Kumpi parempi rotu vanhahkoille ihmisille : suomenlapinkoira vai espanjanvesikoira?
Lapparista lähtee karmeesti karvaa ajoittain, luulen. Espanjanvesikoiran turkki on tietääkseni myös työläs ?
Ei sen puoleen, aikaa ja halua kyllä on hoitaa koiraa... mutta iän karttuessa ...?
Molemmat rodut tarvitsevan (luulen ?) saman verran virikkeitä ja toimintaa sekä koulutusta.
Mitä muuta pitäisi ottaa huomioon - muita näkökulmia ?
Lapparista lähtee karmeesti karvaa ajoittain, luulen. Espanjanvesikoiran turkki on tietääkseni myös työläs ?
Ei sen puoleen, aikaa ja halua kyllä on hoitaa koiraa... mutta iän karttuessa ...?
Molemmat rodut tarvitsevan (luulen ?) saman verran virikkeitä ja toimintaa sekä koulutusta.
Mitä muuta pitäisi ottaa huomioon - muita näkökulmia ?
Vastaukset 2
Vanhimmat
vanhahko ihminen? hankalasti määritelty... en mä kyl kumpaakaan rotua valitsisi... just noiden virikkeiden ja liikunnallisuuden takia. onko mahdollista vielä muutaman vuodenkin päästä viedä koiraa pitkille lenkeille?
pienempi koira olisi helpompi ja varustettuna vielä mukavalla luonteella.
pientä koiraa on helpompi käsitellä ja hallita (esim. kynsien leikkuu, hihnakäytös jne...) ja liikunnan tarvekaan ei päätä huimaa... ja mukavan ja helpon luonteen omaava koira on helppo kouluttaa.
itse olen aika pahasti hurahtanut spanieleihin, joita on todella monta rotua ja useaa kokoa. kannattaa klikata täältä ja lukea lisää...
http://www.spanieliliitto.fi/
Itse olen myös sorttia vanhempi täti-ihminen, otin neljännen koirani syksyllä - ja ihan hyvin aion sen kanssa pärjätä - tulevaisuutta ei kukaan voi ennustaa - myös nuorempi koiranomistaja voi sairastua tms.
Ota vaan rohkeasti koiraa jos mielesi tekee.
Minulla on tuo mäyräkoira rotu jumittanut aina - eli tosiaan neljäs mäykky menossa.
Edelliset koirat ovat aina sydämessä, mutta aika on niin rajallista täällä maan päällä.
Itse olen ajatellut,etten tämän koiran jälkeen enää ota koiraa - jos nyt uskaltaa olettaa - että saa elää vielä 15-20 vuotta tai jotain - niin en tahtoisi että koira jää minun jälkeeni.
Tosin lapseni huolehtisivat koirasta, sen tiedän, mutta silti.
Kymmenen vuoden päästä olen ( toivottavasti ) 67 - koira pitää minua liikkeessä ja ulkoilemme paljon koska olen varhaiseläkkeellä.
Mutta terve olen kuitenkin ja se on pääasia.
Nyt tämä " viimonen" koira - tiedän, että hemmottelen sitä liikaa, mutta EN ylensyöttämällä vaan rapsuttamalla, ulkoilemalla jne.
Tsemppiä sinulle, ja toivottavasti löydät sen " oman " rotusi.