olit niin vihainen kun katkaisin välit. miksi? onhan kai molemmille parempi olla erossa, ainakin niin kauan ettei minuun satu enää näin paljon. repisimme vain toisemme rikki...tämä on ainoa tapa, miten voin nyt rakkauteni osoittaa, suojella sinua minulta, kun en voi kestää sitä että sinulla on toinen. nyt kun olen sinut menettänyt, vasta ymmärrän miten paljon todella sinua rakastankaan...toivon ettet vihaisi minua, en minäkään vihaa sinua, vaikka joskus niin sanoinkin...en tarkoittanut sitä. en luovu toivosta että me joskus vielä voisimme olla ystäviä. ajatuksissani olet koko ajan, vaikka nyt emme näekään. anna anteeksi että olen näin heikko. en tiedä luetko tämän, mutta tämä on nyt ainoa keino ottaa sinuun yhteyttä...
sinä
pirpana*
151254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Voi sua... ikävää että sulla on paha olla. Yritä jaksaa. Helppoa se ei ole.
Minulla on vähän sama tilanne. Paitsi että mulla ei ole toista, todellakaan! Rakastan vain yhtä ihanaa naista, mutta hän ei pidä minuun mitään yhteyttä.
Tiedän tehneeni virheitä, mutta tuntuu että saamani kohtelu niiden jälkeen on kohtuutonta. Niin suuria eivät virheeni olleet!
Välillä tuntuu etten jaksa elää, etten vain pysty. Tuska on niin suuri, ja avoimet kysymykset piinaavat... on sovittu että AINA jutellaan, mutta nyt ei niin ole käynyt. Tuntuu että kuolemaantuomittukin saa viimeisen aterian, mutta minä en.
Olemme myös sopineet ettei luovuteta. Minä pidän siitä kiinni vielä kauan. Mutta todella rankkaa se on... välillä tuntuu etten jaksa ilman häntä.
Haluan yhä tehdä hänet onnelliseksi. Rakastaa, tukea, helliä, nauraa yhdessä. Selvittää yhdessä ne vaikeat asiat ja ajat, jakaa arjen, nauttia yhteisistä päivistä ja öistä...
Elämä on lyhyt ja arvaamaton. Tällaista rakkautta ei vain saa heittää pois!
Rakastan... rakastan... toivon ja odotan.
rakkautta häneen vai sinun muistoihin hänestä ja jostain mikä on jo oikeasti ollutta ja mennyttä?
Jos yksin rakastaa, onko se sitä että rakastaa toista vai sitä ettei vain osaa päästää irti, että parempi edes jokin tunne kuin tunne siitä ettei ole rakkautta?
Minä ajattelen että rakkauteen tarvitsee kaksi, muisteloihin ja jälkihehkutksiin ja "nyt tekisin kaikki toisin"-fiilistelyyn riittää yksikin.
on kuitenkin ehkä pahinta, että ei puhuta. Koska se jättää sellasen kysymysmerkin ja pahan olon.Ja miksi se toinen täytyy polkea maanrakoon? Sitä jäin ihmettelmään pirpana2:sen toiminnassa.Joka näppärästi käänsi kaiken minun syykseni.
Kyynisyyskin nostaa rumaa päätään.
Eihän mun tarvitsisi selittää mitään mutta.
Kyse on rakkaudesta joka on ollut syvää ja aitoa. Asioista jotka on sovittu. Siitä että asiat on täysin selvittämättä.
Pidän kiinni siitä mitä on sovittu vaikka toinen ei jaksaisikaan juuri nyt. Luovutan vasta sitten kun ollaan nähty ja kunnolla keskusteltu. Aikuisia tässä ollaan eikä mitään "luuri korvaan teinejä".
Joskus masennus ottaa vallan ja silloin työntää rakkaansakin pois. En aio jättää häntä yksin.
Sitten kun asiat ovat selvät niin asia on toinen.
Nyt ne ovat vielä kaikkea muuta. Häneltä saamani rakkaus on ollut niin suurta, ettei sellainen katoa hetkessä.
Äh, jokainen tapaus on omanlaisensa, turha sitä on yrittää kenellekään selvittää.
Kommentti oli vain niin ikävänsävyinen ja turha.
eihän tässä nyt ollakaan sanomassa että sinä et tiedä mitä teet, sanoin vain että joskus tuntuu että siinä rakkaudessa roikutaan kynsin hampain ja toivotaan jotain ihmettä tapahtuvaksi ennenmminkin kuin eletään eteenpäin ilman voi jos- fiilistelyä.
