runoja pyydettiin.
Minusta idea oli kuitenkin hyvä. Harvoin lukee rakkausrunoja kaulahuivista.
Mitenhän tuota riimittelyä voisi parantaa?
Kompastelua ja kohtaamattomuutta
heti otsikossa,
eivät siis kohtaa samalla tasolla,
huivi...
siis mikä tuli
heti mieleen runoa eteenpäin
lukiessani...
ajatuksiini pukkasi,
että ystävä ei kaipaa,
ja runon kirjoittajalla ei ole
tarvetta taloudenhoitajaan...
Siis sanoisinko nyt
tämä outo kohtaamattomuus,
irrallaanolon fiilistely,
että syksy ei todellakaan
sitten sitä kevättä.
Muuten ihan OK.
Jatkakaa ihmeessä harjoituksia,
ja mietintämyssyyn kannattaa ehkä sujauttaa
ainakin harkintaa agenttien hyväksikäytöstä
tällä runoilun raskaalla osastolla, rakkaus.
¤
Ja ottanette nyt huomioon Kriitikko,
että olen Taiteilija,
ja tänään ollut yhteydessä
Teihin (huomasitte eli ette)
useampaankin kertaan
tavalla tai toisella
tällä samaisella palstalla.
Näin on näreet.
Kirjoittamisiin!
aivan itsestään paremmaksi, kun hieman muutat sanajärjestyksiä. Lisää pari yllättävää sanaa mausteeksi ;)
Ihan mielenkiintoinen runo
tuo vertaus huivikaulassasi
Vähän lopuissa stemmausta riimeihin niin hyvä tulee.Vaikka eipä ne kai aina itselläkään kohtaa
ne sanan loput.
Kiitos vinkeistä.
Huomaatkos miten rakentavaa on antaa muutakin kuin pelkkää valheellista kehua?
Tuon runon oli tarkoitus kuvata sitä miltä tuntuu, kun huomaa olevansa vain se viimeinen hätävara.
Voisiko tuosta muokata jotenkin edes siedettävää? Omiin tekemisiin on niin vaikea suhtautua oikealla kritiikillä.
Kitos kuitenkin neuvoista ja ehdotuksista. Koitan petrata.
Kiitos siitä että kritiikkisi on muuttunut pehmeämpään suuntaan.Vaikka kritisoivaa saa olla.Oma ollut niin huono ja alakuloinen eikä valitettavasti ole ollut vähään aikaan sietokykyä ottaa vastaan oikein mitään.
Runojani saa kritisoida rakentavasti.Mutta olen liian herkkä jos se menee henkilökohtaisuuksiin.Koska en ole mikään nuolija niinkuin kirjoitit.Haluan kertoa ihmisille ne asiat joista pidän.Asenne elämään on muuttunut vammautumisen jälkeen,josta tosin olen toipumassa.Ihmisillä voi olla elämässä niitä hetkiä etteivät pysty juuri sillä hetkellä kestämään kritiikkiä.Itselle se herkkyys ei ole kenenkään nuolemista toivottavasti et luule niin.En vain jaksa tuomita ketään rajusti.
Elämä on itseäni satuttanut kovasti.
Kelläpäs se elämä helppoa olisi. Itselläkin on aika monesti kuolema mielessä. Sitä kautta oikeastaan löysin tämän palstan. Tiedäthän tilanteen, jolloin koko elämä menee uusiksi? Silloin runoilu tai maalaaminen auttaa.
Kieltämättä olen välillä aika jyrkkä, mutta kyllähän jokainen muukin tajuaa milloin mennään riman alta ja reilusti... Illan mittaan runot ovat parantuneet ja nyt on oikeastaan ihan ok luettavaa useimmat sepustukset.
Se nuolija-kommentti ei liittynyt sinuun, vaan yleiseen ärsyyntymiseeni palstan kommentointiin. Kaverit kehuvat toistensa runoja vaikka runo olisi kirjoitettu suoraan puhelinluettelosta.
Olen todella pahoillani jos olen loukannut sinua. Toisaalta olen tyytyväinen jos olen onnistunut herättämään edes jonkinlaisia tunteita. Positiivisia tai negatiivisia.
Kiitos!
