Kerronpas oman tarinani, vaikka olenkin vähän "iäkkäämpi". :)
Viime vuoden puolella päätin lähteä maailmalle, E- Eurooppaan ja siellähän kohtasinkin tämän edelleenkin mielessäni kovasti pyörivän ulkoomalaisen mieshenkilön. Jo ensi tapaaminen oli mieleenjäävä: perheen emäntä esitteli meidät toisillemme ja oltaisiin kätelty, mutta Hän totesi, että hänellä itsellään on nyt niin likaset kädet, että parempi kun ei. Päädyttiin sitten sanalliseen tervehtimiseen.
Viikko ja ehkä toinenkin vierähti siinä ohimennen ja vähitellen alkoi valjeta, että Hän olisi kenties ihastunut. Kun olin yksin keittiön puolella tiskaamassa, hän tuli sinne ja käveli edes-takaisin aivan hermostuksissaan. Useammankin kerran tuli aivan kylkeen kiinni mukamas laittamaan astioita sinne altaaseen ja jäi sitten selkäni taakse lymyileen. Kerran Hän tuli keittiöön ja käveli edes-takaisin ja yhtäkkiä meni vain laittamaan tv:n hiljemmalle, vaikkei se ollut edes kovalla. Sillä hetkellä siellä huoneessa oli ihan jännittävän kutkuttava tunnelma, että nyt se tulee puhumaan jotakin. :) Ei kuitenkaan tullut, kun juuri sillä hetkellä sisälle ampaisi muuta porukkaa. :( Kun oltiin talossa kahdestaan, tarjosi mulle mm. kakkua ja jäätelöä, ja oli muutenkin kohtelias. Aina kun Hän olis jossakin lähettyvillä, mahan pohjassa perhoset pörräsi ja tais ne posketkin punehtua, muttei koskaan kunnolla keskusteltu. Jotain siinä kuitenkin oli!
Lähtöpäiväni koitti parin kuukauden kuluttua sovittua aikaisemmin ja jotenkin tuli sellainen tunne, että mun olisi itse tästä Hänelle kerrottava. Kerrottuani Hänelle lähteväni ensi maanantaina aivan kuin Hän olisi mennyt hetkeksi shokkiin ja silmät alkoi punehtua. Näin olin näkeväni. Kun perheen emäntä viimeisenä päivänä ilmoitti muille, että nyt on hyvästien aika, Hän vain tuijotti mua suoraan silmiin. Itse kerkesin jo kerran kääntää katseeni pois, mutta kääntäessäni takaisin Häneen, ne tummat silmät oli siinä vieläkin. Sitä en unohda koskaan. Laukkuja laittaessani autoon, hän seisoi vieressäni, muttei
kumpikaan osannut sanoa mitään. Lähtiessäni sanoi kuitenkin hei,*****.
Luulin tämän unohtuvan, mutta edelleenkin kuukausien jälkeen mielessäni pyörii ja entistä vahvempana.. Lienee kertoo jotakin. Sain hänen nronsa selville ja lähetin viestin muutama päivä sitten, muttei vielä vastausta. Eräs kaverini, joka tuntee tämän perheen, kertoi että Hän tulee kirjoittamaan monta ihanaa asiaa minulle. Tältä henkilöltä sain sen numeronkin. Jää sitten nähtäväksi, miten käy.
Näin mulla, olisiko jollakin kommentoitavaa tai kenties samanlaisia kokemuksia? Mielelläni lukisin muidenkin tapaamisista ulkomailla.
Viime vuoden puolella päätin lähteä maailmalle, E- Eurooppaan ja siellähän kohtasinkin tämän edelleenkin mielessäni kovasti pyörivän ulkoomalaisen mieshenkilön. Jo ensi tapaaminen oli mieleenjäävä: perheen emäntä esitteli meidät toisillemme ja oltaisiin kätelty, mutta Hän totesi, että hänellä itsellään on nyt niin likaset kädet, että parempi kun ei. Päädyttiin sitten sanalliseen tervehtimiseen.
Viikko ja ehkä toinenkin vierähti siinä ohimennen ja vähitellen alkoi valjeta, että Hän olisi kenties ihastunut. Kun olin yksin keittiön puolella tiskaamassa, hän tuli sinne ja käveli edes-takaisin aivan hermostuksissaan. Useammankin kerran tuli aivan kylkeen kiinni mukamas laittamaan astioita sinne altaaseen ja jäi sitten selkäni taakse lymyileen. Kerran Hän tuli keittiöön ja käveli edes-takaisin ja yhtäkkiä meni vain laittamaan tv:n hiljemmalle, vaikkei se ollut edes kovalla. Sillä hetkellä siellä huoneessa oli ihan jännittävän kutkuttava tunnelma, että nyt se tulee puhumaan jotakin. :) Ei kuitenkaan tullut, kun juuri sillä hetkellä sisälle ampaisi muuta porukkaa. :( Kun oltiin talossa kahdestaan, tarjosi mulle mm. kakkua ja jäätelöä, ja oli muutenkin kohtelias. Aina kun Hän olis jossakin lähettyvillä, mahan pohjassa perhoset pörräsi ja tais ne posketkin punehtua, muttei koskaan kunnolla keskusteltu. Jotain siinä kuitenkin oli!
Lähtöpäiväni koitti parin kuukauden kuluttua sovittua aikaisemmin ja jotenkin tuli sellainen tunne, että mun olisi itse tästä Hänelle kerrottava. Kerrottuani Hänelle lähteväni ensi maanantaina aivan kuin Hän olisi mennyt hetkeksi shokkiin ja silmät alkoi punehtua. Näin olin näkeväni. Kun perheen emäntä viimeisenä päivänä ilmoitti muille, että nyt on hyvästien aika, Hän vain tuijotti mua suoraan silmiin. Itse kerkesin jo kerran kääntää katseeni pois, mutta kääntäessäni takaisin Häneen, ne tummat silmät oli siinä vieläkin. Sitä en unohda koskaan. Laukkuja laittaessani autoon, hän seisoi vieressäni, muttei
kumpikaan osannut sanoa mitään. Lähtiessäni sanoi kuitenkin hei,*****.
Luulin tämän unohtuvan, mutta edelleenkin kuukausien jälkeen mielessäni pyörii ja entistä vahvempana.. Lienee kertoo jotakin. Sain hänen nronsa selville ja lähetin viestin muutama päivä sitten, muttei vielä vastausta. Eräs kaverini, joka tuntee tämän perheen, kertoi että Hän tulee kirjoittamaan monta ihanaa asiaa minulle. Tältä henkilöltä sain sen numeronkin. Jää sitten nähtäväksi, miten käy.
Näin mulla, olisiko jollakin kommentoitavaa tai kenties samanlaisia kokemuksia? Mielelläni lukisin muidenkin tapaamisista ulkomailla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"... mutta Hän totesi, että hänellä itsellään on nyt niin likaset kädet, että parempi kun ei. Päädyttiin sitten sanalliseen tervehtimiseen."
-Ja mitähän helvettiä se jätkä oli justiinsa käsillänsä väsännyt \o/
"Lähtiessä hän kuitenkin sanoi. hei, huora"
-Olipa ilkeä kaveri...
hahha,,,
Outoo
Jos olisin sä niin lähtisin varmaan ekalla koneella sinne E-Eurooppaan ;P
Olihan noi aika selvii merkkei, harmi ettei teistä kumpikaan uskaltanut puhua siitä.. Toivottavast se vastaa sulle ;)