Hei. Olen 18-vuotias nainen. Minua kiusattiin 8 vuotta, vaikka yritin välillä mm. opettajien avulla lopettaa sen. Minua kiusattiin ennen koulua kerhossa, ala-asteella noin kolme vuotta, koko yläasteen ja osan lukiosta. Nyt kiusaaminen on loppunut, joskin tiedän, että suuri osa ikäisistäni abeista puhuu minusta pahaa selän takana. Kaikistahan aina puhutaan, mutta tämä on suurempaa.
Olin nuorempana ujo, hiljainen ja ylipainoinen. Vanhempani pukivat minut väljiin vaatteisiin, ei sillä väliä, vaikka olisin kiinnostunutkin ala-asteella pukeutumisen "tärkeydestä". Olen nyt ujo sosiaalisissa tilanteissa, hiljaisehko, ylipainoinen, terapiassa, unihäiriöistä kärsivä ja suunnatonta vihaa kiusaajiani kohtaan tunteva.
Nuorempana en kyennyt kunnolla sanomaan kiusaajilleni mitään. Kaikki hyvät repliikit tulivat mieleen vasta jälkeenpäin. Joka vuosi luokka kiusasi minua. Olin juuri sopiva uhri. Kerhossa, ennen koulun alkua, minua syrjittiin. En saanut mennä mukaan leikkeihin ja jos sainkin, olin kaukaisessa sivuroolissa kuten koirana, jonka voi jättää omiin oloihinsa. Ala-asteella eräs tyttöjengi kiusasi vakituisesti minua. Tunki muiden esineitä reppuuni, levitti tavaroitani, nauroi periaatteessa kaikelle mikä liittyi minuun, yritti lavastaa syylliseksi johonkin, mistä voisi saada jälki-istuntoa... Liikunta -ja historiantunnit olivat helvettiä, sillä niiden aineiden opettaja paimensi tämän tyttöporukan kavereita ja piti omia oppilaitaan maailman ihanimpina. Opettaja antoi huonoja numeroita, koska ei pitänyt minusta. Ja jos minua syrjittiin, se oli sitten oma vikani. Yläasteella minua haukuttiin enemmän, tönittiin. Rasva kun kertyi vyötärölle, eräs pahimmista miespuolisista kiusaajistani tökki minua vyötärön läskeihin ja päästi inhon ääniä: hyii, oksettavaa, kattokaa mikä läski. Ja olen aika varma, että hän olisi nauranut, jos olisin satuttanut itseni. Kerran hän liikuntatunnilla löi pesäpallon taakse, minut oli laitettu eteen enkä ollut saanut räpylää - pallo osui silmään ja myöhemmin kiusaaja nauroi katketakseen.
Lukiossa minusta liikkui juoruja ja yläasteella kehitelty pilkkalaulu liikkui vieläkin. Ihmiset tuijottivat minua, tuijottavat itse asiassa yhä. En tiedä mitä he ovat minusta puhuneet. Kukaan ei halua tutustua minuun. Entiset kiusaajani ovat saaneet puolelleen uusia ihmisiä. Yksi heistä sanoi netissä suoraan, että "sinun pitäisi vaihtaa vaatteita, ostaa vaikka uusia, meikata, mennä kampaajalle, niin ehkä sitten muut voisivat pitää sinusta". Siis voitteko kuvitella?! Muutekin minua kiusattiin lukion ekalla netissä, kun minulla oli kuvia. Eräs minua erityisesti vihannut tyttö laittoi siskonsa ja serkkunsa haukkumaan kuviani.
