Niin siis kyse on nyt siitä tavallisestä: olen ihastunut, enkä kykene ujouttani mennä puhumaan tälle kyseiselle pojalle. Pyytäisinkin siis neuvoja siihen, että miten saisin hänet tulemaan juttelemaan minulle.
Se etten uskalla itse tehdä aloitetta, vaikka uskon toisaalta hänenkin olevan kiinnostunut; ei ole vain mikään pieni mutka matkassa vaan en vain kertakaikkiaan saa liikutettua itseäni hänen luokseen saati sitten puhuttua hänelle mitään. Eli jos joku viitsii vastata niin sen verran voin jo etukäteen todeta, että niistä "Ole vaan rohkea" ja "Reippaasti juttusille" -kommenteista on minulle tuskin mitään apua.
PS. Olen siis, jos sillä nyt mitään merkitystä edes on, lukion ensimmäisellä ja samoin on ihastuksenikin.
Se etten uskalla itse tehdä aloitetta, vaikka uskon toisaalta hänenkin olevan kiinnostunut; ei ole vain mikään pieni mutka matkassa vaan en vain kertakaikkiaan saa liikutettua itseäni hänen luokseen saati sitten puhuttua hänelle mitään. Eli jos joku viitsii vastata niin sen verran voin jo etukäteen todeta, että niistä "Ole vaan rohkea" ja "Reippaasti juttusille" -kommenteista on minulle tuskin mitään apua.
PS. Olen siis, jos sillä nyt mitään merkitystä edes on, lukion ensimmäisellä ja samoin on ihastuksenikin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eli olet ujo ja ihastunut, vanha kaava, pitäis jo jonkun ihmisen olla keksinyt kaikkien näiden vuosien aikana ratkaisu näin pieneen pulmaan :D Tai isohan se kieltämättä omalla kohdalla on. Jos et uskalla mennä puhumaan itse, voit laittaa kaverin asialle, paitsi tällöin on suurena vaarana, että tämä ihastuu kaveriisi. Eli, ei auta muu kuin laittaa teinimäisesti tekstaria tai sitten viikinkimäisesti ämpärillinen verta päälle ja juosta karjuen puhumaan sille.... ... tai yksinkertaisesti keräät rohkeutta juttusille menemistä varten. Yksi mikä voisi auttaa, on että otat pari kaveria siihen lähelle henkiseksi tueksi, vaikka jonnekin kulman taakse kurkkimaan :D
Valitan ettei musta ole paljoa apua, mutta toivottavasti edes pientä aatesuuntaa valaisin =) Ja tuskin eroaa poikien ja tyttöjen rohkeuden kerääminenkään milläänlailla, kaverit ne meilläkin antaa henkistä tukea tuikassa tilanteessa :D Ei tosiaan kannata mennä puhumaan jos jännittää liikaa, koska silloin koko hommasta ei tule mitään, ellei tämä ole ymmärtäväinen :D Eli silloin isket kiinni kun on sopiva aika. Äläkä jänistä jos olet jo menemässä, sitten vaan pidät hermosi rautaisina =)
Itte olen kans lukios ja jotkut tytöt kattelee sillon tällön mua pitkäänkin. En kuitenkaan itte uskalla mennä näille puhumaan ja olisin aika pilvissä jos joku niistä tulis puhumaan mulle.
Vaan eipä siitä puhumisesta mitään tule. En pysty voittamaan ujouttani, olen yrittänyt monta kertaa, mutta kun olen siinä koulun käytävällä häntä kohti kävellyt, en ole saanut pysäytettyä itseäni, olen vaan jatkanut matkaa.. :(
Se ei auta että aaijon/päätän mennä puhumaan ihastukselleni, koska sitten kun se pitäisi tehdä, niin jänistän..
No, ehkäpä mä sen rohkeuden sitten jostain löydän... Saa nähdä.
Kiitos vielä viestistäsi :)
tässä pienessä humalassa tulee mieleen, jokin yhteen törmäys :D.. kuten vaikka ruokalassa vahingossa kaadat maidot hänen päälleen mikä on jo legenda :), tai vaikka olet "kompastuvinasi" hänen lähelleen :)..
Kippaa maitoa housuille:
Ja sit kaataa sitä maitoo "no voi saatana!!! mikä helvetti tätä lasia vaivaa, etkö jumalauta pysy ees kädessä!!!!" Sitten heti perään "hei sori kauheesti, ei ollu tarkotus..tai siis oli, tai siis ei ollu, eiku, eiku...
Kompastuu:
Kävelet sen ohi hipasten sen jalkaa, kaadut turvalles sen viereen ja huudat "no voi jumalauta saatana ku ei osaa ees kävellä perkele!!!!" ja sitten "ohoh, hupsista, anteeks kun potkaisin sua =)".
PS.
unoha tämä viesti ;)