Olen ajatellut, että onko minulle iskemässä joku kolmenkympin kriisi? Olen kohta kolmikymppinen nainen ja viimeisen vuoden ajan ollut kamalan vaikeaa henkisesti ja tuntuu vain pahenevan.
- Kaikki ihmiset tuntuvat typerille, moukkamaisille ja ymmärtämättömille, eikä ole into olla kenenkään kanssa ystävä, tuttava tai tekemisissä. Erakoitumista. Oma puolisokin tuntuu täysin väärälle, ja että moni asia on mennyt hänen vuoksi pilalle. Aina edes viitsi vastata puhelimeen kun hän soittaa. Tympii vain yhteiseläminen.
- Koko maailma ja yhteiskunta ahdistaa. Kaikki on mennyt pilalle, luonto paskainen, ja maailmanloppu tulossa.
- Oma työ ei enää innosta tippaakaan (ennen oli kutsumustyö) jokainen päivä on väkinäinen lähteä töihin ja siellä ei jaksa hymyillä tai tehdä paljon mitään.
- Ei jaksa pitää huolta kodista, eikä välittää pätkääkään miltä siellä näyttää, ei siivota, ei tiskata ennenkuin astiat loppuu.
- Ei jaksa aina edes käydä suihkussa tai pestä meikkejä pois. Sukkia ja alkkareita ei välitä aina vaihtaa ja pitää samoja päälyvaatteita.
- Kaikki ennen innostavat asiat on menettänyt merkityksensä, eikä mikään innosta.
- Elämä tuntuu vain epätoivoiselle ja loputtoman ahdistavalle, josta vain kuolema olisi vapautus.
- Pettymys koko elämää kohtaan. Nuorena sen kuvitteli IHAN erilaiseksi. Pettynyt koko tähän aikuisuuteen, että se onkin tämmöistä vaikeaa paskaa ja pelkkää rahantienaamista. Keinotekoista ja teeskenneltyä paskaa.
Jokainen päivä on vaikea. Saa pakottaa itsensä aamulla vuoteesta ylös ja hyvä kun jaksaa hengittää ja raahautua työpaikalle ja sieltä takaisin. Ruokahalu on kadonnut jonnekin, mikään ei tunnu miltään.
Elämään Pettynyt
21
3810
Vastaukset
- masentunut,
kannattaisi käydä lääkärillä.
- Anonyymi
Se pahentaa.
- Anonyymi
Mitä luulet lääkärin voivan tehdä asialle? Lääkkeet eivät juuri ole parannuskeino.
- eräs mies
aamuisin masentaa töihin lähtö ja siellä oleminen tympii.
lasten takia sitä tulee tehtyä ja niistä lapsista ja niiden kanssa olemisesta saan voimia jaksamiseen.
yhteiskuntaa ja luontoa ei kestä edes ajatella ne on saatu niin huonolle tolalle ettei oikeasti voi ymmärtää ihmisten typeryyttä.
rahan takia itsensä myyminen vituttaa koen töissä käynnin eräänlaisen huoraamisen muotona.
lopettaisin mokoman paskan jos vain olisi taloudellisesti mahdollista.
onneksi mulla on yksi harrastus josta todella pidän ja saan siitä mielekkyyttä elämään.
harmi ettei siitä voi tehdä elantoa mutta saanpahan siitä edes hyvän mielen.
jaksamisiin vaikka elämä enimmäkseen potkii niin kyllä se onneksi joskus hymyileekin. - 25 vuotta masentunut
Minä olen samassa kuin sinä, paitsi että ikäni on 37 vuotta. Mutta hyvä uutinen on se, ettei elämä jatku ikuisesti, kyllä kuolema korjaa aikanaan. Tässä iässä jo puolet elämästä on eletty. Enää puolet kakusta istuttavana.
Sinäkin olet kolmikymppinen ja moni sanoo nuo samat asiat 16-18 -vuotiaana. Ajattele kuinka pitkään HEIDÄN on kärsittävä!
