Mä oon jotenkin niin ahdistunut, että on pakko tulla tänne purkamaan, kun ei oo oikeen ketään kelle purkais. Siinä se ongelma taitaakin olla. Mä kaipaan turvaa, varmuutta, rakkautta ja luottamusta. Mä en tunne perhettäni sillä tavalla turvaksi millanen sen varmaan kuuluis olla. Mä en pysty turvautumaan mun perheeseen. On mulla yks kaveri, mutta mä oon senkin kanssa niin erilainen että tuntuu ettei se pysty ymmärtämään muo ja osin se on myös musta kiinni koska en todellakaan pysty kertomaan sille kaikkia asioita mitkä muo häiritsee ja ahdistaa. Miten mä pystyisin purkamaan itseni ahdistuksen? Se häiritsee mun jokapäiväistä elämää ja oon siksi niin masentunut, surullinen ja kiukkunen kokoajan!
Apua kaipaava!
vaikee90
3620
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tätähän varten nämä palstat ovat ja epäilen että olet tyttö? Sun elämä helpottuu huomattavasti kun tapaat kaverin jolle voi purkaa surut, perheen jäsenille ei kannata puhua mitään. Itse en ainakaan purkaa, ne näkevät vain päältä olenko kiukkuinen tai onnellinen.
Muutenkin tulee ahdistunut olo jos ne yrittävät saada selville mitä ajattelen :D
Yritä puhua esimerkiksi äidillesi. Tiedän että se on vaikeaa koska minulla on sama tunne melkein aina. Jos et halua puhua vanhempiesi kanssa niin hanki itsellesi lisää ystäviä.Voit myös tulla tänne nettiin purkamaan surua niin kuin olet nyt viisaasti tehnyt. Masennus menee ohi mutta se voi kestää kauan tai vähän aikaa se riippuu miten paha masennus on. Koita pärjätä ja muista että voit tulla myös kirjoittamaan muita suruja että voit jakaa ne muiden kanssa moni jaksaa kuunnella sinua ihan varmasti ainakin minä pidän siitä että minulle puretaan surua ja saan neuvoa ihmisiä.
aina kun mulla on ollut ahdistunut olo jne, niin joku kaveri on silloin auttanut.. mutta sitten taas kun on ollut sellainen fiilis et ei oo ketään kelle puhua ,et ei ne kuitenkaan ymmärrä, niin mä kävin silloin salilla hakkaamassa säkkiä ja juoksin toooosi pitkiä matkoja ulkona oli pää millainen tahansa. myöskin uppouduin kuuntelemaan musiikkia ja purin tuskaa kirjoittamalla ja piirtämällä erillaisia kuvia ,niin surullisia kuin iloisia.
tällä hetkellä olen oppinut kiertämään masennusta jo yllättävän kauan, vaikka kaverini kuoli muutama kuukausi sitten ja poika ystävän kanssa meni yli vuoden suhde poikki vain koska hänellä ei ole aikaa ,kun on koko ajan töissä. :/
koita keksiä jotain millä pääset purkamaan ahdistusta ja tuskaa :) tottakai sekin auttaa että tänne tulet juttelemaan :) se on jo suuri asia ,koska moni ei uskalla ahdistuksesta ja masennuksesta edes näin puhua :)
mutta hauskaa kesän odotusta sinulle :)