En tiedä minne muuallekaan kirjottaisin niin kirjotan nyt tähän.
Mulla todettiin lapsettomuus kun oli 18v.En ovuloi ollenkaan.
Nyt kun sitten olen raskaana,enkä tiedä mitä teen.
Olen 22v en ole käynyt peruskoulua loppuun,enkä ole töissä,elän siis sossun rahoilla.Olennyt raskaana ja lääkärini sanoi,että tämä on ihme,enkä ehkä tule enää ikinä raskaaksi,en siis tiedä mitä tehdä.
En haluaisi lasta nyt tähän tilanteeseen kun ei ole työpaikkaa eikä mitään,enkä kuitenkaan tiedä uskallanko tehdä aborttia,sillä en ehkä enää koskaan tule raskaaksi.
Lapsen kyllä haluaisin,jossain vaiheessa,mutta en tiedä mitä tehdä.
Toki jos minulla olisi työpaikka ja koulut käyty niin pitäisin lapsen.
Tämä kuulostaa varmaan nyt sekavalta,mutta toivottavasti joku nyt tajuaa mitä haen takaa.
Se että kantaisin lasta ja antaisin sen adoptioon ei tule kysymykseenkään,sillä en usko,että pystyisin siihen.
Mitä mieltä te olette?
Miten pitäisi toimia?
Olenko itsekäs ja pidän lapsen vaikka tiedän,että siitä tulisi vaikeaasillä minulla ei ole taloudellista turvaa vai onko se abortti sittenkin oikea ratkaisu.
AUTTAKAA...
Mulla todettiin lapsettomuus kun oli 18v.En ovuloi ollenkaan.
Nyt kun sitten olen raskaana,enkä tiedä mitä teen.
Olen 22v en ole käynyt peruskoulua loppuun,enkä ole töissä,elän siis sossun rahoilla.Olennyt raskaana ja lääkärini sanoi,että tämä on ihme,enkä ehkä tule enää ikinä raskaaksi,en siis tiedä mitä tehdä.
En haluaisi lasta nyt tähän tilanteeseen kun ei ole työpaikkaa eikä mitään,enkä kuitenkaan tiedä uskallanko tehdä aborttia,sillä en ehkä enää koskaan tule raskaaksi.
Lapsen kyllä haluaisin,jossain vaiheessa,mutta en tiedä mitä tehdä.
Toki jos minulla olisi työpaikka ja koulut käyty niin pitäisin lapsen.
Tämä kuulostaa varmaan nyt sekavalta,mutta toivottavasti joku nyt tajuaa mitä haen takaa.
Se että kantaisin lasta ja antaisin sen adoptioon ei tule kysymykseenkään,sillä en usko,että pystyisin siihen.
Mitä mieltä te olette?
Miten pitäisi toimia?
Olenko itsekäs ja pidän lapsen vaikka tiedän,että siitä tulisi vaikeaasillä minulla ei ole taloudellista turvaa vai onko se abortti sittenkin oikea ratkaisu.
AUTTAKAA...
Vastaukset 4
Vanhimmat
tulee ajatus, että on se niin väärin kun itse sitä on parisuhteessa yrittänyt kolme vuotta ja sitten ihmiset tulevat raskaaksi, vaikka ei sitä haluaisi juuri tähän hetkeen.. missä oli ehkäisy?
Itse en missään tilanteessa olisi pystynyt aborttia tekemään. Tulin ekan kerran raskaaksi(mikä kylläkin meni lähes heti kesken), niin ollessani 20v ja opiskelin silloin. JOs raskaus ei olisi mennyt kesken, niin olisin sen silti pitänyt. Seurustelin kylläkin tuolloin siinä vaiheessa, että kaikki sen puolin oli kunnossa. Nyt toki ei enää tuo mies ole kuvioissa.
No en tiedä auttoiko tämä yhtään, mutta pyydän, että mietit hyvin tarkkaan päätöstäsi.
on musta ilkeetä, että kysyt ehkäisystä kun toiselle on sanottu ettei voi saada lasta.
Olen mäkin lähes elättäny kummilasta kun sen vanhemmat eivät viitsi käydä töissä ja sossurahat menee juomiseen, samalla kun olemme mieheni kanssa maksaneet kalliita lapsettomuushoitoja. Aina ei tunnu kaikki oikeudenmukaiselta... mutta pitäis silti vähän ajatella.
Mutta mutta vinkiksi vaikka onhan aina mahdollisuus opiskella ammattiin äitinäkin jos on tarmoa ja päämäärä. Tai sitten voit toivoa toista ihmettä ja onhan vaivaasi varmaan hoitoa saatavissa, oletko kysynyt lääkäriltä voivatko auttaa jos nyt päätät ettei aika ole sopiva?
Oi voi...
hei!en tiedä onko tämä oikea paikka kertoa omasta tapauksestani mutta kirjoita nyt kuitenkin.kerroit että elät "sossun" rahoilla etkä ole käynyt peruskoulua loppuun jne.Itse tulin raskaaksi ollessani 16vuotias eli juuri päättänyt peruskoulun.silloinen poikaystäväni ei olisi halunnut lasta mutta minulle ei tullut mieleenikään edes tehdä aborttia mutta tietysti ratkaisu on jokaisen oma.saimme ihanan lapsen jonka kanssa elin pääsääntöisesti kaksin,kela-ja "sossurahoilla.minulla ei ollut ammattia eikä asuntoakaan vielä silloin mutta asiat kyllä järjestyivät ennen lapsen syntymää.menin ammattikouluun lapseni ollessa 2vuotias ja tällä hetkellä minulla on vakituinen työpaikka ja ihana aviomies joka pitää lastani/lastamme kuin omaansa.pääsyy siihen,miksi ylipäätään kirjoitan on se,että olemme yli 3vuotta yrittäneet nykyisen aviomieheni kanssa lasta,tuloksetta.ja syynä siihen on se, että minä en ovuloi.sinun puolestasi olisin todella iloinen ja luottavainen tulevaisuuden suhteen vaikka varmasti tällä hetkellä sinusta tuntuu raskaalta.jos olisin tehnyt abortin silloin kun olin raskaana,mitä olisinkaan menettänyt??paljon.en tiedä oliko tästä sinulle mitään hyötyä mutta kirjoitin kuitenkin.VOIMIA!