Eli meillä on tilanne tämä: jäppinen on tällä hetkellä nelisen kuukautta vanha ja ensimmäiset kolme kuukautta kului vaihtelevalla menestyksellä, poika oli välillä aika itkuinen jne, vyöhyketerapia auttoi hieman. Siinä kolmen kuukauden ikäisenä alkoi helpottaa ja aloin ihan oikeasti nauttia vauvan kanssa olosta, kun hän ei enää koko ajan itkenytkään vaan oli iloinen ja hymyili paljon, siis oli todellinen päivänpaiste. Mutta nyt viime perjantaina alkoi joku ihme kitinäkausi, neljä päivää ollut tosi kiukkuinen, mikään ei kelpaa ja missään ei ole hyvä olla. Mitä teen? Alkaa olla vitsit vähissä, joten apua kaivattaisiin kipeästi!
Toinen ongelma on se, että silloinkin kun vauvamme oli hyväntuulinen ja iloinen kotona, niin tämä hyväntuulisuus ei säilynytkään kun mentiin jonnekin kylään, ulos syömään tms. Onko asialle mitään tehtävissä, että jätkä ei koko ajan kitisisi vai linnottaudunko pojan kanssa tästä lähtien vain kotiin, kyläilystä ei nimittäin tule mitään kun poika kiukuttelee koko ajan. Meillä olisi kolmet häätkin tulossa kesällä, eli onko toivoa, että kitinä rauhottuisi lähikuukausien aikana? Ja vaikka rakastankin lastani aivan äärettömän paljon, tämä tilanne alkaa vaikuttamaan jo mielialaan, kun en pian uskalla lähteä minnekään... Onko ketään jolla olisi vastaavanlainen tilanne? Kaikilla kavereilla vauvat ovat niin "helppoja" ja kilttejä, joten heiltäkään en apua saa, tunnen olevani niin yksin tässä tilanteessa... :(
Toinen ongelma on se, että silloinkin kun vauvamme oli hyväntuulinen ja iloinen kotona, niin tämä hyväntuulisuus ei säilynytkään kun mentiin jonnekin kylään, ulos syömään tms. Onko asialle mitään tehtävissä, että jätkä ei koko ajan kitisisi vai linnottaudunko pojan kanssa tästä lähtien vain kotiin, kyläilystä ei nimittäin tule mitään kun poika kiukuttelee koko ajan. Meillä olisi kolmet häätkin tulossa kesällä, eli onko toivoa, että kitinä rauhottuisi lähikuukausien aikana? Ja vaikka rakastankin lastani aivan äärettömän paljon, tämä tilanne alkaa vaikuttamaan jo mielialaan, kun en pian uskalla lähteä minnekään... Onko ketään jolla olisi vastaavanlainen tilanne? Kaikilla kavereilla vauvat ovat niin "helppoja" ja kilttejä, joten heiltäkään en apua saa, tunnen olevani niin yksin tässä tilanteessa... :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eka 3 kk vatsavaivoja ja kitinää enemmän tai vähemmän. Sitten loppui. Nyt alkoi taas. Tuntuu, että seurustelen kaiken aikaa pojan kanssa. Käyn silloin tällöin kaverin luona, kitisi poika tai ei. Hyvä se on käydä jossain, mutta aina kun tulee takaisin, huomaa että on itse aivan poikki ekstrapoikkeamasta normipäivään.
Meillä on kahdet juhlat tulossa toukokuussa. Saas nähdä millä päällä tuolloin mahdetaan olla.
te olette.. täysimetykselläkö vielä. Meillä kanssa kesti hetkisen tota kitinävaihdetta 3,5kktisena mutta kun alotettiin kiinteiden maistelu niin tuli taas omaksi tyytyväiseksi itsekseen.
Tulit maininneeksi tärkeän asian, eli kannattaa varmistaa, ettei vauva kitise nälkää. Onhan lukuisia tapauksia, joissa vauvalla on uskottu olevan koliikkikin, vaikka syynä on yksinkertaisesti ollut riittämätön ravinnonsaanti. Paljon puhutaan täysimetyksen hyödyistä ja korostetaan vauvan saamaa läheisyyden tunnetta, mutta ei puhuta siitä, kuinka paljon perusturvallisuuden tunne saattaa järkkyä, jos vauva joutuu kärsimään useita kuukausia nälkää...
