Vaikka Tapio Rautavaara laulaa, ettei päivääkään vaihtaisi pois, niin minä kyllä vaihtaisin pois aika helvetin monta päivää -tai oikeastaan vuotta- elämästäni.
Eipä sitä nuorena kuvitellut, miten tarkoituksettomaksi elämä aikuisena muuttuu. Olen nyt 40 ja kun tässä iässä kuulemma miehet elävät elämänsä parasta aikaa ja ovat uransa huipulla, niin minä olen pohjalla. Kun on jo huomenlahjanaan saanut aloitekyvyttömän ja saamattoman luonteen, niin muuta ei tarvitakaan elämän pilaamiseksi.
En jaksanut nuorena kiinnostua mistään enkä tehdä päätöksiä tulevaisuudestani. Koulun raahustin läpi minimisuorituksilla ja opiskelupaikkoihinkin päädyin vain ajautumalla - halusin vain lisävuosia päättääkseni, mitä myöhemmin tekisin ja halusin vain paikan, jossa olla täysylöspidolla ja pitää hauskaa joitain vuosia. Näin tuli käytyä läpi pari opistotasoista sisäoppilaitosta. Samaan aikaan vanhat koulukaverini etenivät päämäärätietoisina urallaan ja saivat mukavat yhteiskunnalliset asemat, kuka esimiehenä, kuka päällikkönä, kuka poliitikkona, kuka julkkiksena.
Päädyin sitten lopulta yksinkertaiseen, tylsään, huonostipalkattuun työhön, jossa vähitellen kuolen elävältä. Vuosia reipasta rilluttelua, sitten naimisiin ja perhettä perustamaan, näin se meni. Mitään ei jäänyt säästöön, asuntokin on vain työsuhdevuokra-asunto. Tässä työssäni ikävystyn eläkkeelle saakka, jossain välissä ehkä vielä tulee avioero ja elatusmaksut.
Eivät ne mollivoittoisiksi haukutut suomalaisiskelmät olekaan niin vääristeleviä; sellaista säästöliekillä elämistä ja päämäärätöntä harhailuahan monen elämä on aina siihen saaka, kunnes arvoton elämä saa arvottoman lopun.
Eipä sitä nuorena kuvitellut, miten tarkoituksettomaksi elämä aikuisena muuttuu. Olen nyt 40 ja kun tässä iässä kuulemma miehet elävät elämänsä parasta aikaa ja ovat uransa huipulla, niin minä olen pohjalla. Kun on jo huomenlahjanaan saanut aloitekyvyttömän ja saamattoman luonteen, niin muuta ei tarvitakaan elämän pilaamiseksi.
En jaksanut nuorena kiinnostua mistään enkä tehdä päätöksiä tulevaisuudestani. Koulun raahustin läpi minimisuorituksilla ja opiskelupaikkoihinkin päädyin vain ajautumalla - halusin vain lisävuosia päättääkseni, mitä myöhemmin tekisin ja halusin vain paikan, jossa olla täysylöspidolla ja pitää hauskaa joitain vuosia. Näin tuli käytyä läpi pari opistotasoista sisäoppilaitosta. Samaan aikaan vanhat koulukaverini etenivät päämäärätietoisina urallaan ja saivat mukavat yhteiskunnalliset asemat, kuka esimiehenä, kuka päällikkönä, kuka poliitikkona, kuka julkkiksena.
Päädyin sitten lopulta yksinkertaiseen, tylsään, huonostipalkattuun työhön, jossa vähitellen kuolen elävältä. Vuosia reipasta rilluttelua, sitten naimisiin ja perhettä perustamaan, näin se meni. Mitään ei jäänyt säästöön, asuntokin on vain työsuhdevuokra-asunto. Tässä työssäni ikävystyn eläkkeelle saakka, jossain välissä ehkä vielä tulee avioero ja elatusmaksut.
Eivät ne mollivoittoisiksi haukutut suomalaisiskelmät olekaan niin vääristeleviä; sellaista säästöliekillä elämistä ja päämäärätöntä harhailuahan monen elämä on aina siihen saaka, kunnes arvoton elämä saa arvottoman lopun.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...aina voi tehdä jotain! Et ole vielä eronnut? Eikö kannattaisi tehdä jotain sen liiton suhteen, että se olisi taas elämisen arvoista?
Minä olen muuttanut monta kertaa elämääni - ja en tosiaankaan vaihtaisi ainuttakaan päivää pois. Silti minäkin olen enemmän ajautunut kuin suunnitellut, mutta olen tarttunut elämän antamiin tilaisuuksiin.
olen köyhä - opiskelen taas. Täytin just 38, ja parin vuoden päästä olen filosofian maisteri!!! Jee, kova juttu puoliorvolle, alkoholistin pennulle, joka lähti kotaan 16 vee - ja olen ylpeä itsestäni. Minä olen saanut tämän aikaan. Vaikka en sen kummemmin hyväpalkkaista ja hienoa työtä saisikaan - voinhan olla vaikka tarjoilijan edelleen - tiedä silti saavuttaneeni itse jotakin.
Aurinko paistaa!
Ala elämään.
Oma elämäkin on jokaisella, oli sitten millaisessa suhteessa tahansa.
Kukaan ei voi elää sun puolestasi.
Päätä, mitä sinä haluat ja tahdot.
Oliskohan korkea aika ?
Rohkeutta. T. eräs, samoissa tunnelmissa.
"Ala elää!". Helppo sanoa, niin kovin helppo! Se tarkoittaa, että minun pitäisi muuttaa yks-kaks-naps koko passiivinen luonteeni aktiiviseksi! Kerro sitten, millä se onnistuu. Antaako Jumala taivaasta tuosta vain yht'äkkiä tarvittavan tahdon, kyvyn ja energian?
Kyllä anttaa, kun oikein pyydät :)
...tehnyt suunnitelman elämäsi kohentamiseksi? Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä, vai mitenkä se sanonta nyt menikään?
Väärin. Typerä fraasi. Tänään on loppuelämäsi kolmas päivä.
...ole kuullutkaan. Eli mitä se tarkoittaa?
Siis tuo lause on syntynyt, kun joku on saanut kyllästymiseen asti kuulla hoettavan muka-oivaltavaa fraasia "viimeisestä päivästä". Se on syntynyt vastalauseeksi latteuksille, eikä sinänsä tarkoita muuta, kuin että joskushan sen loppuelämän on alettava: joka päivä ei voi olla "ensimmäinen".