Ihmettelen miten joku voi haluta ottaa koiran. Kun siitä joutuu kuitenkin luopumaan, jopa itse päättämään tämän hetken (lukemani mukaan, sitten tuhkataan). Hirveää! Jos kerran on kiintynyt eläimeensä, kuinka voi tehdä eutanasian.
Sitten toinen juttu, eli kysymys. Milloin koiranpennut yleensä syntyvät, keväällä, kesällä, syksyllä, koska???
Sitten toinen juttu, eli kysymys. Milloin koiranpennut yleensä syntyvät, keväällä, kesällä, syksyllä, koska???
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvä kysymys, vastaus on helppo.
- Koira tuo ihmisen elämään paljon positiivista ja ainutlaatuista sisältöä.
- Kaikki me kuolemme, kuolema/vanheneminen/sairastaminen ei ole läheskään niin iso asia kuin se sisältö jonka koira tuo ja jonka ihminen puolestaa voi tarjota koiralle.
- Eutanasia ei parhaimmillaan eroa juurikaan luonnollisesta kuolemasta ja eutanasia joka mahdollistaa koiran kohtuuttomien kärsimyksten päättämisen ei ole lainkaan niin vaikea asia kuin voisi ajatella. Vaihtoehtohan on usein moninainen kärsiminen. Kiintymys koiraan ei estä eutanasiaa koska eutanasialle ei usein ole parempaa vaihtoehtoa.
- Nykyään koiria syntyy vähän joka vuodenaikana koska ihminen päättää koirien lisäämisestä kysynnän perusteella, mutta odotellaan tietävämpien vastauksia.
Mutta mistä tietää milloin koira kärsii niin paljon että on eutanasian aika?
Kun elää koiran kanssa vuosia,oppii tuntemaan sen tosi hyvin.Näkee sitten aikanaan,mikä on vanhuuden väsymystä ja mikä kipua ja sairautta,vaikkei koira välttämättä valitakaan.Se siinä koirasta luopumisesssa just on vaikeinta,että itse joutuu tekemään päätöksen,milloin on aika päästää koira viimeiseen lepoon.Meillä oli koira 13 vuotta ja voin kertoa,että lopettamisen päätös ei ollut helppo,kun aina välillä oli niitä parempia päiviä.Mutta se on myös rakkautta päästää koira tuskistaan,vaikka se vaikeaa onkin.Meillä koira haudattiin eläinten hautausmaalle ja vieläkin kun siitä ajelen ohi,tulee muistot mieleen.Mutta pari vuotta oltiin ilman koiraa ja nyt meillä on aivan ihana puolivuotias hauveli!!
kun mikään eiole ikuista enminä,etkä sinä.Kumpi sinun mielestä on parempi se että eläin kärsii vakavan sairaudenkanssa ja kituu pois vain saa helpotuksen kun nukutetaan pois.Kannataisi MIETISKELLÄ asiota vähän tarkempaa ennen kun ähkäisee.
Älä elämää pelkää. Koira on elävä olento, joka antaa niin paljon iloa ja hyviä asioita ihmisten elämään, ettei sen lopettamista voi ajatella esteenä. Päätös ei ole helppo, mutta sen tehdessään pitää ajatella, että tekee viimeisen palveluksen rakkaalle eläimelleen: vanha ystävä pääsee kivuistaan ja tuskistaan. Tokihan sen päätöksen tekeminen on ollut hirveää hirveää kahden edellisen koirani kohdalla, mutta ajattelin tosiaan, että niiden on nyt parempi olla (koirat olivat 12- ja 14-vuotiaita, toisella oli syöpä ja toiselta petti takapää alta ihan yllättäin).
