Minä, poika, 15 vuotta, olen sellainen, joka ei koskaan biletä kavereiden kanssa (minulla ei ole ystäviä). En edes pidä mitään isoja bailuja, vaan esimerkiksi perjantai-illat vietän yleensä rauhallisesti kotona. Kun viikonloppu alkaa, ja kun olen siivonnut kodin (vanhemmat maksavat minulle palkkaa, kun siivoan kotimme), niin lösähdän kahdeksan aikoihin sohvalle katsomaan TV:stä Simpsoneita ja Monty Pythonia, sitten surffailen vähän aikaa netissä, luen jotain (nyt on työn alla Stephen Kingin kauhutarina Unensieppaja) ja katson DVD:itä. Lauantaisin on useinmiten jotain menoa (osaan huvitella yksin). Minua on kuitenkin hieman askarruttanut, että voiko yksikään tervejärkinen tytöntyllerö ihastua tällaiseen kotihiireen?
Never parties
Kotona vihtyvä
101011
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Leijailisin pilvissä, jos tuntisin jonkun tuollaisen! Poikien ei todellakaan tarvi olla aina menossa. Oikeesti!
vaikka minä:) no ei vaa. se riippuu susta itestä:) jos et koskaa tapaa ketää tai puhu kellekkää, tottakai se on epätodennäköisenpää kuin se et jos sä kuljet paljo jossai ja näät paljo ihmisii. ei kaikki likat tykkää bilettävistä rämäpäistä, on paljoki niitä jotka tykkää olla rauhassa hiljaisuudessa ihan vaa kahenkesken.
Miksipä ei... Itse olen lähes samanlainen, vieläpä kolmisen vuotta vanhempi.. Kaverit kyllä pyytävät lähtemään baarin mutta minäpä en pahemmin innostu. Ja kyllä sitä netissä tapaa jos jonkun näköstä tyttöä :)... Kyllä se kun jaksat vain odottaa niin joku varmastikkin tykästyy.. Toki epätodennäköisempää se on, mutta kyllä meille kaikille se joku on siellä jossain.. :)
Nyt leikitään :D Leikitään että joku tyttö olisi ihastunut sinuun ja jne. hän pyytäisi sinua ulos esim. elokuviin tai pitsalle.. menisitkö vai siivoaisit/surffailisit netissä/lukisit mieluummin yksin kotona? uskon että voi ihan hyvin ihastua mutta jos aiot mieluummin istua kotona niin se ihastus haihtuu pian.
Et sanonut kylläkään että oletko yksin kotona vaan laiskuuttasi tai jnt vai kaverin puutteesta..
Tais olla vähä sekava toivottavast ymmärsit :D
Syy siihen, miksi vietän perjantai-illat yksin kotona, on se, että kun olen saanut palkkasiivouksen tehtyä, niin raskaan kouluviikon jälkeen pitää rentoutua, sillä minun on ladattava akkujani, että jaksaisin koko seuraavan kouluviikkon. Ja viihdyn sitä paitsi erittäin hyvin omissa oloissani.
Toinen syy on se, että minulla ei ole ystäviä kuin yksi kappale (ja hänkin asuu Polvijärvellä). Tarkoitin siis, ettei minulla ole täällä Helsingissä yhtään ystävää. En oikein pysty ystävystymään toisten ihmisten kanssa ja minulla on myös luottamuspula toisiin, sillä minua on koko seiskaluokan ajan kiusattu, enkä uskalla luottaa kehenkään.
Kuinkahan teidän mielestänne bilettäminen määritellään tässä keskustelussa? Jos se määritellään niin, että mennään isolla joukolla jonkun kaverin luo joraamaan, kuuntelemaan musiikkia täysillä, juoruilemaan, dokaamaan, pröystäilemään uusilla kuteillaan ja niin edelleen, niin en koskaan tee näin. Jos taas se määritellään niin, että käy paljon esimerkiksi leffassa, ravintolassa, museoissa ynnä muussa sellaisessa tai ylipäänsä roikkuu kaupungilla iltaisin, niin teen näin aika monena lauantaina, sillä perjantai on rentoutumispäivä, lauantai on ohjelmapäivä. Kulttuuri-ihmisiä siis olen.
No sittenhän sinä viihdyt muualla kuin kotona...:) Uskon, että on varmasti tyttöjä, joita "kultturi" kiinnostaa enemmän kuin se tavallinen viikonloppu biletys. Mutta ehkäpä on olemassa yksi niin sinunlaisesi tyttö, ettei se heti vain tule vastaan. Eikä sen ehkä viisitoista vuotiaana tarvitsekaan vielä tulla...:)
Koska mitä oikeasti tekee monilla ihastumisilla tai "ihailijoilla" tärkeintä, että joskus on oikeasti niin ihana toinen ihminen. Sitä ei varmaankaan korvaa jonkun toisen kymmenen tyttöystävää.
Ja tyttönä ajattelen niin, ettei minua hirveästi kiinnostaisikaan poika, jolla olisi ollut jo monta tyttöystävää... ehkäpä sitä poikaakaan ei oikeasti kiinnostaisi juuri minä vaan se, että sillä nyt olisi vain tyttökaveri ja se saisi tuntea olevansa naistenmies tai mitä tahansa. Melkeinpä odotan sellaista poikaa, joka ei olisi koskaan seurustellut, vaan hänellä olisi ollut vain kaverisuhteita tyttöjen kanssa:)
Joo tottakai vois. Unensieppaaja on muuten tosi seko kirja :)
Kun vielä lisäisit tuohon liikunnallisuuden, niin minun korviini kuulostaisi tosi kivalta:) Vaikka joku lenkkeíly ym. Ja uskon, että sinullakin voi itsetunto parantua. Yleensä yläasteen aikana monilla se on kaikkein alhaisimmillaan.
Varmasti joku tervejärkinen tyttö voi ihastua suhun:) Ja sinun luonteesihan on se tärkein, eikä se, että mitä teet viikonloppuna. Et sinäkään varmaan ihastu jossain tytössä siihen, että miten se nyt viettää viikonloput vaan siihen tyttöön:) Eikä siihen, että onko sillä tytöllä miljoona kaveria tai onko sillä rikkaat vanhemmat.
Kotona viihtyvät pojat ovat minun makuuni, koska itsekin olen viikonloput kotona yleensä.. :)