olipa kerran paljon sanoja
herkkiä ja viisaita
taskut ja povet pullollaan
sydän roikkui puvuntaskusta
aika tuli ja opetti
siivoa sydämesi syvälle
haarniskasi uumeniin
herkkiä ja viisaita
taskut ja povet pullollaan
sydän roikkui puvuntaskusta
aika tuli ja opetti
siivoa sydämesi syvälle
haarniskasi uumeniin
Vastaukset 5
Vanhimmat
Umpimielisessä huoneessa
odotus saa sairaiden sävyt,
kun kelloni tekee hetkistä
todellisuutta.
Otan patterit pois. Sydän ei tikitä.
Kun aikaa ei ole
se riittää jokaiseen
ikuisuuteen.
__________
Tämä nyt vain sattui pulpahtamaan päähäni runoasi lukiessa. Säepari "sydän roikkui puvuntaskusta/ aika tuli ja opetti" herättää kivoja mielikuvia. Tai eivät ne niin hupaisia oikeastaan ole: Kello on ihmisten sydän, jonka tarvittaessa voi kaivaa puvuntaskusta ja osoittaa siitä totuuden. Ihmiset ovat kiireessään unohtaneet, että kauneimmatkaan sanat eivät riitä kaikkeen.
Tai ehkä olen väärässä. Ehkä se on sittenkin toisin päin. Että ennen ihmisten sydämet olivat pinnalla ja he osasivat käyttää niitä vähintäänkin yhtä hyvin kuin vanhanaikaisia taskunauriitaan. Että ennen arvostettiin sanoja, jos ne olivat kauniita ja viisaita ja nykyään arvostetaan vain "totuutta", vaikka se kuinka satuttaisi. Sydämen voi tunkea jonnekin, josta se ei tule häiritsemään arkipäivän askareita. Sydämen puuttuessa pitää toki nähdä hieman vaivaa. Silloinhan jokaisen on rakennettava haarniska itselleen karkeita totuuksia vastaan, joita sydämettömillä on tapana laukoa.
Huh-hei... Sekosin taas ajatuksessani. Veistini on joka tapauksessa tämä: pidän runostasi, kiitos siitä.
joka taannoin aloitti runonsa sanalla "Ja" ja sai runollisen analyysin vastaansa -
Teilläpä on paljon kykyä sanoa vähistäkin sanoista vaikka mitä - dialogi on kykynne,
nähdä vähässä paljonkin?
- nöyrä kiitos -
Oli valtavan
hyvä tiivistymä siitä,
miten käy -
jos onnistuu sydämensä
taitavimmin haarniskansa
uumeniin kätkemään -
elävä ikuisuus - aikaa ei ole -
ei ole tosin tunteitakaan -
onko se sitten helvetti itseasiassa..
En arvannut, että olit sama ihminen "joka aloitti runonsa sanalla 'ja'". Kummaa. Jokin kai tyylissäsi nappasi huomioni jälleen, aivan ansaitusti. Ja mitä tulee paljoon vähässä, voin kertoa, etteivät minua kirjoittajana kiinnosta suuret, mahtailevat kulissit vaan aivan arkiset elämän ihmeellisyydet.
Arjessa tapahtuvat
suurimmat asiat
piilotetusti -
pienet sanat,
hetken kohtaamiset,
häivähdys onnesta
ehkäpä juuri
suuret kulissit
saavat usein vain
banaalin lopun
in irl
& ehkä jopa
runomaailmassa
kiitos kommentista