Mutta kohta pääsen mullan alle ja se piristää mieltä. Ja pääset sinäkin. - Nimetön
Mulla on samanlaisia fiilareita. Mun elämästä tekee sietämättömän se, että rakastamani mies laittoi jo toisen kerran avioeron vireille ja jouduin lähtemään omasta kodistani toistamiseen. Mun mielestä me oltiin ihan tarpeeksi onnellisia, ja tämä toinen romahdus tuntuu siksi sietämättömältä ja epäreilulta. Paska tulevaisuus edessä, kukaan ei enää huolehdi eikä välitä, yhtä helvetinmoista taistelua luvassa. Oon kans kohta kolmikymminen enkä tajua miksi mun kanssa mentiin naimisiin ja sitten en kelvannutkaan. Onneksi niitä lapsia ei ole. Koskaan ei kyllä tulekaan, en halua monistaa tätä ahdistusta!!!
Toivottavasti vuoden kuluttua asiat ovat paljon paremmin.
Koitetaan nyt kestää vielä. Epänormaalia kai se olisi jos ei tässä maailmassa oirehtisi. - kohtalotoveri
voi paska.
sinä kirjoitit juuri minun tarinani.
luojan kiitos tällaisia palstoja ja keskustelumahdollisuuksia on olemassa!!!
minä en aio sanoa sulle että mene lääkäriin ja hommaa pillerit (koska en aio tehdä niin itsekään) vaan tästä tulee kasa sympatiaa.
minä olen ollut taistelija mutta kyllä tämä yhteiskunta imee mehut sitkeimmästäkin ihmisestä!!yksin et noiden fiilisten kanssa elä. masentuminen ja elämän mielekkyyden menetys on tällä hetkellä niin yleistä että kyllähän tässä puhutaan jo epidemiasta. ihmiset reagoivat yhteiskunnan muutokseen. meidän elämämme ei ole enää kovin luonnonmukaista, vaan tätä suorittamisen paskaa ja materian keräämistähän tämä on. sinun arvosi on sama kuin kiinteistösi ja muun omaisuutesi arvo.
me saamme liikaa informaatiota. ja totuus on että kyllähän tämä pallo käy liian pieneksi. jokapaikka saastuu. jatkuva taloudellinen kasvu ei todellakaan takaa parempaa elämänlaatua. herkimmät menee kyykkyyn, niin se vain on.
elämä on muuttunut (länsimaissa ainakin) niin paljon viimeisen sadan vuoden aikana, että eihän sitä voi edes ymmärtää. yhteisöllisyys on kadonnut, niin hyvässä kuin pahassakin. ei meitä ole ehkä tarkoitettu asumaan näissä betonitaloissa naapureita välttelemään. telkkarista tulvii viihdettä niin paljon että kun sitä tuijottaa monta tuntia päivässä niin alkaahan se oma elämä tuntua aika mitättömältä.
mutta älä luovuta!!!!!
sinä et ole ainoa. mulla on ollut masennusta enemmän ja vähemmän koko elämäni ajan. hammasta purren olen jatkanut eteenpäin. välillä en ole tajunnut yhtään mistään mitään, suorittanut vaan kun en ole "uskaltanut" itseäni tappaakaan.
mutta onnen hetkiäkin on ollut. mut paransi mun kaks lasta useammaks vuodeks, mutta nyt taas on pukannut kriisiä päälle. lasteni isä on vastuuton kakkiainen ja jätti meidät jo vuosia sitten (parempi niin, mutta jaksamisen kanssa on toisinaan niin ja näin).
kuule, kirjota tänne. täältä löytyy ymmärtäväisiä ihmisia ja kohtalotovereita enemmän kuin ehkä uskotkaan.
monet uskoo lääkkeisiin, jos et meinaa päästä paskafiiliksistä eroon niin voithan niitäkin kokeilla. masennus johtuu aineenvaihdunnan ongelmista aivoissa. tämä vaan on juuri tätä. meidän yhteiskunnassa lyödään purkki käteen ja sanotaan että koita pärjäillä. heikkoa on yhteisöllinen kannattelu. itsenäisesti pitää elää ja ylläpitää citynaamiota.
sulle on tullut jo monta vastausta, joten yksin et ainakaan ole.
yritetään!!!- kolmikymppinen
Kiitos kaikille ja vielä tuplakiitos sinulle "kohtalotoveri" erittäin viisaasta kirjoituksesta. Nuo asiat on niitä mitä minäkin juuri noin ajattelen.