Näin lyhyesti kerrottuna usea varmaan osaa samaistua tilanteeseeni. Voin rehellisesti kertoa, että jos olisi mahdollisuus hakata jotakuta kiusaajaa, saattaisin tehdä sen jos menettäisin malttini. Joka kerta, kun olen koulussa, mieleeni muistuvat nämä piinat ja tulen vihaiseksi. Vihani pursuaa yli äyräiden. Yritän kuluttaa sitä liikunnalla, aiemmin olin vain surullinen ja söin tuskaani. Mutta nyt olen vahvistunut. Pyrin kohti omia unelmiani ja haistatan paskat kiusaajilleni. Haukkuivat kykyjäni. Entä sitten? Porskutan eteenpäin. Jos te muut kiusatut jäätte suremaan tapahtunutta, annatte luovutusvoiton kiusaajillenne. Suunnatkaa katse horisonttiin ja omaan elämäänne. Näyttäkää, että olette parempia kuin he. Niin minä teen. Lauluääntäni haukuttiin, mutta hah, minäpä laulan - ja koulun edessä. Tietävät, ettei minusta pääse eroon. Lisäksi ajattelin mahdollisesti kirjoittaa joskus kirjan kiusaamiskokemuksistani ja muiden kokemuksista myös. Ehkä kiusaajani vielä joskus ymmärtävät, mitä ovat tehneet. Ainakin siihen asti keskityn unelmiini. Aion olla parempi kuin he.
Olin nuorempana ujo, hiljainen ja ylipainoinen. Vanhempani pukivat minut väljiin vaatteisiin, ei sillä väliä, vaikka olisin kiinnostunutkin ala-asteella pukeutumisen "tärkeydestä". Olen nyt ujo sosiaalisissa tilanteissa, hiljaisehko, ylipainoinen, terapiassa, unihäiriöistä kärsivä ja suunnatonta vihaa kiusaajiani kohtaan tunteva.
Nuorempana en kyennyt kunnolla sanomaan kiusaajilleni mitään. Kaikki hyvät repliikit tulivat mieleen vasta jälkeenpäin. Joka vuosi luokka kiusasi minua. Olin juuri sopiva uhri. Kerhossa, ennen koulun alkua, minua syrjittiin. En saanut mennä mukaan leikkeihin ja jos sainkin, olin kaukaisessa sivuroolissa kuten koirana, jonka voi jättää omiin oloihinsa. Ala-asteella eräs tyttöjengi kiusasi vakituisesti minua. Tunki muiden esineitä reppuuni, levitti tavaroitani, nauroi periaatteessa kaikelle mikä liittyi minuun, yritti lavastaa syylliseksi johonkin, mistä voisi saada jälki-istuntoa... Liikunta -ja historiantunnit olivat helvettiä, sillä niiden aineiden opettaja paimensi tämän tyttöporukan kavereita ja piti omia oppilaitaan maailman ihanimpina. Opettaja antoi huonoja numeroita, koska ei pitänyt minusta. Ja jos minua syrjittiin, se oli sitten oma vikani. Yläasteella minua haukuttiin enemmän, tönittiin. Rasva kun kertyi vyötärölle, eräs pahimmista miespuolisista kiusaajistani tökki minua vyötärön läskeihin ja päästi inhon ääniä: hyii, oksettavaa, kattokaa mikä läski. Ja olen aika varma, että hän olisi nauranut, jos olisin satuttanut itseni. Kerran hän liikuntatunnilla löi pesäpallon taakse, minut oli laitettu eteen enkä ollut saanut räpylää - pallo osui silmään ja myöhemmin kiusaaja nauroi katketakseen.
Lukiossa minusta liikkui juoruja ja yläasteella kehitelty pilkkalaulu liikkui vieläkin. Ihmiset tuijottivat minua, tuijottavat itse asiassa yhä. En tiedä mitä he ovat minusta puhuneet. Kukaan ei halua tutustua minuun. Entiset kiusaajani ovat saaneet puolelleen uusia ihmisiä. Yksi heistä sanoi netissä suoraan, että "sinun pitäisi vaihtaa vaatteita, ostaa vaikka uusia, meikata, mennä kampaajalle, niin ehkä sitten muut voisivat pitää sinusta". Siis voitteko kuvitella?! Muutekin minua kiusattiin lukion ekalla netissä, kun minulla oli kuvia. Eräs minua erityisesti vihannut tyttö laittoi siskonsa ja serkkunsa haukkumaan kuviani.
