Onko kellään käynyt niin, että toinen lapsi on kastettu, mutta toista ei? Miltä tällainen kuulostaa?
kastamisesta
asiaa miettivä..
61680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ei siis oikein osata päättää ollaanko vai eikö olla tai jos ollaan niin vaan ihan vähän..
Onhan toki mahdollista että mieli muuttuu ja eroaa kirkosta joten toinen jää kastamatta. Jos taas eka on kastamatta ja toinen kastetaan niin olisi kai reilua kastaa se ekakin?
kertoohan tuokin jotakin vakaumuksesta jos ei osaa päättää vakaumustaan kasteesta.
Eka lapsi kastettiin kun silloin kuuluttiin kirkkoon mutta sen jälkeen erottiin kirkosta (lapsi mukana) joten jälkeen syntyviä ei luonnollisestikaan enää ole kastettu.
Meillä aivan sama.
Kun esikoinen syntyi, kuuluimme kirkkoon. Vaikka olimme jo useampaan otteeseen miettineet, että mitenköhän tässä kannattaisi toimia. Juhlat halusimme ilman muuta ja helpommin kävi, kun juhla eteni totutun kaavan mukaan. Pian ristiäisten jälkeen teimme ratkaisumme ja erosimme kirkosta. Eikä pienimpänä syynä ollut papin sössiminen ristiäisissä... Mm. sanoi nimen väärin.
Kun toinen lapsemme syntyi, halusimme tottakai pitää hänellekin juhlat, nyt ilman kirkollisia toimituksia. Ja juhlat olivat aivan ihanat! Vaatii järjestäjältä enemmän mielikuvitusta, mutta meillä ainakin monta, monta kertaa ihanammat juhlat tuli ilman mitään "pakollisia" kuvioita.
Ai niin. Esikoinen erosi kirkosta samalla minun kanssani. Saa sitten myöhemmin ihmetellä, mihin haluaa uskoa ja mihin kuulua.
Tietoisuuden siviilijuhlista kasvaessa tuota tapahtuu nykyään ihan jonkun verran. No problem. :)
Monilla saattaa ensimmäisen vauvan syntyessä olla jo toinen vanhemmista eronnut kirkosta tai molemmat harkinneet eroa. Juhlat vauvalle kuitenkin halutaan pitää joten monet ajattelevat pysyvänsä jäsenenä kunnes ne hoidettu, vaikka ajatus kirkollisista ristiäisistä ei niin suuresti miellyttäisikään. Vaihtoehdoista vain ei ehkä niin oikein tiedetä riittävästi. Uskonnottomasta tapakulttuurista kun ei valitettavasti liiemmin esim. kouluissa kerrota, jolloin asia tulisi laajaan yleiseen tietoisuuteen.
Monille siviilijuhlien tapakulttuuri ja tietoisuus nimiäisistä selviää vasta kun ensimmäiselle jo ehditty ristiäiset pitää. Monet kokevat ristiäiset niin vaivaannuttavana ja/tai ei oman-näköisenä tilaisuutena että päättävät niiden olleet viimeiset.
Kun vanhemmat eroavat kirkosta eroaa tietenkin ensimmäinenkin lapsi mukana ja seuraavalle/seuraaville järjestetään sitten nimiäiset :)
mies jäi kirkkoon, mutta eipä tuo vastustellut että jätetään nuorempikin liittämättä kirkkoon kun itsekään en esikoisen kanssa kuulunut. Siis ihan looginen ratkaisu, että pienempääkään ei liitetä siihen. Ja miehelle muutenkin nuo uskonasiat on samantekeviä, älkää sit kysykö miksi halusi jäädä kirkon jäseneksi. Tapa ja perinne luulen, huono syy mutta minkäs teet ei aikuisen ihmisen puolesta päättääkään voi.
Meidän lapsi siunataan.
ENSIN USKO JA SITTEN USKOVIEN KASTE
Mark. 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Jeesus Kristus on Herra