Onko kellään kokemuksia tällaisesta...3 kk:n lyhyen, tosin aika tiiviin seurustelun jälkeen nainen tajuaa että juttu ei kulje (=lue: ei todella rakasta miestä), jättää tämän, ja hups! Huomaa olevansa raskaana.
Melkein kolmikymppisenä tämä ei elämän tahtia haittaa, otin uutisen suurella onnella vastaan. Katsoin myös, että vaikka "en isältä mitään haluakaan" (niiden paljon mainostettujen siittiösolujen lisäksi), niin miehen on oikeus asiasta tietää (samoin lapsen, jolta en tule salailemaan yhtään mitään).
Vaan virhe taisi tulla tehtyä. Mies ilmoitti, että nythän asiat muuttuu ja palaamme yhteen ja elämme elämämme onnellisena yhdessä hamaan tappiin saakka. Kun vihdoin sain hänet ymmärtämään, että lapsi ei muuta mitään, ei varsinkaan tunteitani, alkoi maanpäällinen painostushelvetti.
Mies vaatii yhteishuoltajuutta ja aktiivista lapsen elämään kuulumista. Fine, mutta kun sattuu asumaan lähes toisella puolella maapalloa (ei siis suomalainen)? Minä en halua rahaa, en nimeä paperiin enkä yhtään mitään muutakaan mieheltä. Lasta hän saa tulla tapaamaan jos Suomessa vierailee, mutta esim. yksin lapseni kanssa en tule häntä jättämään.
"Lastani ette saa" -elokuvat ja surulliset valtioiden rajojen väliset huoltajuuskiistat pelottavat jo etukäteen.
Voiko joku neuvoa? Onko minulla oikeus isyystestistä kieltäytymiseen? Tiedän, että ihmisistä vähintään puolet tuomitsevat isän oikeudet vievät toimenpiteeni, mutta elämä ja lapsi ovat kuitenkin minun. Ex-mies toteaa kirjeissään olevansa "henkisesti yhtä raskaana kuin minä". Kyseessä ei ole 10 vuoden avioliitto, pikemminkin vain hetken ihastuminen.
Muuten tunnen eläväni elämäni onnellisinta aikaa, vatsa kasvaa hiljalleen eikä tulevaisuus yksinhuoltajana muuten pelota. Kunhan saataisiin häiriköijä vain kuriin.
Auttakaa!
Melkein kolmikymppisenä tämä ei elämän tahtia haittaa, otin uutisen suurella onnella vastaan. Katsoin myös, että vaikka "en isältä mitään haluakaan" (niiden paljon mainostettujen siittiösolujen lisäksi), niin miehen on oikeus asiasta tietää (samoin lapsen, jolta en tule salailemaan yhtään mitään).
Vaan virhe taisi tulla tehtyä. Mies ilmoitti, että nythän asiat muuttuu ja palaamme yhteen ja elämme elämämme onnellisena yhdessä hamaan tappiin saakka. Kun vihdoin sain hänet ymmärtämään, että lapsi ei muuta mitään, ei varsinkaan tunteitani, alkoi maanpäällinen painostushelvetti.
Mies vaatii yhteishuoltajuutta ja aktiivista lapsen elämään kuulumista. Fine, mutta kun sattuu asumaan lähes toisella puolella maapalloa (ei siis suomalainen)? Minä en halua rahaa, en nimeä paperiin enkä yhtään mitään muutakaan mieheltä. Lasta hän saa tulla tapaamaan jos Suomessa vierailee, mutta esim. yksin lapseni kanssa en tule häntä jättämään.
"Lastani ette saa" -elokuvat ja surulliset valtioiden rajojen väliset huoltajuuskiistat pelottavat jo etukäteen.
Voiko joku neuvoa? Onko minulla oikeus isyystestistä kieltäytymiseen? Tiedän, että ihmisistä vähintään puolet tuomitsevat isän oikeudet vievät toimenpiteeni, mutta elämä ja lapsi ovat kuitenkin minun. Ex-mies toteaa kirjeissään olevansa "henkisesti yhtä raskaana kuin minä". Kyseessä ei ole 10 vuoden avioliitto, pikemminkin vain hetken ihastuminen.
Muuten tunnen eläväni elämäni onnellisinta aikaa, vatsa kasvaa hiljalleen eikä tulevaisuus yksinhuoltajana muuten pelota. Kunhan saataisiin häiriköijä vain kuriin.
Auttakaa!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sitä se tekee ko panee ulkolaisen kanssa.Oisit ottanu suomalaisen siittiöt ni isä ei olis kyl ottanu mitään vastuuta muksusta.Ei olis paljon mietitty yhteis huoltajuutta ko ei halu olla misään tekemisissä enää.
*NAURAA*
Ihana vastaus,vaikka kysyjälle ei kovinkaan arvokas!
Voiko humoristisemmin potkaista jalkoväliin suomalaista siittiön lahjoittajaa?!
