maasta tai mihin rotuun sukujuuresi kuuluvat? Siis jos puhutaan noin 50-500 vuoden takaisista asioista.
Minä olen aina luullut että olen muuten suomalainen, paitsi yhden isovanhemman puolelta Olah-romani. Tosin olen aina ollut muiden suomalaisten mielestä "erilainen" (mitä se sitten on milloinkin tarkoittanut), enkä ole koskaan itsekään kokenut yleistä suomalaisten maailmankuvaa ja elämänmenoa lainkaan omakseni. Selitystä tälle en ennen tiennyt, muutoin kuin arvelin romanigeenien (ja osaltaan tietysti suvun elämän) vaikuttavan vielä voimakkaasti.
Nyt kun olen asiaa vähän selvittänyt, sinne meni käsitykseni suomalaisista sukujuurista romukoppaan. Yksikään esi-isäni ei ole suomalainen. Sieltä löytyy useasta eri suunnasta lähinnä romaneita ja joku saamelainenkin.
Tämä tieto oikeestaan oli minulla geeneissä jo olemassa mutta vain alitajuisesti tiedossa (eivät vanhempanikaan tienneet). Tiedon vahvistuminen ja julkitulo antoi minulle oikeastaan vastauksen suurimpaan osaan mieltäni pitempään askarruttaneita kysymyksistä:
Kuka minä oikeasti olen ja mistä olen tullut, kenestä minä olen tullut, miksi minä olen juuri tällainen kuin olen, miksi minä olen erityisen hyvä juuri tällaisissa asioissa, mistä olen saanut tällaiset luonteenpiirteet, miksi meidän suvussa on tehty monet asiat toisin kuin (nyt myöhemmin on ilmennyt) mitä suomalaisperheissä yleensä tehdään, miksi minä toimin juuri tässä ammatissa, jne...
Mielestäni valtavan hienoa saada tietää oikeaa tietoa siitä mistä on lähtöisin. Nyt tiedän että löytyy muualtakin varmasti ihmisiä jotka ajattelevat monista asioista samoin kuin minä, vaikka heitä ei juuri Suomesta löytyisikään.
Yhden sellaisen ihmisen olin jo vuosia sitten tavannutkin ja hänen kanssaan menin sitten naimisiinkin aikoinaan. Nyt sukua tutkiessani selvisi samalla sekin että kaikkia häviävän pieniä prosentuaalisia mahdollisuuksia vastaan, minulla ja hänellä on yksi yhteinen esi-isä, kahden miesmuistin päässä. Meitä molempia tämä tieto naurattaa, "no sehän nyt on aina tiedetty".
Minä olen aina luullut että olen muuten suomalainen, paitsi yhden isovanhemman puolelta Olah-romani. Tosin olen aina ollut muiden suomalaisten mielestä "erilainen" (mitä se sitten on milloinkin tarkoittanut), enkä ole koskaan itsekään kokenut yleistä suomalaisten maailmankuvaa ja elämänmenoa lainkaan omakseni. Selitystä tälle en ennen tiennyt, muutoin kuin arvelin romanigeenien (ja osaltaan tietysti suvun elämän) vaikuttavan vielä voimakkaasti.
Nyt kun olen asiaa vähän selvittänyt, sinne meni käsitykseni suomalaisista sukujuurista romukoppaan. Yksikään esi-isäni ei ole suomalainen. Sieltä löytyy useasta eri suunnasta lähinnä romaneita ja joku saamelainenkin.
Tämä tieto oikeestaan oli minulla geeneissä jo olemassa mutta vain alitajuisesti tiedossa (eivät vanhempanikaan tienneet). Tiedon vahvistuminen ja julkitulo antoi minulle oikeastaan vastauksen suurimpaan osaan mieltäni pitempään askarruttaneita kysymyksistä:
Kuka minä oikeasti olen ja mistä olen tullut, kenestä minä olen tullut, miksi minä olen juuri tällainen kuin olen, miksi minä olen erityisen hyvä juuri tällaisissa asioissa, mistä olen saanut tällaiset luonteenpiirteet, miksi meidän suvussa on tehty monet asiat toisin kuin (nyt myöhemmin on ilmennyt) mitä suomalaisperheissä yleensä tehdään, miksi minä toimin juuri tässä ammatissa, jne...
Mielestäni valtavan hienoa saada tietää oikeaa tietoa siitä mistä on lähtöisin. Nyt tiedän että löytyy muualtakin varmasti ihmisiä jotka ajattelevat monista asioista samoin kuin minä, vaikka heitä ei juuri Suomesta löytyisikään.
Yhden sellaisen ihmisen olin jo vuosia sitten tavannutkin ja hänen kanssaan menin sitten naimisiinkin aikoinaan. Nyt sukua tutkiessani selvisi samalla sekin että kaikkia häviävän pieniä prosentuaalisia mahdollisuuksia vastaan, minulla ja hänellä on yksi yhteinen esi-isä, kahden miesmuistin päässä. Meitä molempia tämä tieto naurattaa, "no sehän nyt on aina tiedetty".