On minulle itsellekin tullut mieleen, että kuinhan paljon meitä lähes kolmikymppisiä, elämään pettyneitä ja yhteiskuntaan masentuneita mahtaa olla? Se vaan tämä ikä alkaa olla sellainen, että tajuaa lopullisesti lapsuuden ja nuoruuden olevan ohitse, ne eivät enää takaisin tule ja nyt ollaan sitten aikuisia ja eletään aikuisten elämää, ja se on välillä todella karua ja masentavaa. Ja kun sitä ajattelee, että tällaistako se nyt sitten on sinne hamaan hautaan saakkaa?
Raha-pula: Rahaongelmat ja rahanpuute tuntuvat olevan ainainen ongelma. Ovat olleet parikymppisestä saakka ja varmasti tulevat aina olemaan. Kun on huonot tulot ja vielä ulosoton asiakas niin se varmistaa sen, ettei mitään omaisuutta tule koskaan kertymään.
Tyhmät ihmiset: Harvassa on ne ihmiset, joita voi kestää. Suurin osa on hyvin pinnallisia, itsekkäitä, "muita parempia", petollisia, ei niiden seurassa viihdy. Missä ovat vanhanajan "oikeat" ja reilut ihmiset? AIDOT?! Tuntuu et ihmiset pitää tärkeinä ja puhuvat ihan teennäisistä asioista ja heillä on pinnalliset pyrkimykset. Ei niitä pulinoita jaksa kuunnella.
Yhteiskunta pilalla: Kaikki on alkanut siitä, kun maaseutu alkoi tyhjentyä, alkoi teollistuminen, kaupungistuminen, ja kaikki hyvä vanha katosi. Omavaraisuus loppui, ihmisistä on tehty riippuvaisia ja orjuutettu elämä pelkkään rahan perässä juoksemiseen, kerrostalot ym ei ole ihmisten asuttavia paikkoja vaan teennäisiä, sairaita koppeja. Vielä tämä kamala teknologiakehitys, kaikki tämä on saanut ihmiset päästään sekaisin, ahdistumaan ja yhteiskunta mennyt pilalle ja teennäiseksi. Ja kaikki vain pahenee.
Luonto: Luonnon tilaa ajatellessa tulee surulliseksi ja vihaiseksi. Jokainen tietää, että olemme menneet tietyn rajan yli ja mitään ei ole enää paljoa tehtävissä tuhon pysäyttämiseksi ja tästä seuraa vielä "maailmanloppu" mullistuksineen. Emme ole välittäneet.
Joskus tuntuu sietämättömälle elää tällaisessa ongelmaisessa yhteiskunnassa. Ei ihme, että ihmiset voivat henkisesti niin pahoin. Ei samanlaista pahoinvointia ollut 1900-1950 jolloin elämä oli rauhallisempaa ja yksinkertaisempaa. Itsekään ei vielä omine ongelmineen aina jaksaisi enää ahdistua yhteiskunnan ongelmistakin mutta kun ne TIEDOSTAA niin se on helvettiä. - 25 vuotta masentunut
kolmikymppinen kirjoitti:
Kiitos kaikille ja vielä tuplakiitos sinulle "kohtalotoveri" erittäin viisaasta kirjoituksesta. Nuo asiat on niitä mitä minäkin juuri noin ajattelen.
On minulle itsellekin tullut mieleen, että kuinhan paljon meitä lähes kolmikymppisiä, elämään pettyneitä ja yhteiskuntaan masentuneita mahtaa olla? Se vaan tämä ikä alkaa olla sellainen, että tajuaa lopullisesti lapsuuden ja nuoruuden olevan ohitse, ne eivät enää takaisin tule ja nyt ollaan sitten aikuisia ja eletään aikuisten elämää, ja se on välillä todella karua ja masentavaa. Ja kun sitä ajattelee, että tällaistako se nyt sitten on sinne hamaan hautaan saakkaa?
Raha-pula: Rahaongelmat ja rahanpuute tuntuvat olevan ainainen ongelma. Ovat olleet parikymppisestä saakka ja varmasti tulevat aina olemaan. Kun on huonot tulot ja vielä ulosoton asiakas niin se varmistaa sen, ettei mitään omaisuutta tule koskaan kertymään.