Tuosta ei voi edes suuttua :))
ONKO PIENEEN PÄÄHÄSI TULLUT MIELEEN ETTÄ SUOMALAISET MIEHET OVAT YHTÄ SIKOJA KUIN ULKOMAALAISETKIN, JOSKUS JOPA PAHEMPIA. ITSELLÄNI ON TÄYSIN SUOMALAINEN EX-UKKO JOTA VASTAAN OON KÄYNYT NYT YLI VUODEN VERISTÄ SOTAA JOSSA LAPSI ON PELINAPPULA (HÄNEN TAHDOSTAAN). TAISTELUJA VOIDAAN HÄVITÄ MUTTA SOTAA EI KOSKAAN!!!! JOTEN PARAS MIETTIÄ NAISET ENNENKÖ PUOLUSTELETTE SUOMALAISIA MIEHIÄ.
MAASTAMME KAAPATAAN VUOSITTAIN N.10-15 LASTA JOISTA ANIHARVA TULEE TAKAISIN. ARAPI MAAT OVAT PAHIMMAT SAMOIN KUIN VIRO JA VENÄJÄ. NEUVON SINUA, OTA ÄKKIÄ YHTEYTTÄ UHRISAKKO ÄIDIT RY.N JA SANO KATALTA TERVEISIÄ, SAATA VARMASTI AVUN. ONNEA MATKAAN, KAMU.
Itse asiassa olen parikymppinen äijä.
Uhkasakkojen uhrit tuntuu suht' radikaalilta ratkaisulta tähän tilanteeseen - minua eikä lasta ei kuitenkaan ole fyysisesti piinattu.
Varmaan olisi parasta "kadota" ja synnyttää jossain Ivalossa. Voisi miehellä kotvasen kestää jäljittää meidät Suomen Lapista :)
Lähinnä tässä kuitenkin kai kaipaa jotain kertomaan, että näin on ennenkin käynyt ja siitä on hengissä selvitty. Kiitos Katalle huolenpidosta.
se ehkä kuulostaa kauhelta kun puhutaan uhkasakoista jne. itse taistelen lapsestani koko ajan isää vastaan ja minulle apua on tullut yhdistyksen kautta. tiedän miltä tuntuu ajatella yksin synnyttää lasta valmiiks jo taakka tulevasuudesta niskassA. MUTT kunnon ystävä joka kuuntelee ja juttelee sun kaa, auttaa paljon.
Onhan se niin että lapsi on aina enemmän äidin kun isän näissä huoltajuuskiistoissa. Niin pahalta kun se kuulostaakin.
Ainakin avioerossa sinulla olisi oikeus kieltäytyä isyystestistä.
Mutta, lapsesi isä on siis asunut Suomessa, ja oletettavasti myös työskennellyt täällä? Hän kuulostaa reilulta kaverilta jos vaatii sentään yhteishuoltajuutta, Suomessahan ajatellaan enemmän sinulle tai minulle-tavalla. Joko lapset menevät isälle tai äidille, ja häviävä osapuoli tapaa ne sitten turhan harvoin.
Minusta sinun kannattaa ehdottaa sopimusta, että lapsen isä saa yhteishuoltajuuden jos muuttaa Suomeen kasvattamaan lapsia.
hakisi uudelleen turvapaikkaa ja sitten ainakin saisi sen kun on lapsikin Suomalaisen kanssa ja Suomessa ja sitten on vielä tällainen yhteishuoltajuus joka tuli kuin taivaan lahjana.
Onneksi ei kuitenkaan pääse noin käymään. Mies ei ole koskaan käynytkään tässä maassa eikä todellakaan tarvitse turvapaikkaa. Paitsi ehkä turvapaikkaa allekirjoittaneelta, jos alkaa rettelöimään!
...ei onnistune, mies ei ole asunut Suomessa, ei puhu Suomea, ei muuta Suomeen. Haluaa riepotella lasta maanosasta toiseen. Tyyliin "puoli vuotta mulla, puoli vuotta sulla".
Kaveri on reilu, joo, kun tietää, ettei itsellään ole mitään jakoa yksinhuoltajuuteen. Kun lapsi on kuitenkin Suomessa syntynyt (tai siis tuleva syntymään), ei Suomen laki salli häntä äidiltä pois vietävän (eihän!!!?)
ilmoitat sosiaalitoimistoon että kieltäydyt isyydenselvittelyistä koska et tiedä kuka on lapsen isä.Ja koska näin teet tulee asiasta liian vaikea tälle ulkoimailla asuvalle isälle, että suomenlaki turvaa täällä syntyneille oikeustrvan, mutta jos joku ulkomaalainen yrittää ulkomailta saada suomen sosiaalijärjestelmääm jotain asiaksi ei suomen kielen osaavana niin asia on liian vaikea.
Sinä voit kieltäytä isyyden selvittämisestä ja sanot vaan ettet tiedä lapsen isään niin saat olla rauhassa, isältä,Tai sitten ilmoitat miehelle tehneesi keskeytyksen tai saaneensi keskenmenon