Näin lyhyesti kerrottuna usea varmaan osaa samaistua tilanteeseeni. Voin rehellisesti kertoa, että jos olisi mahdollisuus hakata jotakuta kiusaajaa, saattaisin tehdä sen jos menettäisin malttini. Joka kerta, kun olen koulussa, mieleeni muistuvat nämä piinat ja tulen vihaiseksi. Vihani pursuaa yli äyräiden. Yritän kuluttaa sitä liikunnalla, aiemmin olin vain surullinen ja söin tuskaani. Mutta nyt olen vahvistunut. Pyrin kohti omia unelmiani ja haistatan paskat kiusaajilleni. Haukkuivat kykyjäni. Entä sitten? Porskutan eteenpäin. Jos te muut kiusatut jäätte suremaan tapahtunutta, annatte luovutusvoiton kiusaajillenne. Suunnatkaa katse horisonttiin ja omaan elämäänne. Näyttäkää, että olette parempia kuin he. Niin minä teen. Lauluääntäni haukuttiin, mutta hah, minäpä laulan - ja koulun edessä. Tietävät, ettei minusta pääse eroon. Lisäksi ajattelin mahdollisesti kirjoittaa joskus kirjan kiusaamiskokemuksistani ja muiden kokemuksista myös. Ehkä kiusaajani vielä joskus ymmärtävät, mitä ovat tehneet. Ainakin siihen asti keskityn unelmiini. Aion olla parempi kuin he.
Vastaukset 7
Vanhimmat
minuakin syrjittiin koulussa ylä asteella ja puhuttiin pahaa. ja minäkin lauloin koulun edessä lopulta ja kaikki olivat ihan äimistyneitä laulunäänestäni ja siitä että uskallankin laulaa vaikka muuten olen niin ujo. hah.
Loistavaa. Me voitettiin kiusaajat eikä vetäydytty kuoreemme!
Hei! oli kauheaa lukea että olet kokenut jotain noin kamalaa!! Olen itsekkin kokenut koulukiusaamista mutta minä sain sen loppumaan niin että menin puhumaan itse niille kiusaajille kun mikään muu ei auttanut. Sanoin kiusaajilleni mitä mieltä olen heidän touhuistaan ja puhuin miltä minusta itsestäni tuntuu. Se auttoi, he lopettivat kiusaamisen mutta ei meistä mitään ylimpiä ystäviä tullut. Mutta he eivät kiusanneet enää minua. Aloin saada myös muita ystäviä ja elämäni parani huomattavasti:) Kannattaa mennä puhumaan kiusaajille. Sanot kaiken mitä sydämen päällä on asiasta.. Minä itse halveksin niin paljon että tein erään koulu projektin kiusaamisesta ja levitin koululaisilleni niitä. Kaikki tajusivat miten vakavaa voi olla kiusaaminen. Toivottavasti sinullakin loppuisi kiusaaminen.. :)
Hei!
Ex-kiusattu 8.5.2007 klo 13.34
"Hei! oli kauheaa lukea että olet kokenut jotain noin kamalaa!! Olen itsekkin kokenut koulukiusaamista mutta minä sain sen loppumaan niin että menin puhumaan itse niille kiusaajille kun mikään muu ei auttanut. Sanoin kiusaajilleni mitä mieltä olen heidän touhuistaan ja puhuin miltä minusta itsestäni tuntuu. Se auttoi, he lopettivat kiusaamisen mutta ei meistä mitään ylimpiä ystäviä tullut. Mutta he eivät kiusanneet enää minua. Aloin saada myös muita ystäviä ja elämäni parani huomattavasti:) Kannattaa mennä puhumaan kiusaajille. Sanot kaiken mitä sydämen päällä on asiasta.. Minä itse halveksin niin paljon että tein erään koulu projektin kiusaamisesta ja levitin koululaisilleni niitä. Kaikki tajusivat miten vakavaa voi olla kiusaaminen. Toivottavasti sinullakin loppuisi kiusaaminen.." :)
Suurimmalle osalle kiusatuista ei kuitenkaan käy samalla tavalla miten sinulle.
ikävä kyllä ei. mutta kaikilla on toivoa!
...yritin puhua kiusaajilleni, mutta eräskin tomppeli vain hymyili pilkallisesti eikä ollut kuuntelevinaan.
Kiusaajat ovat idiootteja jotka eivät voi ymmärtää järkipuhetta.