Tyhmät ihmiset: Harvassa on ne ihmiset, joita voi kestää. Suurin osa on hyvin pinnallisia, itsekkäitä, "muita parempia", petollisia, ei niiden seurassa viihdy. Missä ovat vanhanajan "oikeat" ja reilut ihmiset? AIDOT?! Tuntuu et ihmiset pitää tärkeinä ja puhuvat ihan teennäisistä asioista ja heillä on pinnalliset pyrkimykset. Ei niitä pulinoita jaksa kuunnella.
Yhteiskunta pilalla: Kaikki on alkanut siitä, kun maaseutu alkoi tyhjentyä, alkoi teollistuminen, kaupungistuminen, ja kaikki hyvä vanha katosi. Omavaraisuus loppui, ihmisistä on tehty riippuvaisia ja orjuutettu elämä pelkkään rahan perässä juoksemiseen, kerrostalot ym ei ole ihmisten asuttavia paikkoja vaan teennäisiä, sairaita koppeja. Vielä tämä kamala teknologiakehitys, kaikki tämä on saanut ihmiset päästään sekaisin, ahdistumaan ja yhteiskunta mennyt pilalle ja teennäiseksi. Ja kaikki vain pahenee.
Luonto: Luonnon tilaa ajatellessa tulee surulliseksi ja vihaiseksi. Jokainen tietää, että olemme menneet tietyn rajan yli ja mitään ei ole enää paljoa tehtävissä tuhon pysäyttämiseksi ja tästä seuraa vielä "maailmanloppu" mullistuksineen. Emme ole välittäneet.
Joskus tuntuu sietämättömälle elää tällaisessa ongelmaisessa yhteiskunnassa. Ei ihme, että ihmiset voivat henkisesti niin pahoin. Ei samanlaista pahoinvointia ollut 1900-1950 jolloin elämä oli rauhallisempaa ja yksinkertaisempaa. Itsekään ei vielä omine ongelmineen aina jaksaisi enää ahdistua yhteiskunnan ongelmistakin mutta kun ne TIEDOSTAA niin se on helvettiä." Ei samanlaista pahoinvointia ollut 1900-1950 jolloin elämä oli rauhallisempaa ja yksinkertaisempaa. "
Olet väärässä. Suomi oli tyly, julma ja paska maa jossa ihmishengellä ei ollut kauheasti väliä, etenkään sota-aikana. Kun ei sodittu niin sitten muuten tapeltiin.
Kaiken kaikkiaan elämä oli lyhyt, mutta onneksi niin koska sen ajan ihminen oli kurja ja sairas ja nälkäinen. - kohtalotoveri
25 vuotta masentunut kirjoitti:
" Ei samanlaista pahoinvointia ollut 1900-1950 jolloin elämä oli rauhallisempaa ja yksinkertaisempaa. "
Olet väärässä. Suomi oli tyly, julma ja paska maa jossa ihmishengellä ei ollut kauheasti väliä, etenkään sota-aikana. Kun ei sodittu niin sitten muuten tapeltiin.
Kaiken kaikkiaan elämä oli lyhyt, mutta onneksi niin koska sen ajan ihminen oli kurja ja sairas ja nälkäinen.pelottava kommentti, vaikkakin ymmärrettävä...
eri sukupolvien ihmiset kokevat asiat eri tavalla. me ollaan "kolmekymppisen" kanssa kasvettu lapsuutemme jatkuvan kasvun ja kehityksen maailmassa. oli jonkinlainen turva ja lupaus jatkuvuudesta.
sitten tuli lama juuri sopivasti nuorena aikuisena kun olis pitänyt löytää se oma kolo yhteiskunnasta.
hyvin monet kriittiset yhteiskuntatieteilijät tiedostaa ja puhuu ääneenkin (jos vaan saavat jostain kanavan ajatuksilleen) siitä kuinka 90-luvun lama on jättänyt jälkensä meihin kaikkiin, etenkin niihin, jotka eivät palvo rahaa tai kunnioita(kyseenalaisiakin) auktoriteettejä. tämän hetken lapset ja nuoret kasvavat todella epävarmaan yhteiskuntaan. ennen kaikki oli köyhiä, nyt palvotaan niitä joilla on kaikkea (ulkonäköä, mainetta,rahaa...) millä ei sittenkään ole todellista merkitystä.