..rintamaito ei minulla riittänyt vain yksinkertaisesti..vauav lopetti kyllä syömisen ja vaikutti hetken tyytyväiseltä, mutta väsähtäähän sitä jokainen jossain vaiheessa..aurinkoinen tyttömme löytyi kun aloin antamaan korviketta 3kk iässä lisäksi..nyt alkoi uusi kitinä kausi ja huomasin että ahaas on aika aloittaa jotain tuhdimpaakin ja taas tyttö tyytyväinen..
Meillä syödään rintamaitoa, pullosta. Poika ei ole saanut tissistä koskaan mitään. Keskosena joutui olemaan useamman viikon sairaalassa. Eli pumppaan kaiken maidon. Pulloa tyrkytän kyllä riittävästi, joten ruuan puutteesta huuto ei kyllä ole peräisin.
se ikä, jolloin vauvat rupeavat vaativimmiksi viihtymisensä suhteen ja osaavat osoittaa tyytymättömyytensä hyvinkin ponnekkaasti.
Meidän ihanan helppo ja rauhallinen vauvamme rupesi kanssa hieman yli 4 kuukautisena osoittamaan mieltään. Ja nimenomaan tuo on tuttua, että kylässä ei tahdo viihtyä... Välillä tuntuu, että kaikista mukavinta neidin mielestä olisi vain kölliä nakuna olohuoneen lattialla=). Ja aikaisemmin pystyttiin olemaan kaupungilla jopa viisi tuntia putkeen ja tyttö vaan veteli sikeitä vaunuissa. Nykyään havahtuu helposti hereille ja uudelleen unenpäästä kiinnisaaminen onkin sitten melkein mahdotonta ja vaunuissa ei hereillä viihdy vaikka kuinka yrittäisi laskea kuomua ja kohottaa selkänojaa, että näkisi ympärilleen. Ainoastaa sylissä kantaen viihtyy jotenkin, kunnes on niin yliväsynyt, että rupeaa huutamaan ja silloin ainoa mahdollisuus on vain lähteä kiirenvilkkaa autoon ja kotia kohti. Ja tuo huuto on todella sellaista, mihin ei kotona ikinä ryhdy. Ainoastaan ihmistenilmoilla huutaa kunnolla.
Mutta joo, uskon, että tämä on tälläinen ohimenevä kehitysvaihe. Ja luotan, että mekin vielä saamme nauttia shoppailuista ja ulkona syömisitä koko perheen voimin.
Tuossa iässä voi kitistä jo hampaiden tuloa! Kokeile varovasti ikeniä, joko tuntuu hampaita nousemassa. Panadol suppoa voi antaa pari kertaa päivässä muutaman päivän ajan, jos kitinä on hampaista johtuvaa. Vedellä täytetty, jäähdytettävä purulelu auttaa myös.
Eihän kitinä voi johtua allergiasta? Onko ruokavalioon lisätty jo kiinteitä, jotka voisivat aiheuttaa oireita? Jos imetät, oletko muuttanut omaa ruokavaliotasi? Esim. suklaapatukka, sipuli tai sitrushedelmät äidin ruokavaliossa voivat aiheuttaa herkälle vauvalle monen päivän vatsakivut!
Meillä on huudettu, kitisty, kiukuttu ja karjuttu ensimmäisen vuoden ajan, ja kurjaahan se on tällaisen vähän "vaativamman" vauvan kanssa olla ihmisten ilmoilla... Esim. ravintolassa kaikki tuijottavat suu auki, kun pieni mies huutaa naama punaisena ja kurkku suorana, eikä rauhoitu mihinkään. Menoja on ollut pakko rajoittaa, koska vauva ei kertakaikkiaan suostu olemaan rattaissa, sylissä tms. Kirkumiseen on jo itse tottunut, mutta ihmiset katsovat välillä tosi pahasti, ja tulevat jopa sanomaan että etkö sinä nyt omaa lastasi saa rauhoittumaan! Mutta sitä se vaativan lapsen kanssa on, pitää joko sietää itkua, tai olla vaan kotona...