kuka teistä oli yksin. Ihan oikeasti sisältä yksin niin kuin minä. Olin torilla töissä, mutta kuitenkin muistin poissa olevat, jotka eivät enään palaa. Kun tulin kahden aikaan kotiin, odotin, että minut olisi otettu ns. avosylin vastaan. Eipä ollut niin. Ikävä koko ajan ja mietin kuka olisi se jolle voisin soittaa. No kuusi eri henkilöä tuli mieleen kerralla. MUTTA kukaan heistä joita olin heidän huonoina hetkinä kuunnellut jopa yöllä. Ei niillä ollutkaan aikaa kuunnella minua. MIKSI minä jään aina syrjään...Ja miksi minä aina ja vaan aina kuuntelen heitä silloin kun oma elämäkin tarvitsisi kuuuntelijaa 3 uulla.. kysyn vaan.. Olen nyt ihan yksin-- Minullla ei ole ketään kenelle voisin puhua... Hyvää Vappua kuitenkin teille kaikille jotka jaksatte lukea tämän, mutta ette jaksa sitten kuunnella kun joku huutaa apua...
Yksin
ihan Yksin
52846
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
monelle,ja loppujen lopuksi me kaikki olemme yksin.
Jokainenhan meistä on joskus yksin,se on onneksi väliaikainen tila.
Auttajastakin voi tulla välillä autettava.Voimia sulle!
Kyllä apu kelpaa, mutta itse ei haluta auttaa. Olen huomannut. Nykyajan itsekkyys ja pinnallisuus on tuttua täälläkin, vaikka toisin vaahdotaan. Sitten on niitä, joille hävettää avautua, koska heillä ei koskaan ole ongelmia. Vastavuoroisuus puuttuu.
Palveleva puhelin on takuuvarma kuuntelija, kun "ystävillä" ei ole aikaa (halua) kuunnella. Ihminen on sielläkin vastaamassa, eikä juorut lähde liikenteeseen.
Luulen, että on paljon itsensä yksinäiseksi tuntevia ihmisiä. Syystä tai toisesta. Tähän tottuu jotenkin. Yksin olen minäkin, vaikka on perhe. Se on sisäinen tunne, voi olla luonteenpiirre. Niinpä hakeudunkin ihan konkreettisesti yksinäisyyteen.
Ei lannistuta silti. Lämmin halaus sinulle.
Jos täällä uskaltaa uskoutua jollekkin ja kun käännät selkäsi, niin heti alkaa juoruilu ja asioiden "setviminen".
Missä ovat nämä inhimilliset ihmiset, (toivoisin että ainakin muutama vielä Kuhmostakin löytyisi) kun niitä ei näytä vastaan tulevan.
Kaikenlainen pinnallisuus, kyräily, kateus, pahansuopaisuus, kieroilu ja haukkuminen on niitä asioita, jotka ovat yleisesti vallalla.
Ja entäs se rahalla mahtailu, eihän sellaisessa elämmässä ole mitään järkeä.
Vain sydämeltään sivistynyt ihminen, kykenee olemaan aito ja rehellinen ystävä.
Voimia ja jaksamista kaikille teille, jotka tunnette itsenne yksinäisiksi.
Kerron asioistani niille joille haluan. Ystäviä minulla ei ole murrosiän jälkeen ollut. Tuttuja vain.
Elän omillani enkä ole kenestäkään taloudellisesti riippuvainen en myöskään henkisesti.
Elämäni on melko tylsää. Matkoilla nautin jollain tavalla uusista ympyröistä. Kuitenkin halu palata takaisin alkaa heti kohteeseen päästyäni. Olen melkein aina ahdistunut.
Ikää minulla on niin paljon etten ilkeä sanoa. Luulisi jo tässä iässä oppineen elämään mutta ei.
Muille en toivo enkä tee pahaa.
Pinnallisuus ja rohkeus ottaa aratkin asiat esiin on näköjään toisille ihmisille kauhistus. Eivätkö he uskalla elää.
Fyysisesti en ole yksinäinen mutta luotto läheisiin on mennyt.
Yritetään jaksaa.