pahoinvointia on aina ollut, nykyään se on toisenlaista. ei nähdä nälkää mutta näännytään henkisyyden puutteeseen.
kolmekymppinen, me ollaan kasvettu irrallisuuden ja itsekkyyden kulttuuriin. nyt täytyis vaan alistua siihen, että pitäis nauttia telkkarin tuijotuksesta illasta toiseen. moni ihminenhän elää niin (ja voi pahoin).
mä nyt kyllä edelleen sanoisin niin, että sun masennukses on ehkä "tervekin" reaktio tämän planeetan kehitykseen, epäoikeudenmukaisuuteen ja ankeisiin tulevaisuuden näkymiin. minusta kuulostaa siltä (näin koen omalta kohdaltani ainakin käyneen ja prosessi jatkuu koko ajan) että sinä käyt läpi sekä henkilökohtaista kriisiä että reagoit maailman pahoinvointiin. olet ehkä tavanomaista empaattisempi? hyvä piirre ihmisessä, mutta se ei tee omasta elämästä kovin helppoa.
luulen, että sun masennukses tulee poikimaan hyvääkin. joudut punnitsemaan arvomaailmaas ja tekemään varmaan valintoja. kai niitä vaihtoehtojakin on. älä anna itsekkäiden kakkiaisten murtaa sua, vaan usko vaan itseesi!
minä en ole niitä jotka muuttavat hippikommuuniin, mutta olen itse muuttamassa elämääni tod.näk. aika rajustikin.
harkitse panoksen antamista vapaaehtoistyöhön ja mieti onko palkkatyösi sisältö sittenkään oikea. mikä siinä ahdistaa? mitä haluaisit aikaansaada? (mä asentan näköjään näitä kysymyksiä samalla itselleni...)
valoa tähän päivään! kyllä se tästä, toivoa on niin kauan kuin on elämää. - 25 vuotta masentunut
kohtalotoveri kirjoitti:
pelottava kommentti, vaikkakin ymmärrettävä...
eri sukupolvien ihmiset kokevat asiat eri tavalla. me ollaan "kolmekymppisen" kanssa kasvettu lapsuutemme jatkuvan kasvun ja kehityksen maailmassa. oli jonkinlainen turva ja lupaus jatkuvuudesta.
sitten tuli lama juuri sopivasti nuorena aikuisena kun olis pitänyt löytää se oma kolo yhteiskunnasta.
hyvin monet kriittiset yhteiskuntatieteilijät tiedostaa ja puhuu ääneenkin (jos vaan saavat jostain kanavan ajatuksilleen) siitä kuinka 90-luvun lama on jättänyt jälkensä meihin kaikkiin, etenkin niihin, jotka eivät palvo rahaa tai kunnioita(kyseenalaisiakin) auktoriteettejä. tämän hetken lapset ja nuoret kasvavat todella epävarmaan yhteiskuntaan. ennen kaikki oli köyhiä, nyt palvotaan niitä joilla on kaikkea (ulkonäköä, mainetta,rahaa...) millä ei sittenkään ole todellista merkitystä.
pahoinvointia on aina ollut, nykyään se on toisenlaista. ei nähdä nälkää mutta näännytään henkisyyden puutteeseen.
kolmekymppinen, me ollaan kasvettu irrallisuuden ja itsekkyyden kulttuuriin. nyt täytyis vaan alistua siihen, että pitäis nauttia telkkarin tuijotuksesta illasta toiseen. moni ihminenhän elää niin (ja voi pahoin).
mä nyt kyllä edelleen sanoisin niin, että sun masennukses on ehkä "tervekin" reaktio tämän planeetan kehitykseen, epäoikeudenmukaisuuteen ja ankeisiin tulevaisuuden näkymiin. minusta kuulostaa siltä (näin koen omalta kohdaltani ainakin käyneen ja prosessi jatkuu koko ajan) että sinä käyt läpi sekä henkilökohtaista kriisiä että reagoit maailman pahoinvointiin. olet ehkä tavanomaista empaattisempi? hyvä piirre ihmisessä, mutta se ei tee omasta elämästä kovin helppoa.
