Lähihoitajana mies

mieshoitajista. Vähänkin hoivahommia tehnyt oppii nopeasti kädentaidot, mieshoitaja pystyy monesti olemuksellaan johdattelemaan esim. dementoituneita miehiä toivottuun suuntaan ja aluksi häveliäät naisvanhukset sopeutuvat, kun aistivat asiallisuuden. Kerran eräs vanhus huokaisi: Piti 100-vuotiaaksi elää, että piti vieras mies päästää noin lähelle!
Tervetuloa alalle! Työyhteisökeskustelussa mieshoitaja usein esittää ajattelunarvoisia näkökulmia.

Enemmän kuin toivottavaa, että miehiäkin tulisi alalle! Työilmapiiri on kummasti erilainen, siis parempi, kuin naisten seassa on myös edes yksi mies. Paljon rennompaa ja avoimempaa. Potilaiden kohdalta huomaa, että kyllä hekin ottavat hyvin vastaan mieshoitajia. Muutaman kerran ollut opiskelijoina ja kaikki ovat yleensä tykänneet. Ja mitä tulee tuohon pesuun, niin kyllä potilaat ymmärtävät, että työtähän siinä vain tehdään, ei muuta. Joten lämpimästi tervetuloa alalle!!

Olen lapsiin- ja nuoriin suuntautunut lähäri. Tällä hetkellä työskentelen vanhusten päivätoiminnan ohjaajana. Kerran viikossa pesen 8 mummoa. Pesut yleensä pää, selkä, jalat. Yhden pesen kokonaan. Kyllähän he aluksi vierastivat miestä, mutta äkkiä siihen tottuu, kun sitä ajattelee vain työnä.

kun pesee persettä. Ilman kokemuslisää, päivävuoroa tekemällä, brutto 1630. (pakko) tehdä päätyön lisäksi toista työtä.)

Tervetuloa alalle, täällä miehiä tarvitaan lisää ja paljon. Kyllä kaikki pääsääntöisesti suhtautuu mieshoitajiin ja usein myös hyötyä miehistä erityisesti dementikkopuolella sekä muutenkin arkaluontoisissakin asioissa antaa tukea ja neuvoja. Miehet osaamme löytää olennaisia juttuja ja usein tiivistää asioita. Saataisiin lisää palkkaakin, kun lisää miehiä ja asiat menisi muutenkin paremmin ehkä eteenpäin, nyt pyöritellään ja voivotellaan samoja asioita, joita pyöritelty kymmeniä vuosia...! Syvältä on alan palkka ja arvostus, mutta arvostus kasvaa vaan, jos päättäjät oikeasti joutuisivat näitä hommia tekemään. Asiakkaat suhtautuu miehiin hyvin. Josku jotkut naiset ujostelee alkuun ja sitten on joillakin miehillä vähän asenneongelmia, mutta aika äkkiä nekin tottuvat ja jälkeenpäin kiittelevät, että miehistä näkökulmaa ja tukea, turvaa löytyy sairastaessakin. Todella vaativa, mutta mielenkiintoinen ala, koskaan et tiedä, mitä tapahtuu jne. Itsekin tehnyt monenlaisia hommia ja voitaa it-alan, teollisuudentyöt jne, vikoineenkin. Raha ei ole tärkeintä, myöntävät rikkaatkin sairastuttuaan, eivät ennen.

Tervetuloa alalle!

Ei sinun tarvitse hoitotilanteita pelätä. Aluksi varsinkin vanhemmat naispotilaat saattavat vierastaa uutta mieshoitajaa esim. kylvetysten yhteydessä, mutta nopeasti he siihen tottuvat. Itse totut todennäköisesti jo opiskeluaikanasi käsittelemään nämä tilanteet.

Mieshoitaja saa työpaikassaan usein myös tiettyjä sosiaalisia etuja. Mieshoitajan sanaa kuunnellaan kun tehdään yhteisiä päätöksiä. Usein miehen läsnäolo työyhteisössä tasoittaa kaikenlaisia "kuhinoita" hoitoyhteisössä, varsinkin, jos osaa itse ottaa etäisyyttä näihin kuppikuntiin.

Miehinen jämäkkyys on aina tervetullutta naislauman keskelle. Kuitenkin täytyy osata kunnioittaa työtovereita ja kuunnella heidän ajatuksiaan ja ideoitaan. "Kukkona tunkiolla" -mentaliteetilla et pitkälle pärjää, sillä saat itsellesi vain selkäänpuukottajia!

Mieshoitaja ei ole enää mikään uusi asia mahdollisesti tuleville kollegoillesi. Riippuu paljon itsestäsi ja omasta persoonastasti, millaisen aseman työyhteisössä saavutat. Aivan kuten millä tahansa muullakin alalla.

Toivon Sinulle viisautta ja rohkeutta tulevalle valinnallesi.

Itse en ole katunut päivääkään!