Esimurkkuko?

meillä sama homma..vaikkakin poika kysees..ja hänen ikänsä 10v.täyttää kylläkin elokuus 11.täytyy vaan koittaa jaksaa kyllä se sit siittä.hyvää kevään jatkoa teille.=)

se on, esimurkkuikää.
Meillä ainakin molemmilla lapsilla tuli esimurkkuiän jälkeen pitkä seesteinen jakso ennen kuin todellinen murkkuikä iski.

Tämä aika on vaan hyvää harjoittelua tulevaan, aikuisenkin pitää tottua asiaan, olkaa nyt niitä suoraselkäisiä aikuisia, älkä menkö mukaan murkun tuittuiluun vaan mitä rauhallisempana pysytte sen parempi.
Lapsi on itsekin hämmentynyt ja sekaisin joten aikuisen pitää osoittaa olevansa lapsen tuki ja turva niin kuin ennenkin.

Ihan kaikesta ei nyt kannata tehdä numeroa, nyt jos koskaan kannattaa oppia valitsemaan taistelut murkun kanssa mutta sen minkä valitsee se pitää aikuisen voittaa.

Kannattaa keskittyä nyt olennaiseen, siihen ,että lapsi hoitaa koulunsa, nukkuu ja syö kunnolla, kotiintuloajan noudattaminen eikä hyväksy lapselta mitä tahansa kielenkäyttöä.
Turhista ei kannata riidellä ja vinkki: nyt jos joskus huumorilla on käyttöä.

Ottakaa tämä ja tuleva murkkuaika haasteena ja projektina, olkaa herkkänä ja puuttukaa räikeimpiin juttuihin mutta usein auttaa huumori.

"pilata" lastensa elämä katsomalla perään..;) Omalla 10,5-vuotiaalla samoja oireita, vähän laineillen. Vaikka välillä on rasittava murkkis, haluaa välillä syliin. Anna se mahdollisuus, vaikka päähän ottaisikin. Sama lapsi se on vieläkin (vaikka joskus tuntuu siltä että joku sen vaihtoi...).

Luin jostakin, että paras merkki siitä, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi kotona on se että hän uskaltaa purkaa siellä pahaa mieltään, epävarmuuttaan ym. Jos hän kokee, että vanhempien rakkaus ja hyväksyntä on vain teoista ja suorituksista kiinni, hän ei uskalla kapinoida tuolla tavalla ainakaan vielä, vaan repäisee itsensä rajummin irti sitten vähän myöhemmin.

Paras vain koettaa kärsivällisesti pysyä kodin säännöissä, vaikka esimurkku niitä testaakin. Jos sääntöjä sitten rikkoo, seuraa rangaistus joka mielellään on etukäteen määritelty (olisi myös hyvä, että lapsi voi itse ehdottaa millainen rangaistus hänen mielestään on sopiva). On lasten tavallisinta vedätystä, että "näin kaveritkin saavat tehdä" tms. Itse ainakin sanon tyttärelle, että jos kaverit ihmettelevät jotain asiaa mikä meillä on sääntönä tai ei saa tehdä, pistä vaan surutta minun piikkiini! Joskus hän sitten aivan ylpeydellä kauhistelee jotain jota muut sitten saavat tehdä (esim. olla ulkona puoliyöhön??!!), kun meillä nukkumaan mennään kouluviikolla yhdeksältä. Että taitaa se kuitenkin olla ihan kivaa kun vanhemmat välittävät vahtia...

Joskus olen huomannut, että äänen korotuksen sijasta äänen madaltaminen ja hiljentäminen toimiin paremmin. Mistä sitten johtuukaan??? Sehän on tunnettu asia, että lapsen kasvatus on asian toistoa satoja kertoja... Kumma sinänsä, kun älykäs palvelukoirakin oppii asiat alle kymmenellä kerralla;)

Jos tulee suututtua (kuten väistämättä aina joskus käy), pitää myös olla valmis pyytämään lapselta anteeksi omaa huonoa käytöstään!!! Mallista lapsi parhaiten oppii.