Luulin sinua kylmäksi ja tunteettomaksi ihmiseksi,mutta huomaan että sisältä syvältä löytyy sielukas ihminen.Puhuit että halusit kuolla.Minusta tuntui tuolta kun istuin pyörätuolissa.Nyt kävelen.Olen sietänyt niin paljon loukkaamista ja haukkumista että en siksi kestä sitä kenellekään!Puolustus reaktio nousee välittömästi pystyyn.Se ei tarkoita sinulle henkilökohtaisesti vaikka täällä kirjoittaessa ne tunteet voi tuntea sellaisiksi.Tuli mieleen sekin kun joku kirjoitti omasta kuolleesta lapsestaa ja joku tuomitsi kirjoituksen siten ettei hän muka sure aidosti.Itse ihan oikeasti vaikket ehkä uskokaan kaiken jälkeen haluan välittää ihmisistä.Ehkä minusta ei ole vaan siihen että haukkuisin.Anteeksi jos sinuakin liikaa tuomitsin!Haluan olla vain edelleen se herkkä ihminen ja kovaa minusta ei saa tekemälläkään vaikka joku niin tahtoisi.Olen vain kasvanut tälläiseksi.Silti en nössö oo,kyllä se tempperamentti kirpoaa,mutta osaan myös pyytää anteeksi jos satutan.
Minut tuomittiin kuolleeksi aikanaan sukulaisteni ja ystävieni toimesta. Koska tämä johtui rehellisyydestä, päätin että pidän suoruudestani aina kiinni. Siksi sanon hieman liiankin jyrkästi mielipiteeni yleensä.
Mutta kun on menettänyt perheensä ja kaikki ystävänsä niin sitä tulee väkisinkin hieman kyyniseksi.
Tämä ei kuulu tietenkään ollenkaan runopalstalle, mutta päätin avautua hieman joka tapauksessa.
No ei se mitään niin tein minäkin!!Avauduin mutta mahtuu tänne.En mä silti mikään uskovainen oo vaikka nyt noin kirjoittelin lapsen puhtaudesta.Tässä oikeasti kaljaa juodessa!!:)
Mutta hyvä kun uskallat kertoa niin ymmärrän paljon paremmin.Siskon mies sanoo myös kaikki mitä se ajattelee mutta siitä se on jännä että mulle se ei sano.Se tietää että mä olen herkkä.Inhoan silti tekohymyjä ja teennäisyyttä en kestä että joku voivottelee mua!!Ja sen mä sanon aina suoraan.Varsinkin oli helvettiä olla pyörätuolissa se "avuton"vammainen.
Hei muttta ihan oikeasti mä en halua sulle pahaa
mä nään että sä olet kuitenkin hyvä ihminen tai sitten mulla on se "noita"vaisto se kuudes aisti jolla mä vaan huomaan.
Hei unohdin siitä lapsi runosta sanoa
siitä tuli mieleen lapsi tyhjä taulu on
Oliko se en muista miten kirjoitetaan
Tabula rasa.Vanhaan aikaan se kai tarkoitti ettei lapsi mitään tajua.Nykyään käsitys on muuttunut tuohon asiaan että lapsella ei ole vielä kokemuksia.Tyhmä ei ole vauvakaan.Korjatkoon joku jos haluaa sanamuodon oikean(tabula rasa).Siinä runossa lapsi on tyhjä kirja vertaus tuohon.Tässä on tutun kertomaa
viitaten lapsen puhtauteen kun syntyy:
Lapsella syntyessään siivet kuin enkelillä
kun ikää tulee siivet lyhenee
Näin tulkitsin tuon runon jota olet käyttänyt.Syntynyt vielä puhdas on.
Kirjoita rohkeasti itsekin.Kehitytään kaikki
mutta omalla tavalla omaan tyyliin.Tyylejä on monia taiteissa.
ehkä liikaa sun, sua sanonontoja?
tässä minun versioni, ei välttämättä parempi :)
"Olen kuin huivi kaulassasi
lähelläsi solmussa
lämmittäen tuoksuasi imen
susta jääden jokunen hiven
Mut mukaasi aina otat
toivon, meitä erota ei kukaan
pelkään, kevät tulee ja lämmittää
kohta on jo helle
Komeroon mut hylkäät
silti voivoisin
varmaan syksyllä
ottaisit takaisin
Viimat kun tulee
ja kylmä sää
tää mänttipää
sua taas lämmittää"
Toinen säkeistö ontuu.
Muuten on aika hieno runo.
Mitenhän tuota toista säkeistöä voisi parantaa?
Juuri tällaista palautetta toivoin.
Minä ehdottaisin toisen säkeistön ehkä näin…
"Mut mukaasi aina otat
toivon ettei meitä erota kukaan
pelkään kevään lämmittävän
kohta on jo helle"
:)
Koska kuitenkin tykkään enemmän loppusoinnullisista runoista niin toivoisin riimittelyä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Tyyliin:
"Mut mukaasi aina otat
eikä meitä erota kukaan.
Mutta aurinko lämmittää,
eikä mua siedä hullukaan."
Sopisko tuo enään ollenkaan runon alkuperäiseen ajatukseen?
oikein hyvinnii :) minä vain yritin mahdollisimman paljon
jäljitellä sinun sanoasi, etten muuttaisi runoa, ihan hyvä näin :)
Mites se runo sitten menee?
