olisi yksi kysymys.mitenkä te jotka olette "hankkineet"yksin lapsen,olette pärjännyt?tällä tarkoitan yhteiskunnan painostuksia.väitöksiä itsekkyydestä ja lapsen oikeudesta isään.olen 30v nainen ja kovassa vauvakuumessa ollut n.10v mutta ongelmana on se,että olen sinkku.olenko tosiaan itsekäs jos "hankin" lapsen yksin?en haluaisi olla 40kymppisenä ensisynnyttäjä enkä etsiä miestä vain lapsen saamisen takia
yksin lapsi...
piipi
2470
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ikäisiäsi miehiä on jotka haluavat lapsen, mutta ei perhe-elämää. Löydä sellainen. Minäkin tekisin niin nyt, tänään, 20 vuotta viisaampana.
Ei se ole itsekkyyttä sen enempää, kuin haluta lasta yleensäkään. Ei naisen luonnollinen lisääntymisvietti napsahda päälle vasta papin sanottua aamenensa, niin kuin jotkut tuntuvat kuvittelevan :)
Sinä selviät, jos taloutesi on turvattu ja sinulla on hyvä tukiverkosto ympärilläsi, jolta pyytää apua kun siltä tuntuu.
Sitten vain etsimään miestä, jonka kello tikittää myös :D
Onko yksinhuoltajuuden alkamishetkellä merkitystä? Kokemuksen äänellä voisin sanoa, että olisin ollut yh mielummin alusta alkaen, kun näiden raskaiden huoltajuuskamppailuvuosien jälkeen. Haluaisin vieläkin olla se ihminen joka uskoo toiseen ja luottaa kanssaihmisiin. Haluaisin olla onnellinen lapsistani, ilman varjoja.
Vielä 10 vuotta ja sitten olen saanut heidät kaikki lentoon ja pestini äitinä päättyy. Toivottavasti saan jonain päivänä olla isoäiti ja olla parempi ja jaksavampi mummi, kuin näinä raskaina vuosina olen jaksanut olla äiti omilleni.
Ja sitten sohvalle laskostamaan pyykkiä "Suomen voittopelin Tanskaa vastaan" ohessa :D
Silmäni osuivat lausahdukseen: "väitöksiä lapsen oikeudesta isään"..Sehän on nimenomaan lapsen oikeus siis molempiin vanhempiin.
En haluaisi haukkua sinua itsekkääksi, tunnen suurta myötätuntoa ja sympatiaa äitiyden kokemisen tarvettasi kohtaan, sehän täysin normaalia mutta mutta mutta jos asiaa katsotaan täysin ilman tunnefaktoja niin kyllähän se melkoisen suurta itsekkyyttä on, että haluaa omaa lapsenkaipuutaan helpottaakseen ikäänkuin teettää lapsen tietoisesti kasvamaan ilman isää.
Muuta en tiedä täysin varmaksi kuin sen, että ne omat sukujuuret ovat todella tärkeät juuri sille pienelle ihmiselle. Vaikka isä ei sinänsä olisikaan kuvioissa niin silti tieto siitä kuka on minun isäni, mistä olen lähtöisin on äärimmäisen tärkeää!
Pyydän sinua nyt vielä kerran harkitsemaan ja tutkailemaan etteikö lähipiirissäsi olisi kuitenkin nyt joku varteenotettava isäehdokas ts. elämänkumppani sinulle. Se on lapsen etu. Vaikka sinä et haluaisi niin lapsesi ehkä haluaisi. Kyllä 40kymppisenä vielä jaksaa.