luulen, että sun masennukses tulee poikimaan hyvääkin. joudut punnitsemaan arvomaailmaas ja tekemään varmaan valintoja. kai niitä vaihtoehtojakin on. älä anna itsekkäiden kakkiaisten murtaa sua, vaan usko vaan itseesi!
minä en ole niitä jotka muuttavat hippikommuuniin, mutta olen itse muuttamassa elämääni tod.näk. aika rajustikin.
harkitse panoksen antamista vapaaehtoistyöhön ja mieti onko palkkatyösi sisältö sittenkään oikea. mikä siinä ahdistaa? mitä haluaisit aikaansaada? (mä asentan näköjään näitä kysymyksiä samalla itselleni...)
valoa tähän päivään! kyllä se tästä, toivoa on niin kauan kuin on elämää.Minä olen narsisti, minua alistettiin ja kurmuutettiin lapsena. Siksi minä olen masentunut. Minun elämäni on pirstana hamaan loppuun asti joka toivottavasti ei ole kaukana kun en saa ihmissuhteita ikinä toimiviksi. Lapset, koti ja työ, kaikki hajalla, kuinka siinä voisi olla onnellinen? Mutta perussyy on se narsismi.
"Kirjoittanut: kohtalotoveri 30.4.2007 klo 10.43
sitten tuli lama juuri sopivasti nuorena aikuisena kun olis pitänyt löytää se oma kolo yhteiskunnasta."
Näin tapahtui minulle kanssa.
Mutta kaavin paskan pois - olisiko sitä koloa sittenkään löytynyt? En minä ainakaan olisi löytänyt. Minä olisin sekoillut ihmissuhteiden kanssa, masentunut, elänyt kriisistä toiseen mutta kuitenkin elätellyt sairasta visiota siitä että tällainen elämä on normaalia.
Nyt tuli sen sijaan kertakaikkinen romahdus ja sellainen, että se oli ilmeistä kaikille. Mun nuppini tutkittiin ja minä TIEDÄN, ettei minua ja minun ihmissuhteitani vaivaa kirous, vaan se, että minut lapsena kasvatettiin väärin.
"lama on jättänyt jälkensä meihin kaikkiin, etenkin niihin, jotka eivät palvo rahaa tai kunnioita(kyseenalaisiakin) auktoriteettejä. tämän hetken lapset ja nuoret kasvavat todella epävarmaan yhteiskuntaan. ennen kaikki oli köyhiä, nyt palvotaan niitä joilla on kaikkea (ulkonäköä, mainetta,rahaa...) millä ei sittenkään ole todellista merkitystä."
Ota huomioon, että MUUTKIN on kavatettu sairaalla tavalla. Masennuksessa on se huono puoli, että vähän liikaa käpristyy itsensä ympärille ja eristäytyy muista.
Kun avautuu, niin huomaa juuri, että ihmiset ovat sairaita ja pahoinvoivia, mutta valitettavasti suuri osa ei ilmeisesti edes tiedosta olevansa sairas.
Todellisuus on niin raaka, etteivät ihmiset hyväksy sitä. Pistävät peukalon suuhunsa ja imevät sitä ja sitten onkin hyvää yötä.
Mutta näin on ollut AINA. Isovanhemmat kasvoivat kansalaissodan aikaan, jolloin lasten ruumiita oli pitkin poikin katuja kuin jotain jätettä. Siihen aikaan syntyi lapsia paljon ja lapsia paljon myös kuoli. Yksittäisellä lapsella ei ollut paljon arvoa.
Kun siitä oli selvitty, tuli toinen maailmansota. Kaverin äiti on vähän himmeä vanhalla iällään. Hän oli sodan aikana laskenut housuihinsa pommisuojassa kun häntä oli pelottanut niin paljon. Kotona oli sitten saanut selkäänsä siitä hyvästä että oli pissinyt housuihinsa.
No hän sitten kasvatti lapsensa hyvin brutaalilla ja epäinhimillisellä tavalla. Moni oli kuollut sodassa, taaskaan ei ollut mitään arvoa ihmishengellä. Veteraanit vetivät viinaa ja hakkasivat vaimojaan ja lapsiaan.
