Millamme lähti taivaaseen tiistaina klo 11,00. Oli perheemme kolmas jäsen, elikkä meidän karvainen rakas ystävämme. Millamme oli 14v vanha, Norjan harmaa, syksyllä 2006 todettiin Millalla sokeritauti, talvella 2007 meni näkö. Teinkö oikein päästää Milla taivaaseen. Muuten Millaa oli leikattu jo kolmeen kertaan, kohtu poistettiin,kasvaimia parikertaa.Siitä huolimatta itsesyytökset velloo mielessä. Samalla, otan osaa kanssaihmisille, jotka ovat olleet vastakkain, rakkauden ja eutanaasian kanssa.
Eutanaasia
ottaa koville
3427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kyllä sen koira-vanhuksestaan näkee, milloin on aika viimeisen matkan. otan osaa suruusi. meidän seropi-noutajamme lähti sateenkaarisillalle vajaat kaksi vuotta sitten. maitorauhas-syöpä oli tosi aggressiivinen, eikä lääkkeetkään auttaneet. meni jalat alta. koiramme oli kuollessaan 13,5 vuotias. vieläkin on ikävä vaikka on jo uusia koiria.
rakkaus ja eutanasia eivät ole vastakkaisia asioita, mutta otan osaa suruusi.
Rakkaudesta koiraani kohtaan minä ainakin tuon eutanasia -päätöksen tein. Vaikka päätös oli vaikea ja olisin halunnut vielä Rakkaani luonani pitää, niin en kuitenkaan halunnut kultani kärsivän enempää, kun oli mahdollisuus päästää hänet pois.
Onneksi Lemmikeillämme on eutanasian mahdollisuus.
Me ihmiset sen sijaan joudumme vanhuksina kärsimään ilman mahdollisuutta eutanasiaan. Toivoisinkin, että meille ihmisille annettaisiin sama mahdollisuus.
Minä en ainakaan haluaisi kivuista kärsien, vaipoissa ja toisten syötettävänä viimisiä hetkiäni viettää. Jos järki kulkee vielä ja toivoo poispääsyä, niin mielestäni se tulisi suoda. Eutanasiasta voisi myös olla vastaavia testamentteja, kuin elintenluovutuksesta ja elvytyskiellosta. Minä ainakin haluaisin, että päiväni päätettäisiin siinä vaiheessa kun elämäni ei ole enään ihmisarvoista, mutta en kuitenkaan enää itse kykene tuota toivetta esittämään.