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sukututkija herkkua ovat nuo ahaa-elämykset, joita tulee joskus suoraan kirjoista ja vielä parempaa, jos ne tulevat erilaisista lähteistä tietoja yhdistelemällä.
Enpä tiedä, miten luonteenpiirteet periytyvät. Sillä sektorilla lienee ympäristön kulttuuri ja paine varsin vaikuttavia. Kaikkein sopeutumttomimmat eivät siirrä geenejään eteenpäin, vaan karsiutuvat pois luonnonvalinnan kovien lakien mukaan, joten sopeutuminen on pitkällä tähtäyksellä edessä. Esim joka päivä luemme niistä nuorista, jotka evät ole sopeutuneet tähän uuteen ja ihmiskykyjen kannalta vieraaseen miljööseen, liikeenympäristöön - valitetavasti.
Fyysisten periytyvyyksien seuraaminen sen sijaan on eksaktimpaa. Tapasin kerran lomalla uimarannalla toisen lomalaisen ja keskustelimme siinä kai kesäsäästä. Kun hän esittäytyi, minulla alkoi "raksuttaa". Hänellä oli sama sukunimi, kuin isoisäni äidillä ja hän oli kuin setäni kaksoisveli. Lähemmin kyseltyäni osoittutui, että he olivat pikkuserkuksia, vaikka eivät toisiaan tunteneetkaan.
Erästä toista sukuni piirrettä voidaan seurata valokuvista viimeisen 100 vuoden ajalta. Minulle ja joillekin sukulaisilleni se on periytynyt jo viisi plvea ja joltakin sukuhaaroilta se on ollut poissa, mutta on sitten jälleen "putkahtanut" esiin.
Myös tuo sukupolvienkato on näin pienessä maassa varsin tavallista. Mm. vaimoni on syntyisin kokonaan toisesta maakunnasta kun minä. Kuitenkin osoittautui, että vain noin 150 vuotta sitten eräs esi-isistäni on avioitunut hänen leskeksi jääneen esiäitinsä kanssa. Toimeentuloa etsiessään ihmiset ovat vaeltaneet kauas kotiseuduiltaan.
Alkuperäinen kysymys!
Olen supi-suomalainen - paitsi mitä nyt joku nimestä päätellen saksalais-balttilainen esi-isä ja siellä 1500-luvun loppupuolella saksalainen palkkasotilas, jonka nimi löytyy myös Olavinlinnan tilikirjoista.
Eivät ne ihmiset ole taivaalta pudonneet. Kaikki ovat joskus tänne suomenniemelle muuttaneet.
Periytyivät luonteenpiirteet sitten tai ei, niin omalta ja sukuni kohdalta voin sanoa että joka tapauksessa suvussa ovat kulkeutuneet. Tulivatpa geenien tai suvussa periytyvien tapojen ja arvojen kautta (olivatpa tietoisia tai eivät).
Ja mitä tulee siihen että olen aina kokenut itseni jotenkin erilaiseksi ja tämän yhteiskunnan arvoista melko ulkopuoliseksi, ei se silti tarkoita sitä että minä tai sukuni olisivat sopeutumattomia. Minäkin olen varsin hyvin sopeutunut omaan elämääni täällä missä elän, ja olen erittäin onnellinen omaan ja perheeni elämään.
Sille en kuitenkaan voi mitään että minulle tuottaa aina vain suurempia vaikeuksia käsittää suomalaisia ihmisiä. En kykene jakamaan heidän käsityksiään ja arvojaan (siis tietenkään en puhu kaikista, vaan niinkuin yleisesti ottaen). En kertakaikkiaan ymmärrä heitä ja heidän motiivejaan.
Sille ei vain voi mitään että minun kohdallani nämä asiat (elämänkatsomus, asenteet, luonne, jne.) ovat täysin selkeästi periytyneet esi-isiltäni.
Tarkoitus ei ollut loukata. Vaikka "vastasin", oli tarina lähinnä vain omia mietteitä yleisellä tasolla.
En minä nyt välttämättä ajatellutkaan sinun tarkoittaneen loukata :)
astrologiaan, niin nuokin kysymykset (mistä tullut jne.?) selviää ilman sukututkimusta, sinä ja vaimosi olette varmaan syntyneet samojen tähtien alla.
Kiitos vaan vinkistä, mutta astrologia ei ole meidän laji.
että mieheni suku, joka on lähes kokonaan suomenruotsalainen...onkin yhdestä haarasta supisuomalainen.
Sen haaran esi-isien kanssa asustivat omat esi-
isäni kahdenpuolen kylän raittia ja ovet vastapäätä.
Ikinä en olisi uskonut.
sukuni on saanut ainakin viidestä haarasta Saksasta
Suomeen muuttaneen esi-isän. Ruotsista on tullut
vielä enemmän.
Perimätiedon muisti ei ulottunut kovin kauas.
Kaikkien piti olla maanviljelijöitä, mutta
tuli pappeja...parikymmentä sotilasta...kauppiaita
(ne saksalaiset Viipurissa ) neljä hakkapeliittaa,
pari suutaria ja yksi räätäli.
Kyllä on ollut mielenkiintoista!