Tässä ollaan nyt pian vuosi jonotettu Lahjamunasolu hoitoon. Hemmetin pitkältä ajalta tuntunut tää vuosi.. vielä toinen vuosi edessä pelkkää jonotusta:( Jotenkin turhauttavaa kun miettii, että jos olisimme menneet hoitoihin esim. AVA klinikalle niin olisimme luultavasti päässeet jo ensimmäiseen yritykseen.. sillä siellä jonot n.8kk:tta keskimäärin.. mutta klinikka, jolla me olemme jonossa on huomattavasti halvempi kuin esim. AVA klinikka jonka jo mainitsinkin tuossa. Jotenkin teimme tuon päätöksen kyseiselle klinikalle juuri hintojen ja sijainnin vuoksi.. jos joutuu ottamaan monia hoitoja niin AVA.lla tulisi esim. ihan älyttömän hintaiseksi hoidot. JOs me nyt joskus pääsemme meidän klinikalla hoitoon ja tuloksia ei synny niin seuraavaksi jonotamme aivan varmasti klinikalle, jossa jonot ovat lyhyempiä vaikka hinnat sitten kalliimpia..
Kuinka te samassa tilanteessa olevat oikein jaksatte vain odottaa ja odottaa? Itestä tuntuu välillä että masentuu jotenkin todella helposti.. toivoo vaan koko aika että jostakin ilmestyisi joku enkeli joka sanoisi että hei, mä olen menossa luovuttamaan ja voisin luovuttaa suoraan teille.. mutta sehän on vain unelmaa.. Ollaan puhuttu todella paljon asiasta kaikkien kanssa.. se on hieman helpottanut asiaa.. mutta haave saada lapsi on niin suuri, että se painaa mieltä koko ajan. Ihan epäreilua että jonot on toisissa paikoissa niin P*rskuleen pitkät:(!
Lähes kukaan ei ole tietoisesti lapsettomuus ongelmainen. Esim itse olen jo 15 vuotiaana saanut tietää asiasta.. etten pysty muin keinoin saamaan lapsia.. minun mielestä kaupungin/kunnan tulisi maksaa tälläisissa tapauksissa enemmän korvauksia.. ei tämä ole mikään itse aiheutettu asia..:(
Mieli vaan on jotenkin niin maassa ja kaikki tuntuu ihan merkityksettömältä.. Miten tästä saa mielen oikein nostettua ja jaksais nauttia Suomen tulevasta kesästä.....
Kuinka te samassa tilanteessa olevat oikein jaksatte vain odottaa ja odottaa? Itestä tuntuu välillä että masentuu jotenkin todella helposti.. toivoo vaan koko aika että jostakin ilmestyisi joku enkeli joka sanoisi että hei, mä olen menossa luovuttamaan ja voisin luovuttaa suoraan teille.. mutta sehän on vain unelmaa.. Ollaan puhuttu todella paljon asiasta kaikkien kanssa.. se on hieman helpottanut asiaa.. mutta haave saada lapsi on niin suuri, että se painaa mieltä koko ajan. Ihan epäreilua että jonot on toisissa paikoissa niin P*rskuleen pitkät:(!
Lähes kukaan ei ole tietoisesti lapsettomuus ongelmainen. Esim itse olen jo 15 vuotiaana saanut tietää asiasta.. etten pysty muin keinoin saamaan lapsia.. minun mielestä kaupungin/kunnan tulisi maksaa tälläisissa tapauksissa enemmän korvauksia.. ei tämä ole mikään itse aiheutettu asia..:(
Mieli vaan on jotenkin niin maassa ja kaikki tuntuu ihan merkityksettömältä.. Miten tästä saa mielen oikein nostettua ja jaksais nauttia Suomen tulevasta kesästä.....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi kunnan pitäisi noita hoitoja korvata? Minäkin joudun voimakkaasti likinäköisenä koko elämäni käyttämään rillejä ja piilolaseja, tämä jo sulki minulta pois tietyt ammatinvalinnat. En edes viitti laskea kuinka monta tuhatta euroa olen joutunut itse kustantamaan. Leikkaushoitokin pitäisi kustantaa viimeistä senttiä myöten itse. Varmaan olen mielestäsi itsekäs, mutta en haluaisi verorahoistani sinun lapsettomuushoitojasi maksaa!
Kelläpä se lapsettomuus nyt olisi itse aiheutettua, ei ainakaan meikäkäisellä. En todellakaan ole tilannut itselleni endometrioosia, ihan on kysymättä "annettu". Mitä väliä sillä on minkä ikäisenä asiasta kuulee?
Jos on julkisella puolella hoidoissa, niin kotikunnallehan siitä erityissairaanhoidon menoina menee melkoinen summa. Jos ajatellaan, että pariskunta saa avun lapsettomuuteen 3:n koeputkihedelmöityshoidon aikana...tämä lysti maksaa kunnalle (veronmaksajille!) n. 20000€:a. Julkisellahan ei tarttee maksaa muuta kun lääkkeet ja polimaksut. Toki ne kalliilta tuntuvat, mut jos ei kotikunta olisi pelissä mukana niin kylläpä ainakin meidän osalta olisi jääneet hoidot tekemättä. Endotar täälläkin...