Ja sitä haluan kyllä painottaa että jos ette kestä mitään kommenttia muuta kuin että "oi oi oi no oi oi oih" niin kirjoitelkaa sitten ihan jonnekkin muualle.
On se kumma kun ei edes siihen aikuseen mieleen mene sellainen asia että jos kirjoittaa itselleen isoja asioita, niin totta helvetissä saattaa tulla sävyjä ja kommentteja joista tulee vähän paha olo koska aihe on niiin henk koht. Ei se sitä tarkoita että kukaan on tuomitsemassa tai pilkkaamassa, jos kertoo mitä asiasta ajattelee.
Tuntuu että täälläkin palstalla on tullut yleiseksi pyytää mielipiteitään anteeksi, ja korostaa kuusituhattakertaa että TÄMÄ ON SITTEN VAIN MUN MIELIPIDE.
Myöskin nämä "Kirjoitan tänne mutta en halua sitten kuulla mitään"-tyypit voisi hieman miettiä että on olemassa esim blogi-tyypppisä ratkaisuja kun haluaa vain kertoa mutta ei kuunnella.
Ja jos mikän on turhaa on se että kirjoittaa keskustelupalstalle ja sitten sanoo muita keskustelupalstalaisia turhaksi. Edelleen, ottakaa blogit käyttöön ja säästytte kaikelta ikävältä.
Ja en todellakaan ole ottanut hernettä enkä ole puutteessa enkä ole katkera enkä pyydä anteeksi mielipidettäni enkä ala hyssyttelemään vain siksi että maailmassa on monia jotka saattaa pitää mielipidettäni vähän ikävänä, enkä ole ikinä ajatellut että keskustelupalstalle ei saa enään kirjoittaa oman näköisiä kommentteja vaan hymistellä vain.
Koska sitä paitsi sadaan ne saatanan hymiöt tännekkin, että voidaan vaan jakaa kukkia toisillemme.
Ei, en ole kiihtynyt, minä vain haluan sanoa kaikille teille joille velli sopii paremmin kuin puuro että Hyvää ja kaunista päivää, on se ihanaa kun tulee kesä. Mikä on lempi asianne kesässä?
Olipas siinä vauhdikas mielipide! Hyvä että joku kirjoittaa tuollaistakin. Toisaalta monet voivat olla aika herkkiä omista asioistaan ja täytyy aina huomioida muutkin. Mutta hymiöt ovat kyllä kivoja :) Rajansa niilläkin tietysti...
Kesällä on ihanaa, kun voi liikkua vapaammin ulkona huolehtimatta pukemisesta ja on valoisaa aina ja ihmiset ovat iloisempia.
niin mitä pahaa minä olen tehnyt? en ole polkenut ketään maan rakoon, olen vain katkaissut välit toistaiseksi koska minun täytyy suojella itseäni ja myös häntä jota rakastan...
kun voi istua ulkona auringonpaisteessa haaveilemassa rakkaastaan jota vain ei koskaan saa...mutta toivossa on hyvä elää. ei voi noin vain "jatkaa elämää" ja löytää uutta kun rakastaa vielä toista. ei se olisi ketään kohtaan oikein.
Jos on tunteita jotain ihmistä kohtaan, niin täytyy ensin käsitellä se asia loppuun.
se ei silti estä nauttimasta elämästä. eihän seurustelu ole koko elämä, on paljon muitakin kivoja juttuja.
joskus vain tuntuu että nykyään kaiken pitäisi tapahtua niin nopeasti. suhteen loputtua vain äkkiä uusi tilalle, katsotaan jo vähän oudoksuen jos ei muutaman kuukauden kuluttua erosta ole jo uusi kulta kainalossa.
Seurustelusuhteet ovat vain osa elämää, vaikka tietysti tärkeä osa. Sinkkunakin on kyllä ihan hauska olla. Ihmisillä on tosiaan nykyään pakkomielle, että koko ajan pitää olla jonkun kanssa. Minusta on turha ottaa mitään painetta tuollaisista, mitä se kenellekään kuuluu.
samaa mieltä. hyvää ja lämmintä kesää sinulle!
Minä arvelen, että kesä alkaa heti keskiviikkona, kun vappujutut ovat ohi...
joka teki noin.
...no sitten en sano mitään. jokaisella on omat syynsä...