Aidosti elämässä tarpeellista? Ja mikäli sen saavuttaisi niin mikä olisi sen jälkeen "haluttavaa"?
Minulle "usko" = ihmisyyteen (Ei mihinkään yliluonnolliseen, kuten Jumalaan yms)
Seuraavaksi tajuaminen tuo aidosti ja kokonaisvaltaisesti... riippumatta mistään... itsestäni.... mistään. Olemalla silti oma itseni.
Minulle "usko" = ihmisyyteen (Ei mihinkään yliluonnolliseen, kuten Jumalaan yms)
Seuraavaksi tajuaminen tuo aidosti ja kokonaisvaltaisesti... riippumatta mistään... itsestäni.... mistään. Olemalla silti oma itseni.
Vastaukset 12
Vanhimmat
olisi tarpeellista.
Sen jälkeen siirtolapuutarhamökki.
voi olla jopa tärkeämpää tuo mökki kuin onnellisuus... mitä onnellisuus nyt sitten tarkoittaneekaan? Ihmisille (minullekin) yleensä jotain muuta kuin jo on. Kuitenkin tuo onni voi olla vain "nyt" tai sitä ei ole lainkaan:)
innostuin "riitelemään" aikaisemmassa ketjussa ihmisen ikääntymisen vaikutuksista..... ikuinen poika, joka haluuaa/puolustaa "jotain"... puutarhamökki on hyvä... lähes yhtähyvä kuin mikä muu tahansa, joka aidosti on itselle merkittävä.
olit MFT (meando fuera del tiesto) pissasit potan ulkopuolelle.
Koitas nyt skarpata ja etsiä sellainen hyvä syy mihin uskoa oikeesti.
MVH, Paloma
ja loukkasin... anteeksi siitä...
Mutta aikaisemmassa ketjussa ilamaisin, että teen ns. "tyttöpissat" eli en kuse pöntön ulkopuolelle:)
Mutta vajavaisena kysyn?
... en todellakaan ole sinun vastustajasi... niin kuin en kenenkään muunkaan. Itseasiassa olet aidosti
yksi inhimillimpiä kirjoittajia täällä.Syy miksi otin tuohon aiheeseen "rajusti" kantaa oli se, että en voi ymmärtää ihmisten "voimaa" moralisoida erittäin hatarin perustein.
on aika paljon todistusaineistoa isän iän korrelaatiosta lapsen skitsofreniaan (monilla kielillä} ja me jotka otamme kantaa teemme sitä syystä. Kysymys ei ole niinkään "moralisoimisesta" vaan siitä että kun ja jos teet tämäntyyppisen päätöksen (kuten esim. mun veli) niin vastuun kantavat muut, et sinä.
MVH,
Paloma
Kaiken... olen jo luovuttanut asian omalta kohdaltani. Mutta en yhdenkään elävän, enkä yhdenkään tulevan lapsen takia. Ja olen samaa mieltä kanssasi, jos huomaaat... et me elävät vastaamme vain "pääsääntöisesti" itsestämme. En syyllistä siis ketään, vaan yritän antaa kaikille "oikutuksen" olla olemassa. PS, En jaksa vatkata tuota asiaa... tottakai ikä tuo ikääntymistä ja kuten yritin sanoa
"ei elämästä selviä hengissä"... vai selviääkö?
on olla Sinut itsensä kanssa.
Mielen rauha, - se että elämä on tässä ja nyt, ei mitään turhaa haahuilua enää.
En tiedä mikä on tärkeää ja tarpellista.
Mutta lapsena ajattelin, että jos ei ole Jumalaa, niin tärkeää on olla hyvä ihminen muille ihmisille. En osaa tuota enää perustella edes itselleni.
Aikuisena olen ajatellut yrittää tulla siksi, mikä olin lapsena, siis omaksi itsekseni.
Näyttäiskö, et siinä vois olla jotain samaa kuin sinun ajatuksissasi : )
Jos uskoo Maslowin teoriaan tarvehierarkiasta, niin se riittää ainakin minulle. Uskon, että asia on niin. Olen sitä mieltä, että eläminen ja sen ymmärtäminen on jo niin suhteellista, että menee pää sekaisin jos sitä liikaa miettii. Usko ihmisyyteen, mitä se tarkoittaa ? Mitä on ihmisyys ? Parhaimmillaan luova.
Mitätön esimerkki saavuttamisesta: Sain mökillä pari päivää sitten laiturin päästä virvelöityä 70cm hauen. Se oli onnea, riemu oli rajaton. Samanlainen tunne kun lapsena. Onnen tunne syntyy useimmiten aika pienistä asioista ja haluan uskoa niihin onellisiin hetkiin. Jatkuvaa onnea ihminen tuskin saavuttaa.