Hyvä tämmöisiäkin asioita tietysti on miettiä, ennen kuin ottaa koiran tai muunkaan eläimen. Oli kuitenkin vähän hassua, kun sitten kysyit, että koska koiranpentuja yleensä syntyy, ihan kuin kumminkin olisit ottamassa koiraa ;)
Koiranpentuja syntyy ympäri vuoden. Pentujen syntymäaika riippuu niiden emon juoksuajan sijoittumisesta kalenteriin... On aika tavallista, että narttukoirilla on juoksuaika keväisin ja syksyisin, eli ne voivat silloin tulla kantaviksi. Saattaa tosin vaihdella aika paljon - ja joillakin nartuilla juoksu on vain kerran vuodessa. Aika monet kasvattajat teettävät enemmän kevät- ja kesäpentueita kuin syys- ja talvi, sillä lämpimillä säillä pentujen on mukavampi tutustua ulkona ensimmäisiä kertoja maailmaan. Tulevat omistajatkin toivovat usein pentua, joka tulisi heille kesälomalla, jotta uudelle perheenjäsenelle olisi aluksi enemmän aikaa. Ei tosin ole välttämätöntä.
Eka oma koirani oli syntynyt tammikuun alussa, toinen syyskuussa ja nykyinen koiraipana viime heinäkuussa.
Yksi vaikeimpia asioita koiran kanssa elämisessä on ymmärtää, ettei se ajattele ihmismäisesti.. ei se sure ja pelkää kuolemaa.. jos koiran on nyt paha olla se ei muistele sitä, kuinka mukavaa oli eilen ..tai mieti, että kyllä tämä tästä jouluun mennessä helpottaa.. ei se todennäköisesti mieti sitäkään, mitä tapahtuu sen jälkeen kun se on nukutettu ikiuneen.
Omistajalle se on kova paikka, luopua perheenjäsenestä, joka on tuonut niin paljon elämään. Pohtia ja miettiä, että paranisiko se vielä ja nuortuisi ja kirmailisi vielä omistajan kanssa lenkkeilemässä tutuilla lenkkipoluilla.
Kyllähän minäkin koiravanhukseni kohdalla toivoin, että jäisi mieluummin auton alle tai karhun hampaisiin kuin että itse joutuisi tekemään päätöksen milloin..
Se on sitä vastuunottoa toisesta elävästä olennosta, niitä elämän vaikeimpia puolia. Koiran kanssa joutuu ottamaan vastuun sekä sen hyvinvoinnista että koko sen elämästä.
Mutta niinhän sitä sanotaan, että joskus suurin osoitus rakkaudesta merkitsee luopumista..
Syntymä ja kuolema ovat luonnollinen osa elämää, ei niitä kannata pelätä.
Kun koiran kanssa elää 13 vuotta, ja se vähitellen vanhenee ja heikkenee, tulee kaikenlaisia sairauksia on vain pystyttävä päättämään milloin on aika mennä viimeiselle matkalle.
Meillä ainakin viimeinen päivä ennen eutanasiaa oli niin vaikea, että sen jälkeen koko perhe oli helpottunut kun koiramme pääsi kärsimyksistään. Viimeisenä iltana oli kaunis tähtitaivas, ja aina tähtien tuikkiessa muistelemme vanhustamme.
MUSTA OIS IHANAA OMISTAA KOIRA JA KOLME KISSAA JA SITTEN VIELÄ JOSKUS AIKANAAN SNAUTSERI JA KISSA JA SITTEN ERI ROTUISIA KOIRIA 132 131-263 112-375 121-496 ERI ROTUISTA KOIRAA JA SITTEN COLLIE JA KAKSI KISSAA JA SITTEN VIELÄ BERNHARDILAINEN JA KISSA < JA SITTEN VIELÄ NÖFFI JA KISSA JA SITTEN VIELÄ COLLIE < JOKA OLISI NUOREN PERHEEN ENSIMMÄINEN KOIRA < HETA-ROTTWEILERIN LISÄKSI JA KAKSI BERNHARDILAISTAKIN OLISI UPEAA OMISTAA JA YKSI SUURSNAUTSERI JA BERNINPAIMENKOIRA JA IRLANNINSETTERI PUNAINEN JA SITTEN BERNHARDINKOIRA UROS