Nyt on tullu jo niin paljon korjauksia, että koko runo on ihan muuttunut.
Se oli tosin tämän topicin tarkoituskin.
"Olen kuin huivi kaulassasi
lähelläsi solmussa
lämmittäen tuoksuasi imen
susta jääden jokunen hiven
Mut mukaasi aina otat
eikä meitä erota mikään
kevät aurinko lämmittää
eikä mua siedä kukaan
Komeroon mut hylkäät
silti voivoisin
varmaan syksyllä
ottaisit takaisin
Viimat kun tulee
ja kylmä sää
tää mänttipää
sua taas lämmittää"
Olen kuin huivi kaulassasi.
Lähelläsi solmussa
Lämmittäen tuoksuasi imen.
Susta jäähän jokunen hiven?
Minut mukaasi otat aina.
Meitä ei erota mikään.
Mutta aurinko alkaa lämmittää,
et mua siedä sittenkään.
Komeroon mut hylkäät.
Silti toivoisin:
Syksyllä ottaisit
minut takaisin.
Kun viimat tulee
ja kylmä sää,
tää mänttipää
sua lämmittää.
Voisko tää mennä näin?
kyllä, ihan hyvä näinkin, mutta mielestäni minunkin ehdotus.... vai?
no jaa... kohta en enää tiedä mittään, mutta ihan kiva on ollut pohdiskella. :)
Sun juttuja on oikeestaan yli puolet tuossa runossa.
Multa tuli ajatus ja sä laitoit sen kuosiin.
Hauskaa! Kaikki runot pitäisi tehdä näin. Porukalla.
Pitää varmaan laittaa tuo lopullinen runo omaan topicciin ja kysyä mielipiteitä, vai olisko sulla vielä parannusehdotuksia?
Aivan, kaikki runot voisi tehdä porukalla, saisi useamman näkemyksen runoon.
Tätä runoa en osaa enää "parannella" enkä kommentoida, mutta...
ehkä seuraavaa... jatketaan? :)
Nyt riimit stemmaa hienosti
Siis minkä yleisön? Jo on suuret luulot sulla, et osaa kirjoittaa oikein mitään ja sitten kirjoitat onnettomia juttujasi ja luulet kuten suurin osa nykyään. Ei voi kuin ihmetellä, miten mitäänsanomattomat luulevat olevansa jotain. Huvittaa todella, en muuten, mutta kun luki sinunkin
kirjoitusta niin aika avutonta töherrystä tuo oli.
voinut jättää tuon kaiken sanomattakin, vaikka itse ehkä etevä oletkin.
Kieltämättä olet oikeassa,
oman tyhmyyteni tässä osoitin,
jokainen kirjoitus on arvokas,
vaikka ei olekaan monien mielestä kovin hyvä,
ja heikko runo kaikkinensa,
anteeksi tyhmyyteeni,
jokainen kirjoitus on arvokas,
huonoudesta huolimatta.
sanomatonta paskaa.
Miten tuosta saisi sellaisen, että se sykähdyttäisi edes jollain tavalla?
Vai onko koko juttu liian huono?
Itse olen tunteella leijaileva "räystäspääsky".
"Nuolaisen" kun siltä tuntuu ja laitanpa vielä perään päiväntoivotuksenkin. Se jotenkin tuntuu lämpöiseltä. Jokainen ottakoon sen niinkuin haluaa. Minä rakastan tunteella tulisielulla, joten se näkyy kirjoituksissakin. Raaputukseni ovat omia sielunpeilini kuvia.
Tulipa oikea raportointi, hymy.
Mukavaa illan jatkoja missä lienetkään.
Ensinnäkin kirjoitat puhekielen omaisesti; sua, susta, muhun, jo ihan, mut, mänttipää. Toisia tuomitset tästä, mutta et itseäsi.
Huolehtisin myös runon ulkoasun tasapainoisuudesta eli rivit suunnilleen yhtä pitkiä.
Kohta "Pelkään: kevät tulee ja lämmittää. kohta on jo ihan hellettä." ei avaudu.
Miettisin sinuna voisitko lyhentää runoasi? Miettiä hiukan pidemmälle lauseita? Esimerkiksi "Kun viimat tulee ja kylmä sää," sen voisi ehkä
ilmaista pelkällä viimalla. Viima voisi olla yksikössä. Jokainen käsittää, että viimaan liittyy
kylmyys.
Olet todella paneutunut runooni.
Kiitos hyvistä neuvoista ja vinkeistä.
Tiedän ettei tuo runo ole kovin kummoinen, mutta koitan parantaa.
Tällaista kritiikkiä kaipaisin lisää tälle palstalle.