"nyt täytyis vaan alistua siihen, että pitäis nauttia telkkarin tuijotuksesta illasta toiseen. moni ihminenhän elää niin (ja voi pahoin)."
Ennen vanhaan alistuttiin siihen, että joku nulikka asepuvussa komensi miehet rintamalle. Olen käynyt taistelupaikoilla. Ne eivät ole herkille. Pelkästään lentävien puunkappaleiden määrä oli varmaan mahtava.
Kartalta katsottuna oli ihmetetävää, miksi jotain ihmeen monttua puolustettiin vimmaisesti. Kun kävin paikan päällä, kävi ilmi että puolustajat olivat olleet paikallisia. Heidän oma kylänsä oli palanut poroiksi juuri ennen. Ehkä moni kuoli "isänmaan puolesta" sodassa, mutta sanon, että moni kuoli siksi että näki oman tulevaisuutensa sortuvan liekkeihin kylän mukana.
Nyt on sentään ensi kertaa Suomen historiassa mahdollisuudet luoda onnellisuutta, ennen ei ollut. Laman liekkeihin on kadonnut minulta ura ja perhe.
"mä nyt kyllä edelleen sanoisin niin, että sun masennukses on ehkä "tervekin" reaktio tämän planeetan kehitykseen, epäoikeudenmukaisuuteen ja ankeisiin tulevaisuuden näkymiin. minusta kuulostaa siltä (näin koen omalta kohdaltani ainakin käyneen ja prosessi jatkuu koko ajan) että sinä käyt läpi sekä henkilökohtaista kriisiä että reagoit maailman pahoinvointiin. olet ehkä tavanomaista empaattisempi?"
Tällä voi lohduttaa itseään. Se on kuin pehmeä huopa, johon voi kääriytyä. "Olen sittenkin parempi". Narsistina minä olen addiktoitunut tuohon ajatukseen tunnetasolla. Mutta oikeasti minä tiedän että minä olen heikko. Heikot sortuu elon tiellä, mutta jätkä sen kuin porskuttaa. Tajuan miten raaka tämä käsitys on, mutta tunnetasolla olen omaksunut sen.
"harkitse panoksen antamista vapaaehtoistyöhön"
Niin annakin. Ja liikaa. Se on loputon suo. Mitä enemmän tekee vapaaehtoistyötä, sitä enemmän valtio säästää palveluissa.
"ja mieti onko palkkatyösi sisältö sittenkään oikea."
Ei ole palkkatyötä. Työelämäkin on sellainen klubi, jonne ei ulkopuolisia päästetä.
"kyllä se tästä"
No ei se vaan tästä.
- harrat
Itse olen ollut joskus samassa umpikujassa.
Olet muuten ihailtavan rehellinen. Kulissielämään ei tarvitsekkaan uskoa. Jo se että uskaltaa olla rehellinen, auttaa. Neuvoisin sinua - elä enää usko teeskentelyyn, vaan lähde etsimään Tietä ja Totuutta elämääsi. Jo puhuminen sellaiselle henkilölle jolla on kykyä auttaa- sekin poistaa tyhjyyttä.
Minkätähden elää. Siinäpä kysymys.
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään tätä kysymystä. Minkä varaan rakentaa henkisen identiteetin ja voimavaransa. Pitääkö aina vaan odottaa elämältä, joka on kuin tyhjä kaivo.
Minä voin kertoa omasta elämästäni, että vain löydettyäni Kristuksen rakkauden elämääni, olen saanut sellaisen henkisen rikkauden ja voimavaran elämääni josta käsin en tarvitse olla niin köyhä että odottaa vain mitä muut antavat minulle, rakkautta ja hyväksyntää, vaan minulla on kyky antaa sitä toisille.
Löytää Kristuksen rakkaus elämäänsä, parantua sen kautta ehjäksi, saada se elämänsä tarkoitukseksi - Minä en tiedä parempaa elämän tarkoitusta.
Sinä olet elämässäsi saanut kaikkia ulkonaista, mutta tärkein sisäinen elämän tarkoitus puuttuu.
Ystäväni. Sinun elämäsi paras on edessä. Olet nähnyt että ulkonainen ei riitä elämän sisällöksi.
Nyt sinun on lähdettävä etsimään Tietä ja Totuutta elämääsi. Toivon sinun löytävän sen pian.
Tässä yksi ihana elämäntarkoituksen raamatunpaikka, sitten kun olet löytänyt Kristuksen.
Filip kirje. Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta,
niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset
ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne
ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta.- Uskova Noora
"Minä voin kertoa omasta elämästäni, että vain löydettyäni Kristuksen rakkauden elämääni, olen saanut sellaisen henkisen rikkauden ja voimavaran elämääni josta käsin en tarvitse olla niin köyhä että odottaa vain mitä muut antavat minulle, rakkautta ja hyväksyntää, vaan minulla on kyky antaa sitä toisille."
Allekirjoitan tämän todistuksen... Olen itse kokenut saman. - Anonyymi
Uskova Noora kirjoitti:
"Minä voin kertoa omasta elämästäni, että vain löydettyäni Kristuksen rakkauden elämääni, olen saanut sellaisen henkisen rikkauden ja voimavaran elämääni josta käsin en tarvitse olla niin köyhä että odottaa vain mitä muut antavat minulle, rakkautta ja hyväksyntää, vaan minulla on kyky antaa sitä toisille."
Allekirjoitan tämän todistuksen... Olen itse kokenut saman.Kun löysin Jeesuksen elämääni, se muuttui. Olen elänyt onnellisen elämän Jeesuksen kanssa. Sitä samaa toivo myös sinulle.
- teitä on
muitakin. Luulin olevani ainut maailmassa. Vihaan yhteiskuntaa, vihaan ihmsten käyttäytymistä ja toimintaa!!!!
- 48masentunut
Hyvä keskustelu ja saa minut itkemään vaikka jo 7v vanha keskustelu.
- Eksyksissäedelleen
Mitä kommentoijille kuuluu nyt n. 10 vuoden jälkeen. Missä jamassä elämänne on nyt? Oletteko vielä...olemassa? Muuttuiko elämänne paremmaksi.
Tapahtuiko kenenkään kommentoijan elämässä ihmettä, jota niin moni odottaa...tai edes jotain?
Alkoiko elämä tuntumaan...elämisen arvoiselta? - Anonyymi
Vääristelystä syystä lapseni ollaan ottamassa huostaan. Ja äitini kuoli. Eipä jaksa enää välittää tästä maailmasta. En tiennyt,että on rikos käydä kaverilla kylässä ja tytär on jo 14. Syyttävät nyt että on outoa .
- Anonyymi
Sinun pitää löytää Rakkaus !
Niin,olin sotilas lähi-idässä aikoinaan ja näin liikaa mikä mursi mieleni.
Näin,ettei ole Rakkautta oikein missään vaan mitä se on,uhoa ja julmuudella hegemointia.
Löysin kuitenkin Rakkauden ,tosin myöhempään.
Rakkaus Kristukseen !
Niin,tuntuu hölmältä mutta kävin lähes kaikki pyhät paikat Israelissa ja 10v myöhemmin se tuli,siis usko Rakkauteen !
No,silti otan olutta ja elän normaalia elämää mutta en välitä sodan siemenistä niin.
Pahaolo hävisi,kun Kristus tuli elämääni,en tiedä miksi ?
Mutta ihan hyvä näin koska olin kuilun partaalla silloin.
En ajattele elämää enään kuin kaikki olisi huonoa vaan näen sen kauneuden ja varsin luonnon.
Ihmiset on mitä on ja päästä ne pois,heitä on tyhmiä,todella paljon.
Yritä löytää Rakkaus jostain,niin he tekevät sen lopun puolestasi.
Minun Rakkaus on eläimet ja nuotio/hiljaisuus luonossa ja syksyn värit.
Toivon elämällesi hyvää ja että löytäsit Rakkauden joistain asioista,mikä sinulle on tärkeä.
Uskot tai et,mutta sinua Rakastetaan ! - Anonyymi
Täällä myös elämään pettynyt. Ikuinen luuseri alusta asti ja sitä loppuun.
- Anonyymi
Miksi pitäisi teeskennellä että hyvin menee jos ei mene
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1002926
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1062490- 912250
- 222082
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1771886- 441883
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en451817- 781756
Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1351558Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411314